Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mitä tuloksia?

Kirjoitettu 23.05.14
Esseen kirjoittaja: Sini-Tuulia Ahonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimit ja tuloksekas yritys
Kirjan kirjoittaja: Jon R. Katzenbach, Douglas K. Smith
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimit ja tuloksekas yritys

Sini Ahonen, 2014

 

Tiimit ja tuloksekas yritys on yksi Tiimiakatemian niinsanotuista pakollisista kirjoista, joita jokaisen tulisi lukea. Kirja kertoo tiimien muodostumisesta ja tiimityöskentelyn tehostamisesta. Johdantona pohdin tiimin muodostumista, sitten käsittelen omaa suhdettani tiimeihin ja lopuksi mietin miten tullaan tuloksekkaammiksi.

Kirjan mukaan tiimit syntyvät useimmiten johonkin tarpeeseen. Esimerkiksi jos yritys haluaa tehostaa myyntiään, se kokoaa myyntitiimin, joka pystyy rummuttamaan tuloksia huomattavasti yksilöä tehokkaammin.

Mihin tarpeeseen Tiimiakatemian tiimit sitten vastaavat? Projektiryhmillä on selkeä tarkoitus olemassa ololleen, mutta tiimi on paljon hankalampi käsite. Timiakatemia on hyvällä tavalla kieroutunut organisaatio. Ensimmäisenä vuonna puolet ajasta menee tiimityöskentelyä vastaan kapinoidessa ja ympäristöön sopeutuessa, toisena vuonna tiimin kanssa joko pärjätään tai sitten ei ja jos selviää joskus talosta ulos, ovat sosiaaliset taidot varmasti kehittyneet taidolle, jota ei normaalissa ympäristössä synny. Tiimiakatemialla tiimi puskee sinua niille rajoille, joilla et muuten uskaltaisi käydä.

 

Suhteeni tiimeihin

Ennen akatemiaa käsitykseni tiimityöskentelystä pohjautui peruskoulun biologian tehtäviin. Opettaja jakoi meidät porukoihin, joissa kaksi neljästä jäsenestä sitten työstivät valmiiksi opettajan antaman tehtävän. Loput kaksi osallistuivat hommaan siinä kohin, kun päätettiin mitä väriä otsikossa pitäisi käyttää. Inhosin sitä aina.

Olin noin kuukausi sitten kehityskeskustelussa, jossa kävimme läpi muummuassa omaa taitoprofiiliani. Pääsin yllättämään valmentajani kun kerroin heikoimpia puoliani olevan tiimipelaaminen. Koen itse olevani todella introvertti ihminen ja minun on vaikeaa työskennellämuiden kanssa. Valmentaja koko minut kuitenkin työasioissa hyvin ulospäinsuuntautuneeksi ja vahvasti tiimipelaajaksi. Tämä laittoi minut ajattelemaan asiaa hiukan.

Tiimiakatemian tasolla tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja tiedän tehneeni oikean valinnan kun päätin tänne hakea. Minulla olisi myös kova halu parantaa akatemian yhteisöllisyyttä, mutta voimani eivät tunnu riittävän siihen.

Tiimin tasolla tulee pieniä ristiriitoja. Pidän todella paljon tiimistäni ja tiimihengen tuntee varsinkin yhteisöllisissä tapahtumissa ja treenitilanteissa. Jokaisessa tiimissä on kuitenkin omat kuppikuntansa ja nämä kuppikunnat erottavat minua tiimistä, koska en tunne kuuluvani mihinkää ryhmään. Se tunne saa minut usein vetäytymään hiukan taka-alalle ja katselemaan sivusta muiden puuhailua.

Ja mitä tulee sitoutumiseen… Minulta on kysytty jo monta kertaa olenko sitoutunut tiimiin, mutta en ole osannut antaa siihen kysymykseen vastausta. Olen todella sitoutumiskammoinen ihminen, enkä oikein ymmärrä mitä tiimiin sitoutuminen tarkottaa. Jos minulta kysytään haluanko kuulua tiimiin vastaus on kyllä. Sama vastaus kuuluu myös kysymykseen olenko valmis tekemään töitä tiimin eteen. Kunnioitan myös muiden työskentelyä. Mutta silti tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, enkä koe tarpeelliseksi kertoa itseeni liittyvistä asioista tiimille. Onko se sitten sitoutumista vai ei? Yritän kyllä parhaani…

No sitten on vielä ne pienet tiimit, joita kutsumme projektiryhmiksi. Mielestäni tiimityöskentely voi olla oikeasti sujuvaa vain silloin kun porukassa on 2 – 5 henkeä projektin koosta riippuen. Ihanteellisessä projektiryhmässä jokaisella jäsenellä on paikka ja hän tietää mitä häneltä tehtävässään odotetaan. Myös tulokset ovat silloin hyviä. Huono projektiryhmä taas on sekava ja jossa jokainen tekee vähän kaikkea, mutta oikeastaan kukaan ei tee mitään. Nyt toisena vuonna akatemialla olemme oppineet valitsemaan projektimme hiukan paremmin. Emme enää lähde mukaan kaikkeen kiinnostavaan, vaan mietimme hetken miten se tukee oppimistamme ja mikä meidän roolimme ryhmässä olisi. Jos haluaisimme parantaa projektityöskentelyämme entisestään, meidän pitäisi valita projektiryhmät puhtaasti oppimistavoitteiden ja taitojen perusteella. Nyt sorrumme työskentelemään liikaa tutuissa kuppikunnissamme, mikä ei tarjoa mahdollisuuksia oikeasti mullistaville tuloksille. Tärkeää tiimissä taitaakin olla se, että vaikka ette haluaisi viettää vapaa-aikaa yhdessä täydennätte toistenne heikot puolet luoden jotain sellaista, mihin yksi ihminen ei pysty.

