Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ryhtyisinkö Sankariksi?

Kirjoitettu 22.05.15
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet: 5
Kirja: Ryhtyisinkö Sankariksi / Theo Fleury - kovaa peliä
Kirjan kirjoittaja: Vesa Paavola / Theorey Fleury & Kirstie Mclellan day
Kategoriat: 1. Oppiminen

Ryhtyisinkö Sankariksi?, 4.7 out of 5 based on 3 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.7/5 (3 votes cast)

Johdanto

 

Miten tänä päivänä tullaan sankariksi ja mitä sankareilta ennen vaadittiin? Kirja peilaa nykypäivän sankaruutta universaalia sankarimyyttiä vasten.

Ennen sankariksi pääseminen tarkoitti sitä että sinun täytyi pelastaa prinsessa, tappaa lohikäärme tai valloittaa vaikkapa Persia. Ennen sankareita olivat he jotka olivat raakoja tappokoneita, mutta nykyisin sinun ei tarvitse olla tappaja jotta saisit sankarin tittelin. Miksi on olemassa sankareita?

Koska ihmiset haluavat että niitä on!

Toiset haluavat olla sankareita, toisille riittää se että he pääsevät palvomaan sankareita. Nykyajan sankarit löytyvätkin suurimmaksi osaksi valkokankaalta tai urheilun parista, mutta myös meidän jokaisen ympäriltä löytyy sankareita jos me vaan niin haluamme. Ihminen itse määrittelee ketä hän ihannoi ja mistä syystä.

Tämä essee pohjautuu kahteen kirjaan Ryhtyisinkö sankariksi ja Theo Fleuryn Kovaa peliä – kirjaan. Tässä esseessä lähinnä muistelen ja reflektoin omaa elämääni ennen Tiimiakatemiaa ja sen aikana, sekä kerron Theon sankarin matkan, josta olen vetänyt omat tulkintani. Jotta kuitenkin pääsen kertomaan näistä asioista, niin pohjustan tätä tarinaa hieman.

Sankarityypit

 

Perinteinen (traditionaalinen) sankari:perinteinen_sankari

  • uroteko
  • taisteluhenki
  • sisäinen
  • taistelu
  • oma-aloitteinen
  • uskollisuus
  • uhrautuvainen

 

 

 

Nykyaikainen (rationaalinen) sankari:nykyaikainen_sankari

  • järkevä
  • tavoittelee hyötyä
  • edut ratkaisevat eivät perinteet (takinkääntäjä)
  • suunnitelmallinen
  • (rationaaliset sankarit ovat kuolemassa sukupuuttoon, koska se ei nykypäivänä kannata)

 

 

 

Karismaattinen sankari (tätä kannattaa tavoitella):karismaattinen_Sankari

  • Vaikea määritellä, mutta tunnistat nähdessä
  • Ei pelkkiä sankaritöitä vaan laajempi käsite
  • Itseluottamus
  • Energisyys
  • Hyviä esimerkkejä tämän päivän karismaattisista (urheilu) sankareista ovat esimerkiksi: Zlatan Ibrahimovic, Cristiano Ronaldo, Petter Northug, Alexander Ovechkin, Ilja Kovalchuk, ja Kimi Räikkönen tai vielä parikymmentä vuotta sitten huippu-urheilijana toiminut Matti Nykänen. Liike-elämässä vastaavanlaisia sankareita ovat taas esimerkiksi Steve Job ja Jordan Belfort. Näitä kaikkia yhdistää se että heidän sanat ja teot niin töissä kuin töiden ulkopuolella huomioidaan erittäin tarkasti.

Kirjassa käytetään esimerkkinä karismaattisesta sankarista Matti Nykästä seuraava lainaus avaa hieman karismaattisen sankarin käsitettä;

”Toki Nykäsenkin kultamitalit vielä muistetaan, mutta yhtä suuri uutisen aihe on, jos hän juo tai on juomatta, laulaa tai on laulamatta, eroaa tai on eroamatta, strippaa tai on strippaamatta.”

Karismaattinen sankari tekee siis itsestään ”haluttavan” myös sen ydinosaamisensa ulkopuolella. Hän erottuu muista jo sanavalinnoissaan. Lyhyesti, karismaattinen henkilö ei ole ujo vaan hän tekee itsestään ja tekemisistään ison numeron. Tässä poikkeuksena on kuitenkin Kimi Räikkönen, joka on hiljainen ja vähäsanainen, mutta hänen kohdallaan juuri tämä erottaa hänet massasta.

