Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
4 tunnin työviikko, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Oi, mikä ihailtava elämäntyyli. Tee mitä haluat, missä haluat, kenen kanssa haluat! Juuri sitä, mistä olen aina haaveillut salaa. Mutta miten se voi olla mahdollista? Kirjassa esille tulleet asiat, kuinka se saavutetaan ovat vielä minun saavuttamattomissani. Kuinka ihmeessä minä voisin tehdä samanlaisia summia rahaa, kuin kirjailijan oman kokemuksen esimerkin 80 000 € kuukausitienestit? Kuinka ihmeessä se on mahdollista? Rahaa ei tarvitse olla edes niinkään paljoa, mutta silti, olen jäänyt jollain ihmeen tavalla ajatuksessani jumiin. Miten rahaa riittää minulle? Mistä sitä saan? Kuka sitä minulle haluaa antaa/maksaa? Miksi? En pysty hahmottamaan omaa ansaintalogiikkaani. En jotenkin tässä vaiheessa osaa. Ja vieläpä rahavirran automatisointi, jotta aikaa jää harrastuksille? Huhhuh, edessä on kova urakka.

Valmiiseen pöytään ei voi päästä. Kuitenkin etsin sitä alitajuisesti jatkuvasti, enkä pääse siitä ajatuksesta eroon. Raha on tärkeää, mutta samalla ei niin tärkeää minulle jos sitä vain on tarpeeksi. Raha on sellainen asia, josta en halua huolehtia. Raha joko voimaannuttaa tai ahdistaa. Se voimaannuttaa silloin kun sitä on ja ahdistaa silloin kun sitä ei ole. Ehkä tämä on vain osa omaa oppimisprosessiani, sillä haaveilen freelancerin työstä. Freelancerin työssä raha on tietysti aina kysymysmerkkinä, kuten työtkin. Tulee kausia, jolloin on paljon rahaa ja töitä, sekä kausia, jolloin sitä ei ole lähes lainkaan. Elämä on jatkuvaa aaltoilua, mutta ajattelen, että se on sen mukana tuoman vapauden hinta.

Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos olisi paljon rahaa. Ehkä tämä on herätys omille ajatuksilleni samalla. Annan pelon varjon langeta ylleni enkä saa siksi oikein mitään aikaan. Olen jumissa.

Tämä kirja sai minut kuitenkin miettimään omaa elämääni. Innostuin siitä. Mitä jos pystyisinkin vastaavaan? Mitä jos saisinkin sellaisen elämän, josta niin minä, kuin moni muukin haaveilee? Mitä jos oikeasti voisin toteuttaa neljän tunnin työviikkoa ja saada samalla tarpeeksi resursseja elääkseni sellaista elämää, kuin haluan? Tai entä jos pääsisinkin todella lähelle neljän tunnin työviikkoa ja saisin tehdä sellaisia asioita, joista todella nautin?

Ultimaattinen kysymys kuuluu: Kuinka toteutan itseäni haluamallani tavalla, saaden siitä samalla elantoni?

Kysymys on ihan oikeasti todella vaikea. Ehkä olen jäänyt tähän liiaksi jumiin ja antanut epävarmuudelleni liikaa sijaa ajattelussani. Mitä jos minusta ei olekaan siihen? Entä jos kaikki meneekin pieleen? Aika kuluu todella nopeasti, enkä halua olla täyttä tyhjää koko elämääni. Mitä sellaista voin siis tehdä, jolla tulen toimeen ja josta voin nauttia täysin siemauksin?

 

Näiden ajatusten saattelemana luin kirjasta tekemäni muistiinpanot uudelleen. Muistiinpanot palauttivat samalla mieleeni tunteet, joita minussa heräsi kirjaa lukiessani. Muistan myös ne tunteet, jotka kirjasta välittyivät, mutta joista en tehnyt muistiinpanoja. Kirjailijalla oli ollut samanlaisia negatiivisia ajatusryöppyjä ja itsensä hautaamista ahdistuksen alle. Muistan sen kirjassa esitetyistä työkaluista. Ne olivat todella lähelle samaa, mitä itse tunnen tällä hetkellä. Yritän pitää mieleni kuitenkin positiivisessa ja tulevaisuudessa, vaikka en vielä tarkkaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedän kuitenkin mitä haluan kokea, en vain vielä tiedä kuinka sinne pääsen.