Olen oppinut nyt myös sen, että olen huono johtamaan ryhmää. Olin ensimmäisenä vuonna tiimimme johtoryhmässä ja tänä vuonna olen toiminut projektipäällikkönä parhaimmillaan kolmessa projektissa. Jory tehtävistä nautin, mutta koin epäonnistuneeni, koska en osannut tehdä sitä mitä minulta odotettiin. Projektipäällikkönä taas olen epäonnistunut, koska en uskalla vaatia projektiryhmältä tuloksia. Olen muutenkin huono pyytämään yhtään mitään. En vain ole tottunut siihen, että minulta odotetaan muutakin, kuin sitä että täytän minulle määrätyt tehtävät. Saati sitten siihen, että pitäisi kertoa muille mitä tehdään.

 

Todellinen tiimi

Kirjassa puhutaan myös todellisten tiimien muodostumisesta. Todellisen tiimin muodostumiseen vaaditaan suuri paine, jonka alla palaset loksahtavat kohdilleen. Mielestäni meillä on ollut muutamia hyviä yrityksiä tähän suuntaan. Esimerkiksi pinkkuvuoden jouluna tekemämme Hollanin matka pakotti jokaisen meistä ylittämään itsensä tavalla tai toisella, Jyp-Akatemian kioskivuorot tiimiyttivät meitä paremmin kuin yksikään tiimi-ilta ja Siperiasta Saharaan kuukausi aiheutti pientä liikehdintää jokaisessa meistä. Tälläisen pienen nousun jälkeen tulee kuitenkin aina pudotus takaisin kuiluun.

Nyt tarvitaankin iso haaste! Ja sen haasteen pitää lähteä tiimistä itsestään. Esimerkiksi Unkarin matka ei saanut meihin toivotulaista vipinää, koska haaste annettiin ylhäältäpäin Facebookin kautta ja loppupeleissä sen onnistumista pidettiin itsestäänselvänä.

Odotan positiivisellä jännityksellä ensi syksyä. 50’s projektiryhmä sai ison haasteen Tiimiakatemian synttäreistä ja pyrimme järjestämään toisenkin tapahtuman syksyn aikana. Koko tiimille taas tulee toivottavasti järjestettäväksi ison luokan joulumarkkinat, joissa löytyy varmasti jokaiselle tekemistä. Sen lisäksi pääsemme järjestämään 24h synnytyksen kummitiimillemme. Siinä on toivottavasti tarpeaksi painetta rattaiden käynnistämiseen heti syksyn alusta alkaen. Kunhan vauhti vaan jatkuisi sitten opintojen loppuun saakka.

 

Mitäs nyt sitten?

Olen kyllästynyt nykytilanteeseen ja haluan saada aikaan muutoksen. Vannoin akatemian alussa, ettei minusta tule ravintolayrittäjää, mutta nyt olen lähdössä kesäksi pyörittämään hotellia ja ravintolaa Joutsaan. Tavoitteenani on pakottaa itseni tekemään edes jotain tuottavaa työtä. Pyrin saamaan velvoitteeni täyteen niin, että voin joulun jälkeen huokaista, sanoa hyvästit kaikille rakkipuuhille ja keskittyä tekemään sitä, mistä haluan luoda itselleni ammatin. Joulun jälkeen haluan siis keskittyä puhtaasti elämyksiin ja Rockabillyn maailmaan. Nyt ymmärrän vihdoin ettei tiimi ole jarruttamassa minua siinä, vaan voi toimia ponnahduslautana, kunhan vain uskallan hypätä.

Syksyllä haluan myös panostaa akatemian sisäisten suhteiden luomiseen, koska loppuen lopuksi täällä on aika mahtavaa porukkaa, eikä sitä koskaan tiedä miten tiet voivat yhtyä tulevaisuudessa. Pienenä piiloagendana tässä on myös vanhan kulttuurin herättely. Koko akatemian ajan olen halunnut tehdä jotain erillaista ja päräyttävää ja jakaa hulluja tarinoita ja kokeiluja. Tour de Filmillä pääsimme jo lähelle sitä, mutta projekti on nyt jäissä, koska projektorimme kiertää huollossa. Mutta onhan niillä elokuvillakin jo palkoille päästy 😉 Seuraava kokeilu on 50’s. Siitä tehdään kertomisen arvoinen tarina.

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!