Päästäksesi karismaattiseksi johtajaksi on Fortune-lehti tehnyt yksinkertaisen ohjeen siihen pyrkiville:

  1. Yksinkertaista ja liioittele!
  2. Romantisoi riski.
  3. Uhmaa vallitsevaa tilannetta.
  4. Kinaa ja ärsytä.

Toiset ovat luonnostaan karismaattisia, toiset eivät. Jos haluat ruveta karismaattiseksi, noudata edellä mainittuja ohjeita ja värjää hiuksesi punaisella sekä pukeudu kuin punkkari.+-

Sankarin matka

kartta

Seuraavaksi kerron teille sankarin matkan ”kaavan” ja samalla kerron oman keskeneräisen matkani ja Theo Fleuryn sankarin matkan.

 

Lähtöpiste

Lähtökohtana sankari tarinassa sankari on kotoisin köyhistä oloista, mutta silti lämpimästä ja turvallisesta (näin siis lähes 90 % tarinoista). Harvemmin sankari on syntynyt valmiiksi täydelliseen pakettiin, paitsi Batman.

Sankaritarinalle on plussaa jos tulee köyhistä tai muuten vaan erilaisista lähtökohdista.

Minun tarina:

No tämähän sopii kuin nyrkki silmään minun sankarin tarinalla. Olen kotoisin pienestä ja köyhästä kalastuskylästä ja vieläpä ulkomailta. Muutimme varhaisessa lapsuudessani toiseen pieneen kaupunkiin Kuhmoon. Elimme vaatimattomissa oloissa, melkeinpä Kuhmon köyhimmällä alueella ja vanhempien tulot olivat epäsäännöllisiä. Lisäksi olen perheen kuopus, joka kirjan mukaan hyödyttää sankariksi tulemista, sillä esikoiset saavat aina surmansa.

 

Matkalle lähtö

Tarkoittaa joko konkreettista tai symbolista matkalle lähtöä. Tämän alkusysäyksen saattaa antaa myös jokin ulkopuolinen taho sinulle vasten sinun tahtoasi. Esimerkkeinä voi olla että äiti potkii sinut pellolle tai niin kuin Martti Ahtisaari pääsi julkisuuteen kun Taloustutkimus Oy pisti hänet muiden ehdokkaiden joukkoon, vaikkakaan Martti ei tuossa vaiheessa ollut edes varsinaisesti ehdolla.

Sankaruus ei ole pelkureita varten ja se korostuu matkalle lähdössä, silloin sinä hetkenä sinä poistut tutusta ja turvallisesta ympäristöstä kohti suurta seikkailua.

Minun tarina:

Kotoa pois muutto tapahtui ylä-asteen jälkeen kun muutin Kajaaniin asuntolaan (huom. edelleen köyhät olot). Tässä vaiheessa sankaritarina ei vielä kuitenkaan ottanut tuulta siipiensä alle vaan sitä seurasi matka kohti Suomen suurina urheilukoulua (armeija) ja myöhemmin muutto Lappeenrantaan.

Todellista läpimurtoa sankaritarinalle ei ole varmaankaan tapahtunut vieläkään, mutta kerron kuitenkin siitä näkökulmasta, jos se läpimurto olisi ollut muutto Jyväskylään.

 

Pimeydenportit, suojelijahahmot ja henkiolento

Yleensä sankaritarinoissa sankari joutuu pimeydenporteille. Sen takana alkaa varsinainen seikkailu, mikä on täynnä taruja, tuntematonta, pimeää ja pelkoa. Tämä on sankarin ensimmäinen varsinainen testi, josta hänen on pakko selviytyä mieliäkseen sankariksi.

Minun tarina:

En tiedä oliko ensimmäinen testini Kajaanin ammattikoulu vai armeija vai kenties Lappeenrannan AMK (jonka reputin) vai onko ensimmäinen todellinen testi Tiimiakatemia vai odottaako se vielä tuloaan? Sovitaan nyt että ensimmäinen virallinen testi on Tiimiakatemian pimeydenportit. No niin ylitin siis kynnyksen ja kävelin sisään pimeistä Tiimiakatemian porteista.