 

Ensimmäinen työ: Hyppy tuntemattomaan

Painajainen: Lista ehdottomasti pahimmista asioista, jotka voisivat tapahtua. Mukana todennäköisyysasteikko 1-10, joista 10 on pahin mahdollinen.

7 – Ero parisuhteesta

8 – Ei jääpalloa takaisin

8 – Velkaantuminen ja taloudellinen ahdinko

5 – Ei ystävien tai perheen tukea toiminnalle ja päätöksille

7 – Muiden halveksunnan kohteeksi joutuminen

6 – Huomaan, ettei minusta olekaan siihen mitä haluan olla

4 – Ei ketään ihmistä, johon voisin tukeutua

8 – Yksinäisyys

5 – Kaiken tämän vuoksi masentuminen, jos epäonnistuu

7 – ”Maitojunalla kotiin”

7 – Olla, tai tuntea itsensä luuseriksi

 

Epäonnistumisen jälkeiset korjausliikkeet. Mitä joutuisin tekemään, jotta pääsisin takaisin edelliseen tilanteeseen/tavoittelemaan haaveitani uudelleen:

9 – Joutuisin ottamaan vastaan huonopalkkaisen työn josta en pidä

8 – Olla työttömänä ja maksaa velat tuilla

7 – Velkaantuminen ja taloudellinen ahdinko

7 – Pitäisi olla jumissa sellaisessa paikassa, jossa en pidä olla

8 – Pitäisi asua asunnossa, jota en koe kodikseni

9 – Pitäisi kituuttaa jatkuvasti rahan kanssa, eikä siksi voisi tehdä niitä asioita joista nauttii

10 – Pitäisi selittää kaikille, miksi näin kävi

9 – Täytyisi käyttää aikaa sellaisiin asioihin, joista en nauti

 

Negatiivisesta on nyt aloitettu. Pahimmat skenaariot listattu ja ne asiat mitä pelkään. Ajan myötä nämä asiat tulevat tietysti aina muuttumaan osittain myös olosuhteiden ansiosta. Seuraavaksi on kuitenkin hyvä listata positiivisia asioita.

 

Unelman toteutuminen: Miltä elämä näyttää, kun kaikki menee putkeen ja onnistun täydellisesti?

  • Minulla on tarpeeksi resursseja tehdä mitä vain haluan.
  • Mikään ulkoinen asia ei sido minua yhteen paikkaan. Pikemminkin voin vain jatkaa sen tekemistä, mitä sillä hetkellä haluan tehdä. Missä tahansa, kenen kanssa tahansa, kuinka tahansa – joutumatta minkäänlaisiin elämää vaikeuttaviin ongelmatilanteisiin
  • Ihmiset inspiroituvat elämästäni ja haluavat toteuttaa myös omia unelmiaan.
  • Olisi enemmän resursseja, kuin tarvitsee
  • Minulla olisi ystäviä ympäri maailmaa
  • Voisin käyttää aikani miten haluan. Voisin opiskella mielenkiintoisia asioita tai taitoja. Voisin tehdä töitä ilmaiseksi, jos haluaisin kun resurssit olisi muuten turvattu.
  • Minulla olisi rohkeutta tehdä mitä vain
  • Voisin olla apuna ja esimerkkinä muille ihmisille
  • Voisin työllistää muita ihmisiä ja mahdollistaa heillekin samanlaisen elämäntyylin
  • Voisin olla monelle ”tulevaisuuden sankari” ja saada ihmiset ymmärtämään ajoissa, ettei 8 – 16h x40v ole ainoa vaihtoehto elämässä
  • Toiminnallani olisi positiivista globaalia vaikutusta

 

Potkut: Mitä tapahtuu, jos jään työttömäksi pummiksi? Mitä kaikkea voisin tehdä?

