Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jouko Holmström

Essee

21 oppituntia maailman tilasta

 

 

Minulle on useammankin kerran suositeltu luettavaksi Yuval Noah Hararin kirjoja, jotka hän on kirjoittanut missionaan auttaa entistä useampia ihmisiä ymmärtämään yhteistä maailmaamme, ja osallistua siitä käytävään keskusteluun. Hararin tapa käsitellä ihmiskuntaa, sen kehitystä ja historiaa, sekä sen tulevaisuutta avarakatseisesti ja mahdollisimman tasapuolisesti, on kerännyt paljon arvostusta. Itse perehdyin Hararin teokseen 21 oppituntia maailman tilasta (Bazar, 2019), jossa käsitellään ihmiskuntamme tämänhetkistä tilannetta, ja pohditaan mikä on johtanut meidät siihen, sekä millaiselta tulevaisuusnäkymämme vaikuttaa.

Kuten yleisesti on todettu, maailmamme on viime vuosikymmenet muuttunut nopeammalla tahdilla kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historian aikana. Aiemmat ihmiskunnan kokemat muutokset ovat olleet ihmisten elämää mullistavia ja ravistelevia, mutta silti monet ihmisen elämän perusasiat ovat pysyneet samana. Teollinen vallankumous sai aikaan merkittävän kulutusmahdollisuuksien kasvun ja muutti merkittävästi ihmisten elinkeinorakennetta. Silti koneiden merkittäväkään kehittyminen ei tehnyt ihmisen työpanosta merkityksettömäksi, vaan koneet vapauttivat monet tekemään tietotyötä, ja kehittämään erilaisia palveluita toisilleen. Tiedonvälityksen mullistanut digitaalinen vallankumous taas vaikutti perustavanlaatuisesti ihmisten saatavilla olevan tiedon määrään, mahdollistaen ihmisten välisen vuorovaikutuksen globaalisti. 2000-luvulla jokaisen meidän vastaanottaman tiedon määrä on jatkuvasti kasvanut, eikä ihmisaivojen kapasiteetti ole enää pitkään aikaan kyennyt analysoimaan kaikkea meille tulvivaa tietoa.

Hararin mukaan nyt käsillä oleva kehitys on aiempiin muutoksiin verrattuna erilaista, sillä nyt tapahtuvia asioita valtaosalla tavallisista ihmisistä ei ole valmiuksia ymmärtää, ja siten olla vaikuttamassa muutoksiin. Tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeaa, mutta tällä hetkellä se on kenties vaikeampaa kuin koskaan ennen. Jotta tulevia muutoksia pystyisi käsitellä, ja pysyä niissä mukana, on tärkeää tiedostaa kuitenkin myös nykyhetki, ja sen eri ulottuvuudet. Kirjan ”oppitunnit” käyvät läpi keskeisiä nykyhetken kehityskulkuja, jotka vaikuttavat ihmiskuntaan globaalisti. Tällaisia haasteita kirjassa ovat mm. ilmastonmuutos, ydinasevarustelu, liberaalin demokratian kriisi, sekä kaikkien näiden taustalla vaikuttava teknologinen kehitys.

Sosiaalisen median kehityksen myötä, sen suurista toimijoista kuten Googlesta, Facebookista ja verkkokauppajättiläisistä kuten Amazonista ja Baidusta, on kasvanut globaalisti vaikutusvaltaisempia toimijoita, kuin monet valtiot. Internetin ja sosiaalisen median algoritmit tuntevat keskivertokuluttajan niin hyvin, että ihmisiä pystytään halutessaan ohjailla tai hallita heistä kerätyn datan avulla. Moni autoritäärisesti johdettu valtio, kuten Kiina, on jo osoittanut, että suuriakin massoja voidaan hallita ja valvoa pelottavankin tarkasti datan keräämiseen perustuen. Hararin mukaan orwellilaisia teknologisia diktatuureja suurempi uhka globaalisti on kuitenkin informaatioteknologian ja bioteknologian yhdentyvä ja kiihtyvä kehitys.

Ajattelua, oppimista ja tuntemista on pidetty ominaisuuksina, jotka erottavat ihmisen koneesta. Jos pystyisimme tuottamaan teknologialla biologisia ja fysiologisia prosesseja, kuten tuntemuksia, oppimista ja aivojen kehitystä, olisi mahdollista, että tällaista teknologiaa hyödyntävistä ihmisistä tulisi aidosti oppivaisempia tai älykkäämpiä kuin nykyihminen. Tällöin Hararin mukaan on vaarana, että maapallolle syntyy periaatteessa uusi ihmislaji, eräänlainen ”eliitti”, joka hallitsemansa teknologian ansiosta on loppua ihmiskuntaa kehittyneempi ja älykkäämpi. Tällä hetkellä esimerkiksi tunteiden syntymistä aivoissa pystytään kyllä tieteellisesti mittaamaan, mutta niiden tuottaminen keinotekoisesti on mahdotonta. Näin ollen ihmiset ympäri maailman ovat toistaiseksi tasa-arvoisia älyllisten valmiuksiensa osalta, vaikka mahdollisuutemme hyödyntää teknologiaa, toki vaihtelevatkin rajusti. Itselleni aiemmin kuvailtu kuulostaa tietysti synkältä, ja melko tieteiselokuvamaiselta tulevaisuudelta. Itselläni ei ole juuri teknologista osaamista, jonka perusteella arvioida Hararin esittämän uhkakuvan todennäköisyyttä. Tosiasia on kuitenkin, että juuri teknologinen kehitys on vahvana taustavaikuttajana käytännössä kaikissa maailman tämänhetkisissä muutoksissa. Niistä moni vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.