”Sankariretken ensimmäinen suojelijahahmo (usein pienikokoinen vanha ukko tai eukko) antaa seikkailijalle taikaesineitä (esim. neuvoja, vinkkejä talousasioihin), jotka suojelevat häntä matkalla odottavilta vaarallisilta voimilta (esim. byrokratia, linssiin viilaajat). Tyypillistä on myös, että kohtalon voimaa edustavan olennon ulkonäkö on epämiellyttävä eikä vastaa hänen todellista arvoa.”

Tässä tapauksessa siis ensimmäinen suojelijahahmo oli Juho Koistinen, joka ensin houkutteli minut sisään pimeyden porteista, mutta myös auttoi minua jatkuvasti (pyysi minua hommiin) itse pimeyden valtakunnassa (Tiimiakatemia).

Toinen suojelijahahmo mikä minulle on eteeni tullut, on Timo Lehtonen. Hän on auttanut selviytymään läpi pimeyden valtakunnan.

Seuraavaksi tarinassa pitäisi tulla käännekohta, jossa sankari tapaa henkihahmon. Sankari joko taistelee henkihahmoa vastaan tai neuvottelee tämän samalle puolelle itsensä kanssa. Tämä henkihahmo on ponnahduslauta kohti menestystä (asiakas tai kilpailija). Sankarille saattaa käydä myös niin että hän häviää taistelussa henkihahmolle, jolloin hän joutuu syvälle per***seen ja siellä voit joko luovuttaa tai taistella tiesi takaisin ylös.

Kirjassa myös sanotaan että kaikki eivät tapaa henkiolentoa, ja se ei välttämättä ole edes sinusta kiinni. Sankaruus vaan tulee jos on tullakseen, se on ennalta määrättyä. Tarvitset siis ripauksen onnea.

Yksi mahdollisesti potentiaalinen henkihahmo minun kohdallani saattaa olla fc Keho (huom. vertauskuvallisesti henkihahmo). Miten niin fc Keho olisi minun henkihahmoni? Siellä minä pääsen todellisesti toteuttamaan itseni niin urheilun kun liiketalouden saralla. Saan suunnitella vapaasti tuotteita mitä haluan valmistaa ja fc Kehon porukka pyrkii omalla toiminnallaan auttamaan parhaansa mukaan, mm. toimimalla pienenä rahoittajana, jolloin en kanna yksinään rahallisia murheita harteillani.

Minun ja fc Kehon suhdetta voidaan myös kuvailla seuraavalla tavalla. Fc Keho saattaa hyvinkin olla minun Samwise Gamgee, jos olen tarinan Frodo Baggins (The Lord of the Rings). Toisaalta taas omat tekemäni asiat fc Kehon puolesta näyttävät sen että, juuri minä saatan olla Samwise Gamgee, kun taas fc Keho on Frodon roolissa.

 

Tulikoe ja sankaruus

Auttajan löytäminen on sankarille tärkeää, jotta hän pääsee etenemään kohti oikeaa sankaruutta. Kuitenkin vielä tärkeämpää on löytää vihollinen / vastustaja, sillä hän on sinun tiesi sankaruuteen. Kukaan ei esimerkiksi tietäisi kuka Daavid oli jos Daavidin vihollinen olisi ollut perustyyppi, mutta Daavidin vihollinen olikin Goljat, ja juuri herran kukistaminen teki Daavidista sankarin. Sankarin vihollinen siis määrittää sen miten arvostettu sankarista tulee. Mitä vaikeampi vastustaja ja tiukempi ottelu on, sitä enemmän sankari saa arvostusta. Itse esimerkiksi arvostan paljon enemmän sellaista Formula 1:n mestari, joka ratkaisee mestaruuden viimeisessä kisassa, kun sellaista jonka mestaruus on varmistunut jo puolessavälissä kautta, vaikkakin jälkimmäinen kertoo puhtaasta dominoinnista ja paremmuudesta, niin vastustajien heikkous vähentää sankarin arvostusta. Vastaavasti jos nyrkkeilijä voittaa tittelin 1. ensimmäisessä erässä, ensimmäisten sekuntien aikana, niin epäilemme mestarin kyvykkyyttä, sillä emme ole nähneet hänen ottelevan ”tosissaan”.

Koston tarve on monesti sankaruuden alku.