  • Menisin työvoimatoimistoon hakemaan tukia
  • Etsisin kiinnostavia työpaikkoja, joihin voisin myydä omaa osaamistani
  • Tekisin keikkahommia netin kautta
  • Voisin tehdä satunnaisia ”paskaduuneja”
  • Katsoisin kiinnostavia opiskelumahdollisuuksia. Paikalla tai koululla ei niinkään väliä.
  • Aloittaisin kirjoittamaan kirjaa
  • Ottaisin yhteyttä tuttuihin ihmisiin työpaikkojen toivossa
  • Yrittäisin etsiä töitä, josta jäisi paljon vapaa-aikaa

 

Lykkääminen: Mitä kaikkia asioita lykkään pelon takia?

  • Rahallisten riskien ottamista
  • Keskustelujen aloittaminen vaikeista aiheista, kuten: raha-asiat, tulevaisuus, työt, parisuhteen ongelmat joihin nämä kaikki liittyvät yms.
  • Asiakkaille soittelu ja asiakaskäynnit
  • Epämiellyttäviä keskusteluita sekä ihmissuhdetilanteita
  • Suunnitelmien tekeminen. Tuntuu että jään niiden vangiksi.
  • Pelkään kertoa omista unelmistani jaa haaveistani, koska pelkään, etten kykene toteuttamaan niitä. Kertominen myös pakottaa konkretiaan, joka sekin joskus pelottaa.
  • Pelko estää sitoutumasta asioihin. Sekin ”vangitsee”.
  • Lykkään omaa iloani ja onneani, koska haluan että muilla on mukavaa ja hyvä olla. En halua olla ”ilonpilaaja” millään tavalla.
  • Pelkään muiden negatiivisia ajatuksia siitä, jos elän omaa elämääni kuten haluan enkä siten kuinka sitä ehkä ”pitäisi” elää.
  • Pelkään, ettei muut halua tai osaa auttaa minua elämässäni.

 

Hinta:  Mitä lykkääminen maksaa minulle fyysisesti, emotionaalisesti tai taloudellisesti? Määritelmänä negatiivinen, peruuttamaton lopputulos

  • Olen vain tehnyt asioita muiden vuoksi koko elämäni ja jättänyt oman iloni ja nautintoni sivurooliin. Minusta on tullut se tyyppi, joka joutuu valehtelemaan vanhainkodissa ja manaa pahaa maailmaa. Se sama äijänkäppänä, joka tiuskii lapsilla kassajonossa käytöstapojen puutetta, vaikka onkin oikeasti kateellinen
  • Odotin loputtomiin ja seurasin muita luullen, että joskus vielä teen jotain omapäistä
  • Juutuin yhteen paikkaan ja ”turvaan” moneksi vuodeksi
  • En koskaan tehnyt sitä mitä oikeasti halusin ja josta haaveilin. Selitin kaiken aina olosuhteiden pakolla: perhe, ystävät, koulu, urheilu tai jokin muu.
  • Elin koko elämäni miellyttääkseni muita, jotta en loukkaisi heidän tunteitaan
  • Kysyin aina ensin lupaa – sitä koskaan saamatta. En uskaltanut ensin tehdä ja pyytää jälkeenpäin anteeksi.
  • En koskaan vapautunut ”tärkeistä” velvollisuuksistani. Ne säilyivät rajoittavina esteinä läpi elämäni
  • En koskaan saanut kokea niitä kokemuksia, joita olin halunnut kokea. Näin ollen en kasvanut ihmisenä mieleiseeni tai yhtään mihinkään suuntaan.
  • Rahaa tai resursseja ei koskaan ollut tarpeeksi. Lähinnä tämä johtuu uskalluksen puutteesta.
  • Juutuin tylsään ja turvalliseen työhön, enkä koskaan uskaltanut repäistä kunnolla.
  • Asuin koko elämäni Jyväskylässä tai Suomessa.
  • Hukkasin parhaat vuoteni sellaiseen, mistä en oikeasti nauttinut
  • Tein kaiken aina yksin, enkä kysynyt apua
  • En koskaan oppinut vaatimaan
  • Käytin aikani ja rahani sellaisiin asioihin, jotka oli vain ”pakko” tehdä. Yleensä tämä ”pakko” on vain muiden miellyttämistä.