Maapallolla on käynnissä tieteellisesti todettu ekologinen kriisi, josta käytetään nimitystä ilmastonmuutos. Ihmiset kiistelevät oman toimintamme vaikutuksesta muutokseen, mutta tosiasia on, että maapallon keskilämpötila on noussut historiallisen lyhyessä ajassa, sään ääri-ilmiöt ovat tilastollisesti yleistyneet maapallolla, ja eliölajien joukkosukupuutossa on käynnissä uusi aalto. Tähän samaan aikaan ihminen on betonoinut asemansa ekosysteemin huipulla, kuluttaen maapallon luonnonvaroja ennätyksellistä tahtia. Tällainen muutos vaikuttaa elämään planeetallamme, ja monet eliölajit sopeutuvat nopeaan muutokseen heikommin kuin ihminen. Voimakkaita välillisiä vaikutuksia on kuitenkin myös ihmiskuntaan, sillä esimerkiksi pölyttäjäekosysteemien tuhoutuessa, myös ihmisten ja karjan ravintokasvien sadot heikkenevät, mikä muuttaa yhä useampia alueita ihmiselle elinkelvottomiksi.

Näin ollen ilmastonmuutos, oli ihmisellä sitten miten vahva rooli sen aiheuttamisessa tahansa, tulee voimistamaan globaaleja muuttoliikkeitä. Entistä useampi ihminen joutuu lähtemään kotiseudultaan heikentyneiden elinolosuhteiden takia. Asiaa ei helpota, että perustarpeiden häiriintyessä ja eriarvoisuuden kasvaessa, yhteiskunnissa kannatustaan lisäävät erilaiset ääri-liikkeet, jolloin myös konflikteja puhkeaa entistä herkemmin. Samaan aikaan teknologinen kehitys nopeuttaa talouden eri toimialojen rakennemuutoksia, jolloin ihmisten epävarmuus toimeentulosta kasvaa. Sosiaalisen median aikakaudella julkisessa keskustelussa resonoivat erityisesti vastakkainasettelut, jotka keräävät suhteettoman paljon huomiota osakseen. Tämä luo itseään vahvistavan kierteen, jossa ihmiset eristäytyvät itsensä kanssa samanmielisiin kupliin, joissa eri mieltä olevia ei edes lopulta haluta ymmärtää.

Kirjan yhtenä merkittävänä nykyhetken haasteena maailmassa esitetään ns. liberaalin demokratian murros. 1900-luvulla Euroopassa ja Amerikassa muotoutunut demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä jäi kommunismin romahdettua globaalisti suuntaa näyttäneeksi malliksi, jolla järjestää yhteiskuntaa. Kuitenkin on hyvä muistaa, ettei länsimainen demokratia ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut valtavirtaa, vaan suurin osa maailman väestöstä ei ole koskaan elänytkään ”liberaalissa demokratiassa”. Demokratian liberaali muoto, jossa tunnustetaan rajoitetun markkinatalouden hyödyt, turvataan sanavapaus, ja päättäjät valitaan vaaleilla, on kuitenkin osoittautunut tähän mennessä toimivimmaksi tavaksi varmistaa elinolosuhteiden kehitys, ja siirtää valtaa rauhanomaisesti.

2000-luvulla voimistuneet kehityskulut, kuten sosiaalisen median muovaama tiedonvälitys ja rakennemuutosten voimistamat ääriliikkeet, haastavat liberaalia demokratiaa. Kun poliittisen järjestelmän edellytyksenä on kansalaisten tasapuolinen tiedonsaanti, sosiaalinen media on omiaan luomaan kuplia, joiden välillä todellisuudet eivät kohtaa. Teknologian roolin kasvu, ja sen kehityksen perustuminen algoritmeille ja datamassoille, mahdollistaa mielipiteiden ohjailun ja ihmisten valvonnan tavalla, joka on vastoin liberaalin demokratian keskiössä olevia yksilön oikeuksia ja vapauksia. Oma lukunsa on perinteisen demokratian päätöksenteon hitaus, entistä nopeammissa muutoksissa. Erilaiset protesti- ja ääriliikkeet saavat hedelmällisen kasvualustan, kun päätöksiä ei saada aikaan, ja turhautuminen lisääntyy.