Myyttisistä sankaritarinoista ja tulikokeesta / päävastustajasta on ennen kaikkea opittava, että vastustajan tulee aina olla suuri, mahtava ja pelottava ihminen tai asia. Työpaikalta tämä suuri ja mahtava useimmiten löytyy esimiehen tai työnantajan roolista. Kirjan mukaan sinun siis täytyy vastustaa johtoporrasta aina kun on mahdollista, mutta kuka täysjärkinen siihen rupeaa jos vaakalaudalla on omatyöpaikka. Toisaalta ei sankarintien ole tarkoituskaan olla helppo, eihän se muuten olisi sankarintie. Joten sankariksi aikovan täytyy ottaa suuria riskejä ja business-maailmassa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ryhtymistä yrittäjäksi. Jos onnistut yrittäjänä hyvin niin, voit palata kotiin voittajana, mutta jos epäonnistut siinä tehtävässä, saattaa tiesi johtaa ”häpeän metsään” (kts. kuva 2).

Kerroin aikaisemmin kuinka arvostan enemmän tiukan kilpailun voittanutta henkilöä kuin täysin suvereenia yksilöä. Kirjailijakin on tässä asiassa samaa mieltä. Paavolan mielestä sankariksi nouseminen vaatii aina sitä, että sankari on taistelun alkaessa selvässä alakynnessä. Tästä päästääkin siihen että nykyajan sankaruuden tulee melkein aina olla mitattavissa ja se pitää saada ilmaistua numeroina. Yksi tällainen esimerkki on jääkiekon MM-kisat 2011, jolloin Suomi kukisti Ruotsin 6-1. Suomi on aina ollut altavastaajan roolissa jääkiekon mm-kisoissa, siksipä se olikin sankariteko. Tänä vuona Kanada voitti Venäjän finaalissa 6-1, mutta sitä ei kuitenkaan lasketa sankariteoksi, sillä Kanada hallitsi peliä ja koko turnausta alusta loppuun aivan suvereenisti, jolloin se ei päässyt missään vaiheessa altavastaajan rooliin, ja näin ollen Kanada ei saanut itselleen sankarin titteliä.

Viimeinen teko

Sankaruuden huipentuma tapahtuu siellä missä kaikki alkoi eli kotona. Jos sankaritarina on ollut alusta loppuun rehellinen ja sankaruus on voitettu rehdillä keinolla, niin yleensä sankaria odottaa kotona sankarin vastaanotto ja palkitsemisseremonia. Otetaan esimerkkinä kaksi kuhmolaista sankari Paavo Puurunen (ampumahiihtäjä) ja Janne Pesonen (jääkiekkoilija).

Paavo Puurunen voitti ampumahiihdon mm-kultaa Slovenian mm-kisoissa. Sankaritekoa korostaa se että Puurunen on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, Suomi ei ollut voittanut mm-kultaa miesten ampumahiihdossa yli 20 vuoteen ja se että kukaan ei uskonut voiton olevan edes mahdollista. Sittemmin sankari palasi kotiin ja sai sankarin vastaanoton, esitellen samalla tuomaansa saalista (mitali) kansalle. Myöhemmin Puurunen jäi asumaan ja töihin Kuhmoon ja kaikki kohtelevat häntä tavallisena ihmisen, mutta jokainen mielessään tietää että hän on maailmanmestari eli sankari.

Janne Pesonen voitti maailmanmestaruuden vuona 2011 Suomen jääkiekkojoukkueen mukana. Pesonen ei välttämättä ollut juurikaan se keskeisin henkilö voittavassa joukkueessa, mutta hän kuului joukkueeseen ja se tekee hänestä sankarin. Kun Janne palasi pokaalin kanssa Kuhmoon, niin monet, monet ihmiset halusivat yhteiskuvaan pokaalin ja Jannen kanssa. Janne siis sai sankarin vastaanoton. Sankareita on myös tapana palkita, joten Janne sai sankaruudestaan palkinnoksi ilmaisen tontin Kuhmosta itselleen.

Tässä on kaksi nykyaikaista sankaritarinaa. Jyväskyläläisille ehdottomasti merkittävin tarina on Matti Nykäsen tarina ja Matin sankaruus tuli useamman kuin yhden uroteon kautta. Samalla tavalla Mattikin sai oman palkintonsa ja sankarin vastaanoton, mutta lopun viimein sankarit jäävät vaan muistoksi ja hautautuvat historiankirjoihin ja muiden, uusien sankareiden alle.