 

Listassani toistuu jatkuvasti muiden miellyttämisen kirous. Miellyttäminen ei välttämättä ole pahasta, paitsi silloin, kun sillä lykkää jotain asiaa tai lakaisee asioita maton alle. Se on pahasta silloin, kun ei kohtaa epämukavia asioita, vaan turvautuu miellyttämiseen. Se on ongelmani. Vaikka tiedän olevani tosi mukava kaveri ja ystävällinen, on silti miellyttämisen kirous liian usein ylläni. Pidän siitä, että muilla on mukavaa, mutta samalla turvaudun siihen myös niissä kuuluisissa kasvun paikoissa. En uskalla uhmata tai asettua jotain vastaan kovinkaan usein, jos ajattelen sen lopputuloksena olevan jonkinlaista kärhämää tai väittelyä. Juuri tämä käyttäytymismalli estää minua kasvattamasta omaa itsevarmuuttani. Minulla ei siis kartu kokemusta väittelyistä tai kärhämätilanteista. Tai siis onhan minulla, mutta en vain pidän niistä. Inhoan kunnon riitoja kaikista eniten. Sellaiset tilanteet ovat minulle pahinta myrkkyä. Osaan riidellä kyllä, mutta taivun liian helposti kompromisseihin. Olen todella ratkaisukeskeinen, mutta ehkä liian aikaisessa vaiheessa. Siinä vaiheessa, jossa tunteet vielä kuohuvat ja siitä ei ole mitään hyötyä. Itsekkyys ja oman elämän herruus minusta puuttuu. Sitä haluan kehittää. Se vie minua eteenpäin.

 

Hinta vol.2 & Harha askeleet: Niiden pahin lopputulos ja epätodennäköisyys.

Mitä maksoi?

  • Rahat meni
  • Onnellisuus meni
  • Unelmat meni
  • Elämäni ei ollut minun elämäni
  • Usko itseen meni
  • Taidot eivät karttuneet
  • Kokemuksia ei syntynyt
  • Uusia ihmisiä ei tavattu tai kohdattu
  • Omaa itseä ei löydetty
  • Unelmat jäivät haaveiksi
  • Katkeruus ja katumus täyttivät elämän
  • Pelkäsin ikuisesti. En kokeillut koskaan.
  • Elin muiden haluamaa elämää

 

Kysymyksistä toimintaan. Kirjan ehkä parhain osio, jossa esitetyt työkalut otetaan oikeasti käytäntöön. Kirjailija vaatii sitä. Itse näin tämän hieman haasteelliseksi, koska niin monessa asiassa en vielä tiedä mitä haluaisin olla tai tehdä. Tiedän kuitenkin, etten halua enää vain istua perseelläni, kun tulevaisuus lähestyy kovaa vauhtia ja vuodet vierii.

  1. Tämä on melko hyvä työkalu ajanhallintaan ja samaa ajatusta voi soveltaa monella tapaa. Unelmajana on taulukko, jonne merkkaat ensin omat unelmasi. Kaiken mitä haluat saavuttaa. Kaikki lähtee unelmien määrittämisestä. Unelmien määrittämisessä on kolme erillistä kohtaa: Having, Being, Doing. Kaikkiin kolmeen kohtaan määrität asiat tärkeysjärjestykseen: 1, 2, 3 jne. Kun olet määrittänyt nämä, mietit mitä kaikki se tulee maksamaan. Excel-taulukkomuodossa oleva unelmajana laskee automaattisesti kaikki kulut yhteen. Kuluja on kahdenlaisia: kerran maksettavia ja kuukausittaisia. Jokaiselle unelmalle lasketaan hinta, jonka jälkeen Excel laskee kaiken yhteen ja jakaa kulut niin monella kuukaudella, kuin olet unelmajanasi ajaksi määrittänyt. Näin saat tietää, paljonko sinun täytyy kuukaudessa tienata rahaa saavuttaaksesi unelmasi.

