Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ettei totuus unohtuisi

Kirjoitettu 19.10.14
Esseen kirjoittaja: Tanja Hoppania
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rakkaus johtaa ihmisiä ja yrityksiä
Kirjan kirjoittaja: Jani Tikkanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 4. Johtaminen, 4.1. Johtavat ajatukset, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Mahdotonta sanoa, mikä se juttu olisi ollut, joka minut tämän kirjan sai lainaamaan ja lukemaan juuri nyt, jos ei intuitio. Päätin jo kyllä saadessani tietää tällaista nimeä kantavan kirjan olemassaolosta, että joskus haluan tämän lukea. Ehdottomasti. Minulle kylläkin piti jo olla selvää, mitkä kirjat seuraavaksi lukisin, koska olinhan jo tällä viikolla aiemmin käynyt lainaamassa pari muuta kirjaa nyt luettavaksi. No, niin kuin elämässä usein monen teon tai tapahtuman tarkoitus selviää vasta viiveellä tapahtumia takaisinpäin mielessään kelatessa.

 

Voi miten monin erilaisin lähestymistavoin tämän kirjan antia voisikaan lähteä purkamaan. Tässä esseessä pyrin kuitenkin pidättäytymään rakkauden ihanuudesta ylitsevuotavasti tarinoimiselta ja olemaan ajautumatta elämän tarkoituksen syvälliseen pohdintaan. Sille linjalle minun kun olisi niin helppo lähteä. Yritän nyt pysyä pohdinnassani kirjan herättämissä yritystoimintaan ja tiimiyritykseeni liittyen hyödyttävissä havainnoissa ja oivalluksissa tarkastellen myös omia käyttäytymismallejani yleisesti ja uudessa elämäntilanteessa vasta-aloittaneena opiskelijana Tiimiakatemialla.

 

Kirja herättelee lukijaa ajattelemaan tämän elämää johtavan voiman kautta, kannustaen luopumaan egomielestä. Mitä tämä egomieli tarkoittaa, niin sen vastauksen avautumisen haluan tarkoituksella jättää kirjan lukijalle. Tikkanen päivitteleekin sitä, miten usein huomio ihmiseen tuntuu unohtuvan pohdittaessa esimerkiksi yrityksen visiota ja johtajuudesta, missioista, strategioista mekaanisen kylmäkiskoisesti puhuttaessa. Juuri siihen liittyen mielestäni hyvä ja ajankohtainenkin herättelevä toteamus Tikkaselta kuuluu näin:

 

Näkökulma, jonka mukaan yritys voisi olla todellisuudessa jotain muuta kuin siellä työskentelevät ihmiset ei kuulu tälle vuosituhannelle.

 

Onhan rakkaus elämän perusta. Jos sitä käyttäytyy työssä ja kotona eri tavalla, niin silloin se on helppo unohtaa tai vaikeampi havahtua huomaamaan sitä. Aloin pohtia, että johtuuko työpaikalla/koulussa erilailla käyttäytyminen siitä, että töissä tunteista puhumista yleisesti vältellään, koska roolit koetaan niin sanotusti turvallisemmiksi eikä persoonallisuus saa näkyä liikaa. Eikö tunteet ole kuitenkin luonnollinen osa elämää? Uskallan väittää, että toiminta on luovempaa ja laadukkaampaa jos työyhteisössä vallitsee ilmapiiri, jossa uskalletaan puhua tunteista ja näyttääkin niitä. Miksi työpersoona ja vapaa-ajan persoona pitäisi pitää erillään?

 

Tikkasen egomielen käsittely saa minut tarkastelemaan itseäni niin, että huomaankin näinä parina kuukautena antaneeni tämän egomielen ohjata minua aivan liikaa. Tuntuu, etten siksi ole saanut näytettyä itseäni sellaisena minänä, mikä parhaimmillani olen, en lähimainkaan koko potentiaalissani. Onneksi olen havahtunut tähän itsekin ja tulipa tuossa eräälle opiskelijakaverillekin kerran ääneen ajateltua, että mitenköhän erilaisen kuvan olen itsestäni antanut, verraten siihen, millainen pohjimmiltani olen.