Sitten on olemassa myös se toinen vaihtoehto eli jos sankari hommaa sankarinviitan vääryydellä ja se tulee julki. Tässä tapauksessa kun sankari jää kiinni epärehellisyydestä, hän usein joutuu pilkan kohteeksi ja joutuu jättämään rakkaan kotinsa ja menemään kohti häpeän metsää. Itselleni tulee tämmöinen esimerkki hiihtolegenda Mika Myllylästä. Myllylä voitti urallaan kuusi olympiamitalia ja yhdeksän MM-mitalia. Hän oli koko kansan sankari kunnes vuoden 2001 mm-hiihdoissa hän jäi kiinni dopingin käytöstä. Myllylältä vietiin kisassa voitettu kultamitali, juurikin dopingin takia. Hetkessä sankari, muuttui lähes koko kansan silmissä petturiksi, jota ei enää jumaloitu vaan halveksittiin. Myllylä joutui pakenemaan kansaa kauas tavoittamattomiin eli häpeän metsään. Häpeän metsässä Myllylä eli loppuelämänsä, sillä hän menehtyi noin 41-vuotiaana ollessaan yksin. Hän oli menettänyt Lahden MM-kisojen jälkeen lähestulkoon kaiken mm. vaimon, lapset, sankarinstatuksen sekä elämän.

Toisaalta on ymmärrettävää että sankaruus voi olla myös huumetta, josta haluaa pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Seuraavat lyriikat kuvaavatkin hyvin myös erään mielipiteen huijaamisesta:

”Koutsi tuli pitää treenei, mut missä on J.J.

Tais olla liikaa promillei, huutaa mulle nytten mayday.

Ei meil oo lammast sinivalkost, Leijonatki Alkost.

Vitamiinit tiskin alt, ne suoraan suoneen iskin.

Otin sen riskin, et voin ehkä jäädä täst kii.

Mut ootko ikin nähny läskii kultamitali kaulas?

Jos et vedä douppii feissiin, ni ei siit

Sportist tuu mitään, joutuu epo-kuurin pääl pitää.

Ei oo pajaa-pajaa, eikä epoo, ei mitään rajaa.

Kun sä vedät roinaa, ylipaino ei oo ylivoimaa.

Niinku Sievinen ku kala vedes, ei mul oo edes

Epoo suones tai veres, mut ylähuules mun hemohes.

Siitä imen lisää potkuu, kannattaa sunki koittaa.

Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa.”

Jare ja Ville Galle

Theo Fleuryn matka

 

Koti

Theon lapsuus on melkein täydellinen alku sankaritarinalle, mutta ei niin täydellinen elettäväksi. Theo oli kotoisin pienestä kylästä Russelista ja hän oli perheen vanhin lapsi. Kuten tavalliseen sankaritarinaan kuuluu niin Theon vanhemmat eivät olleet niitä parhaimpia vanhempia. Isä oli entinen huippu-urheilija, sittemmin jääkoneenkuljettaja joka tykkäsi bilettää aamuun asti. Theon äiti oli taas hermorauniona oleva rauhallinen äiti, joka ei kerennyt välittämään lastensa elämästä kun hänellä itsellään oli jatkuvasti niin paljon mielenpäällä. Joten Theon isä oli siis juoppo ja äiti oli hullu joka käytti rauhoittavia ja tämän lisäksi perhe oli köyhä. Sankaritarina voi alkaa.

Kynnys ja suojelijahahmot

Theo kynnys oli aloittaa jääkiekon pelaaminen. Hänen vanhemmillaan ei ollut varaa maksaa pojan harrastusta, mutta onneksi matkan alkutaipaleella Theolla oli useampi suojelijahahmo jotka auttoivat tätä eteenpäin. Kyläläiset nimittäin kustansivat Theolle jääkiekkomatkoja ja lahjoittivat hänelle käytettyjä varusteita. Näin ollen Theo pääsi kynnyksen yli eli pelaamaan jääkiekkoa.

Theo aloitti jääkiekkouransa 6-vuotiaana Doug Fowlerin alaisena ja olikin oman poikajoukkueen suurin tähti aina 15-vuotiaaksi saakka. Theo oli huomion kipeä kaveri ja hän teki kaikkensa jäällä jotta saisi huomiota osakseen, sillä kotona hän ei sitä saanut. Jääkiekko oli Theon pakotie kodin murheita vastaan.