Kaikki kannattaa miettiä kuukausitasolla, jotta hinta ei hirvitä niin paljoa. Unelmajanan kulut kerrotaan 1,3:lla, jotta jää hieman rahaa myös yllättäville kuluille. Tietysti mukaan lasketaan myös kaikki muut elämisen kulut, johon sitten lisätään unelmien kulut kuukausitasolla. Viimeinen summa on se, kuinka paljon tarvitset rahaa.

 

Unelmajana on erittäin mielenkiintoinen työkalu. Se auttaa myös ajattelemaan, mitä haluaa saavuttaa, koska unelmoinnissa rajana on vain mielikuvitus. Unelmajanan sisäiset funktiot kertovat myöhemmin, mitkä ovat realiteetit nyt ja mitä niiden tulisi olla, jotta unelmien elämää voisi elää. Pitää siis vain vastata kysymykseen: Kuka on unelmieni Minä? Mitä hän omistaa, osaa, ja tekee?

Kun tietää vastauksen tai edes jotain sen suuntaista, ei ole väliä sillä pelottaako vai epäonnistuuko. Tärkeintä on kokeilla. Minusta tuntuu, että olen itse unohtanut tämän. Tämä on ehkä tällä hetkellä tärkein oppi juuri minulle. Annan pelolle liian paljon valtaa liian monessa tilanteessa. Annan sen hallita elämääni ja kiellän sen sisäisesti, sekä verhoan sen jollain muulla tekosyyllä. Elän siis ajoittain sisäisessä tietämättömyydessä ja osaamattomuudessa.

Toinen hyvä työkalu oli kahden tunnin sääntö. Mitä tekisin, jos esimerkiksi terveydellisistä syistä saisin tehdä vain kaksi tuntia päivästä töitä? Mitä se olisi? Tärkeää on miettiä vain ja ainoastaan kahden tunnin säännöllä. Kuinka paljon saisin silloin aikaan, pakon takia? Tästä seuraavana työkaluna tuli hieman jatkettu versio. Siinä täytyy tehdä töitä kahden tunnin spurteissa, aina kahden tunnin välein herätyskellon soidessa. Näin huomaat, teetkö oikeasti jotain tärkeää vai tuusailetko vain. Onko se työ, mitä juuri teet tärkeää sille, mitä unelmajanassasi lukee?

Muita hyviä tehokkuusmenetelmiä oli:

  • Keskity vain ja ainoastaan yhteen asiaan kerralla ja täysiä. Älä jaa huomiotasi mihinkään muuhun.
  • Aseta jokaiselle tehtävälle minuutillinen aikaraja ja pidä siitä kiinni. Tämä pakottaa toimimaan tehokkaasti, kun siihen lisää vielä vaikka jonkin rangaistuksen myöhästymisestä.
  • Jos huomaan itseni puuhastelemassa, merkkaan puuhastelun aiheen ja sen keston ylös. Jatkossa osaa siis varoa niitä asioita, joita on ennen puuhastellut, koska kirjaamalla mieleen jää muistijälki.

Kuinka muuten voisin ylittää itseäni? Vielä pari hyvää työkalua:

  • Älä seuraa tai kuluta aikaasi mediaan. Keskity ja jaa energiasi vain siihen, mitä teet tai haluat tehdä.
  • Laajenna mukavuusaluettasi soittelemalla pelottaville asiakkaille. Pidä mielessä, ettei lopputuloksella ole väliä, vain kokeilulla.
  • Valmistele jotain asiaa ja kaiva tietoa vasta silloin, kun olet tekemässä sitä. Älä kaiva etukäteen ja palaa myöhemmin asiaan, koska joudut kaivamaan ja käymään saman tiedon läpi uudelleen, jolloin olet tuhlannut tuplasti aikaa tiedon hankkimiseen.

 

Millä ulkoisilla keinoilla pystyn olemaan tehokkaampi ja vähentämään huomioni jakamista?