Ihmisaivojen monet osat ovat kehittyneet vastaamaan olosuhteisiin, joissa selviäminen riippuu kyvystä reagoida nopeasti, joten haemme luonnostamme asioihin yksinkertaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Kun nykymaailman monimutkaisiin ongelmiin tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja, ne ovat houkutteleva vaihtoehto. Monet ihmisiltä valtaa tavoittelevat liikkeet pyrkivät skaalaaman vaikeat asiat ihmiselle helposti ymmärrettävään mittakaavaan, mutta pystyvät harvoin todistamaan ratkaisumalliensa toimivuutta globaalissa mittakaavassa, globaaleihin haasteisiin. Monet ihmisiä mukaan houkuttelevat ideologiset liikkeet tai lahkot, perustavat ratkaisumallinsa ajatukseen, että yksilö on velvollinen ainoastaan omalle ideologialleen, esimerkiksi kansakunnalleen. Oman ideologian tai kansakunnan edun nimissä voi tarvittaessa toimia, vaikka aiheuttaisikin kärsimystä muille ihmisille. Kun tällaisen ratkaisumallin skaalaa globaaliksi, se ei enää kestä tarkastelua, sillä kärsimystä yleisesti lisäävä toiminta kääntyy pitkässä juoksussa ihmiskuntaa itseään vastaan.

Liikkeisiin ja ideologioihin, jotka eivät toiminnallaan pyri lisäämään empatiaa ihmisten välille, tulisi suhtautua kriittisesti. Siinä että ihminen tuntee velvollisuudentuntoa omaa yhteisöä, kansakuntaa tai valtiota kohtaan ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta loppupeleissä ihmisen tulisi tuntea korkeinta velvollisuudentuntoa koko ihmiskuntaa kohtaan, toimien sen parhaaksi. Vain tällä ajatusmallilla voi kehittää ratkaisuja, koko ihmiskuntaa koskeviin ja rajat ylittäviin haasteisiin.

Kuinka tämä kaikki maailmassa vinksallaan oleva pitäisi sitten huomioida, kun itse elää elämäänsä, toimien esimerkiksi omassa tiimissään Tiimiakatemialla? On selvää, että todelliset megatrendit vaikuttavat niin omaan ajatteluun, omaan tulevaisuudenuskoon, kuin esimerkiksi yrityksemme tekemään liiketoimintaan. Teknologinen kehitys, koronapandemia ja ilmastonmuutos, vaikuttavat kaikki omien asiakkaidemme toimintaan. Koronan myötä Tiimiakatemialla on puhuttu paljon resilienssistä, ja pandemia osoitti, että organisaationa olemme muutoskyvykkäämpi, kuin keskivertokorkeakoulu. Oma tiimini Gravi on kehittynyt etätyöskentelystä ja liiketoimintarajoituksista huolimatta, ja olemme auttaneet monia asiakasyrityksiämme vastaamaan muutoksiin.

Merkittävä vahvuus isoissa muutoksissa tiimille, on tiimiin sisäänrakennettu ihmisläheinen toimintatapa. Toimivan tiimin olennaisin resurssi, ovat sen jäsenet, ja he saavuttavat parhaat tulokset päästessään toimimaan mahdollisimman esteettä vuorovaikutuksessa, ja yhteistyössä keskenään. Modernin teknologian avulla tämä on ollut edes jollain tapaa mahdollista, myös muutoksen keskellä. Toisena vahvuutena näkisin ajattelutapamme, jonka mukaan olemme kaikki tiimissä ennen kaikkea oppimassa. Tällöin muutostila on suhteellisen helppo nähdä jonkinlaisena oppimisen ja kasvun paikkana.

Hararin kirja toimi itselleni hyvänä vastapainona, sillä kuluneena syksynä olen lukenut paljon markkinointiin, johtamiseen ja asiakastoimintaan liittyviä kirjoja. Tämä kirja herätti paljolti ajattelemaan asioiden suurempaa kuvaa, ja ehkä myös sitä, millaisia asioita todella haluan toiminnallani edistää. Kirjan loppupuolella sivuttiin myös modernia aivojen- ja ihmismielen tutkimusta, jossa työkaluksi on otettu mielen tutkiminen meditaation avulla. Itsekin olen pitänyt meditoimista jonkinlaisena hörhöilynä, mutta yksinkertaisimmillaan se onkin vain rauhoittumista, oman kehon ja ajatusten kuuntelemista.

Yllätyksekseni oma Ukkini, joka teki uransa rakennusalan yrittäjänä, kertoi minulle meditoinnin ja säännöllisten hengitysharjoitusten olleen hänelle asia, jolla hän selvisi työpaineistaan kaikkein raskaimpina aikoina. Ukkini on aina ollut minulle esikuva asennoitumisesta työhön, menestymisestä yrittäjänä, mutta ennen kaikkea ihmisläheisestä ja kunnioittavasta suhtautumisesta toisiin ihmisiin. En itse ole kaikista helpoiten stressaantuva ihminen, mutta haluaisin haastaa itseäni opettelemaan kuuntelemaan omaa kehoani ja ajatuksiani, mieltä hallitakseni.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!