 

Käyttäytymiseen vaikuttaa toki moni asia, mutta itse olen nyt huomannut, miten korkea työmoraali, hirmuinen oppimisenhalu ja sen vuoksi halu pyrkiä tavoitteelliseen ja tehokkaaseen toimintaan, siis nämä itsessään hyvät ominaisuudet ovat nyt aika ajoin kääntyneet minua jopa vastaan, aikaansaaden suorituspaineita ja stressiä ihan liiaksi. Väistämättä tämä on varmasti heijastunut muihinkin. Ei hyvä. Kylläpä itsekin toisten energioita ja tunnelmia herkästi aistivana ihmisenä huomaan monesti jonkun toisen fiiliksen tarttuvan minuun, vaikka siihen vuorovaikutustilanteeseen tullessani se olisikin omasta paljonkin eroava. Teeskentelyyn en sentään onneksi ole sortunut enkä sorru. Toimimistapani, hyväntahtoisena ihmisenä kylläkin pohjimmiltaan vain hyvää tarkoittavat, eivät vain aina välity kovin helpolla puoleksi vielä tuntemattomille ihmisille. Täytyy muuttaa lähestymistapaa ja hillitä myöskin itsepäisyyttä, on annettava aikaa. Tehottomuuteenkaan ei kannata silti ajautua, mutta onneksi hyvään työyhteisöön ja sen hyvinvointiin panostamalla se on vältettävissä. Mitenkä tämä sitten onnistuu? Avoimuudella, mielipiteitä kyselemällä, osallistumalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla, toisiin tutustumalla.

 

Kirjasta löytyy mielestäni niin paljon painavaa ja tärkeää sanottavaa itse kutakin herättelemään ja saaden pohtimaan niin itseään, omaa elämää kuin tämän kirjan herättämien oivallusten viemistä käytäänkönkin asti. Sopii mielestäni luettavaksi ihan kelle vain, ei pelkästään meille astetta syvällisemmille elämänpohtijoille ja henkisyyttä suuresti arvostaville. Nimenomaan ne, jotka ajattelevat tällaista nimeä kantavan kirjan olevan pelkkää joutavaa hömppää saisivat sitä suuremmalla syyllä tarttua tähän ja lukea vaikka väkisin kannesta kanteen. Luku-urakkana vain alle 200 sivua, joten ei edes tuntumaan puuduttavalta lukukokemukselta varmasti kellekään.

 

Kirjan lukuisista hyvistä lausahduksista tähän muutamia meille jokaiselle muistutukseksi:

Tarvitset uskoa ja luottamusta itseesi ja tekemiisi valintoihin kaikissa kohtaamissasi tilanteissa. Elämäsi on matka, jossa kaikki tapahtuu tarkoituksenmukaisesti. Sinulla on kuitenkin aina valinnan vapaus.

Muutos alkaa aina sinusta.

Työssä ja vapaa-aikanasi tekemät valinnat onnistuvat varmasti, jos niitä ohjaava ja johtava voima on rakkaus ihmisyyteen.

Rakkaus löytyy läsnäolosta ja ihmisyyden kunnioittamisesta

 

Ihmisiä ihmisille. Sitähän me olemme, sitä varten me olemme, tai niin meidän ainakin kuuluisi ajatella ja myös käytännössä olevan. Näin minä ajattelen. Ei ole kiistäminen etteikö ihmisläheinen johtaminen vähentäisi ristiriitoja ja pahoinvointia. Emmehän me yksin ilman toisia ole mitään. Yhteisöllisyys ja inhimilliset arvot kunniaan ja myös paremmin näkymään, niin jokapäiväisessä elämässä kuin yrityksissäkin. Aidosti vahvojen arvojen kautta toimiva yhteiskunnallinen yritys on se, missä ainakin minä haluan työllistää itseni ja päästä jakamaan hyvää mieltä, iloa ja rakkautta. Ehkä sitä ”pöytälaatikkoon” toistaiseksi huomiotta jättämääni liiketoimintasuunnitelman pohjaa pitää alkaa nyt työstämään ja luomaan sitä unelmien työpaikkaa itse, yhdessä loistoporukan kanssa.

 

Hyvin sanoiksi puettuja ajatuksia ja oivalluksia elämästä yleensä. Sitä tämä kirja sisältää. Oman ajatusmaailman kanssa yhteneväisyyden lisäksi onnistuu kirja mielestäni hyvin herättämään lukijan tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista, omia käyttäytymismalleja ajatellen. Jos minutkin niin varmasti monen muunkin. Rakkaus johtaa ihmisiä ja yrityksiä toimii ainakin minulle hyvin ajatuksia herättelevänä, positiivisuuteen kannustavana ja uskon palauttajana siihen, mistä elämässä hienoimmillaan on kyse. Juuri tällaista lukukokemusta ja juuri nyt tunnuin kaipaavanikin, intuition johdattelemana taas luonnollisesti oikein. Tähän voisin vielä laittaa opiskelijakavereille erään keskustelun yhteydessä jakaman oman lausahdukseni: ” Kaikkeen, siis ihan kaikkeen, vastaus on löyettävissä ittensä sisältä.”

 

Vaikkei yritystoimintaa käsittelevissä kirjoissa juuri olekaan tapana puhua rakkaudesta, niin mielestäni rakkauteen perustuvalle johtamiselle olisi aiheellista antaa suurempaa huomiota.

 

Päämääräsi on elää rakkaudessa työssä ja kotona.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!