  • Rajoitan omaa tavoitettavuuttani. Esim. en vastaa puhelimeen heti, soitan takaisin sitten kun minulla on aikaa.
  • Tutkin prosesseja ja näin ollen tunnistan samankaltaiset tehtävät. Kun tunnistan ne, voin niputtaa niitä yhteen.
  • Kieltäydyn turhista asioista. Sellaisista, jotka eivät vie minua eteenpäin unelmajanallani.
  • En liitä ihmisiä jalostamattomiin prosesseihin
  • Muista: Ihmisten käyttäminen ratkaisuna huonoihin prosesseihin moninkertaistaa ongelmat
  • Eliminoi tarpeeton ennen delegointia

 

Nyt tulee tärkeää. Minulle tärkeää. Delegoinnin taito. Olen siinä todella huono, koska minulla tulee sisäisesti sellainen olo, etten tee tarpeeksi jos en osallistu kaikkeen tekemisvaiheessa. Tämä on ongelmallista etenkin johtamistilanteissa, joissa pitäisi vain valvoa prosessia ja huolehtia, että kaikki tulee hoidettua. Ehkä olen vielä hieman duunarimoodissa itsekin. Delegointi on kuitenkin erittäin hyvä taito osata ja omistaa. Sillä lisätään tehokkuutta ja fiksulla delegoinnilla saadaan resursseista kaikki mahdollinen hyvä irti. Kaksi tärkeintä oppia delegoinnista minulle tällä hetkellä on

  • Delegoi kaikki minkä voit ja mikä turhauttaa itseä. Delegoi myös kaikki sellainen, mitä et itse osaa tai jaksa opetella.
  • Suunnittele aina pieniä parannuksia jokaiseen asiaan. Tutki prosessia ja sen vaiheiden vaikutuksia toisiinsa, jolloin huomaat parannusten kohdat.

 

Vapaaksi

Miten voisin saavuttaa vapaan elämäntyylin, kuten kirjailija? Tällä hetkellä minulla on menossa verkkokauppaprojekti Tuomon kanssa, joka osittain voisi mahdollistaa sen. Siinä tarvitsee vain myydä todella paljon. Kauppa ei ole vielä pystyssä, mutta tässä vaiheessa asiat näyttävät todella lupaavilta. Uskon, että meillä on kauppa kahden kuukauden sisään. Se on täysin automatisoitu bisnes, sillä meillä on vain myyntikanava. Tuotteet tulevat toiselta yritykseltä ja samalla he fmyös toimittavat ne asiakkaillemme. Meidän täytyy vain hoitaa myyntisivumme asiakaspalvelu ja markkinointi. Katetta niissä ei ole juuri tämän takia paljoa, mutta ainakin on vähemmän päänvaivaa, kun ei tarvitse huolehtia varastosta tai tilauksista jonkun hoitaessa sen meidän puolestamme.

 

Mitkä ulkoiset asiat estävät minua olemasta tehokas?

Määrittelin lukemisen ohessa omat ulkoiset häiriötekijäni, jotka ovat läsnä akatemialla. Näistä minun täytyy kuitenkin päästä yli, koska jos aion joskus tehdä töitä missä vain, täytyy minun pystyä keskittymään lähes missä vain. Omat häiriötekijäni ovat:

  • Pidentyneet kahvihetket
  • Tehottomat palaverit ilman selkeää päämäärää. ”Suunnitellaan päämäärää tekemisen sijasta”
  • Keskeytykset joka 15. minuutti
  • Hälinä/melu/vilinä
  • Matkat paikasta toiseen (Innova1 ja Innova2)
  • Keskittymisen jakautuminen
  • Satunnaiset nakkihommat

Kun nyt tiedostan nämä ongelmat, osaan välttää niitä. Tajusin tätä tehdessäni, kuinka tärkeää oikeastaan on löytää omat työskentelytavat ja määrittää tehokkuutta rajoittavat ongelmat. Alan tekemään tätä päivätasolla tästä lähtien. Siihen kuuluu myös tuusailujenmerkkausvihko, jolloin opin välttämään myös sitä. Oma tapani työskennellä on keskittyä tietokoneen näyttöön myös tätäkin kirjoittaessani. Musiikki soi kohtuullisen kovalla, jotta se peittää ulkopuolisen melun, mutta ei liian kovalla. ympärilläni hälisee, ja ihmiset näkevät, että keskityn työhöni kunnolla. Näin ollen myös heidän kynnys häiritä minua kasvaa. Huomioni saa ainoastaan tulemalla luokseni ja koskemalla minuun, joka vaatii hieman työtä myös heiltä.

 

Miten kasvatan omanarvontuntoani?

Siihen on muutama kohta, jotka täytyy täyttää. Täytän mielestäni jo tärkeimmän, ainakin silloin, kun teen sitä jollekin muulle. Se kohta on ensimmäinen ja siitä kaikki alkaa:

  • Tee työsi hyvin
  • Älä aliarvioi omaa arvoasi muille
  • Pyydä haluamaasi
  • Arvosta itseäsi
  • Jos aika näyttää, ettet saa haluamaasi, vaihda paikkaa tai ihmisiä. Maailma on liian suuri yhteen työhön!

Eniten kehitettävää minulla on neljässä muussa kohdassa. Täytän mielestäni kohdan ”tee työsi hyvin”, kunhan tiedän tarkkaan mitä olen tekemässä. Tai vaikka en aina tietäisikään, kokeilen silti jotain. Muut kohdat ovat hieman hakusessa vielä. En uskalla pyytää, joka johtuu siitä, etten arvosta itseäni tarpeeksi. Se taas johtuu siitä, että ajattelen liian usein muiden näkökulmasta: ”Mitä minä muka olen heille?”. Ajattelen itseäni liian pienenä tekijänä tai osana heidän arkeaan. Jos osaisin kunnolla arvostaa itseäni, osaisin myös pyytää haluamaani, enkä myöskään aliarvioisi itseäni. Taivaan portit aukeavat siis tällä avaimella.

 

”Jos sinun pitää pelata, päätä ensin kolme asiaa: säännöt panokset ja päättymisaika”

– Kiinalainen sananlasku

 

Valta

Olen juuri tekemässä yhtä kirjassa esitettyä koetta itselläni. Olen kokeilemassa mihin minusta muiden mielestä on. Tällä saan tietää, minkä arvoinen mahdollisesti olen ja minkälaisen kuvan minusta saa. Se on valtakoe, sillä mitä enemmän mahdollisuuksia, sitä enemmän valtaa.

Olen päivittänyt CV:ni hienoksi ja moderniksi sekä tyylikkääksi. Tiedän osaavani montaa asiaa, sillä CV kertoo juuri sitä tarinaa, mitä kaikkea olenkaan touhunnut.

Kokeena on siis hakea kaikenlaisia kiinnostavia työpaikkoja. Olen saanut jo töitä kesälle, mutta se on vain ensimmäinen osa valtakokeessa. Valtakoe jatkuu, sillä haen vielä montaa työpaikkaa. Arvoni siis omalta osaltansa määrittyy sen mukaan, montako haastattelukutsua tai palkkausmahdollisuutta saan. Sillä ainakin tiedän, minkä tasoista työtä uskallan hakea tai vaatia. Mitä enemmän haastatteluja, sitä enemmän vaihtoehtoja, valtaa ja vaadittavaa! Mitä aiemmin kerää vaihtoehtoja, sitä valoisampi tulevaisuus on ja sitä enemmän vapautta valita.

 

Ehkä tulevaisuus ei olekaan niin toivoton miltä se tällä hetkellä hetkittäin näyttää

Kirjassa oli monta arvokasta ja hyvää pientä niksiä ja nettisivua täynnä työkaluja sitä hetkeä varten, kun niitä tulen tarvitsemaan. Tiedän osaavani montaa asiaa, mutta eniten kaipaan itseluottamusta ja rohkeutta. Kaipaan riskinottoon liittyvää rohkeutta, sillä siinä onnistuessa voitot ovat suuria ja mieli tulee olemaan hyvä. Tai onnistuin tai ei, haluaisin uskaltaa tehdä vain niitä asioita, joista haaveilen.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!