Suojelijahahmo, henkiolento sekä pimeyden-/kuolemanvaltakunta

Viisitoista vuotiaana Theo siirtyi pikkukylästä pelaamaan Winnipegiin. Se oli askel lähemmäksi kohti unelmaa, NHL:ää. Tämän unelman toteuttamista edisti henkilö nimeltä Graham James. James nimittäin suositteli Winnipegin organisaatiolle että Theo hommattaisiin joukkueeseen ja hän hommasi myös Theolle siirron kyseiseen paikkaan. Tämä niin sanottu suojelijahahmo James auttoi Theo siis pääsemään eteenpäin, mutta hän teki sen vaikeimman kautta sillä Theo joutui kokemaan Jamesin takia helvetin (kuolemanvaltakunta). Vaikka Theo pääsikin osittain Jamesin takia urallaan eteenpäin, niin hän joutui Jamesin käsittelyssä noin 150-kertaa raiskatuksi. Joten, kuten aiemmin olen kertonut suojelijahahmo vie sinua eteenpäin, mutta suojelijahahmo ei ole aina hyvä, vaan joskus hän saattaa olla paha, erittäin paha.

”Kaikkien lähtökohtien perusteella Theoren Fleuryllä ei voinut olla mitään mahdollisuuksia nousta NHL-tähdeksi. Mutta jossain kovan lapsuuden, sairauden, onnettomuuden, hyväksikäytön ja tuskan alla kyti tahto ja sisu, jollaista ei ole ehkä nähty koskaan jääkiekon historiassa” – Jouni Nieminen

Theo eli pitkään, kuolemanvaltakunnassa. Hän voitti siellä ollessaan mm. kultaa nuorten MM-kilpailussa.

Theo oli pieni, erittäin pienikokoinen kaveri ja vaikka hän olikin nopea ja taitava niin ihmiset eivät uskoneet Theon selviytyvän NHL:ään. Siihen aikaan NHL:ssä vallitsivat isokokoiset kaverit. Onnekseen Theolla oli henkiolento puolellaan, tämä henkiolento oli kykyjenetsijä Ian McKenzie. Ian sai Calgary Flamesin vakuuttuneeksi siitä että he tarvitsevat Theo organisaatiossaan ja näin ollen Theo varattiin (8. kierros, sijoitus 166.).

Varauksen jälkeen Theo joutui pelaamaan Calgaryn farmiseurassa ja lopulta hän sai taisteltuaan itsensä edustukseen.

 

Tulikoe ja sankaruus

Vuona 1989 Theo pääsi pelaamaan Calgary Flamesin edustusjoukkueeseen ja sinä kautena hän voitti Stanley Cupin, palkinnon joka merkitsisi sankaruutta. Monelle NHL:ään murtautuminen tai NHL:n playoff-pelit olisivat olleet se rankin koettelemus eli tulikoe. Monelle mestaruus merkitsisi sankaruutta. Kyllä, nämä olivat myös Theolle niitä hetkiä, mutta Theon matka kotiin on hänen henkilökohtainen sankaritarina.

Voitettuaan Stanley Cupin Theo vakiinnutti paikkansa Flamesissa. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli joukkueen kapteeni. Yleisö rakasti Calgaryn sankaria, sillä Theo oli joukkueen johtohahmo joka taisteli aina 110 lasissa. Lisäksi kuten sankarin kuuluukin olla, Theo oli altavastaaja, pienen kokonsa vuoksi. Theo oli sankarityyppinä karismaattinen sankari, joka sai yleisön joko vihaamaan tai rakastamaan itseään.

 

Kotimatka

Kun Theo oli täyttänyt 31 vuotta, hänen uransa oli lähtenyt laskusuuntaan. Hän siirtyi Flamesista muihin seuroihin ja hänen elämäntapansa oli pilata koko miehen elämän. Theo kerkesi olla kolme kertaa naimisissa ja petti kahta ensimmäistä vaimoaan sen minkä kerkesi vaikka heillä olikin yhteisiä lapsia. Theo biletti isänsä tapaan aivan hulluna, poikkeuksena se että Theon isä oli vain alkoholisti, Theo käytti myös paljon huumeita. Theo pelasi rahansa kasinoille ja loput hän käytti alkoholiin ja huumeisiin. Kun Theo pelasi New York Rangersissa, niin hänet potkittiin joukkueesta vieroitukseen.

Theolla oli hetkellisesti hyviä hetkiä mm. silloin kun hän oli päässyt vieroituksesta ja Wayne Gretzky oli valinnut tämän Kanadan olympiajoukkueeseen. Theo pelasi olympialaisissa todella hyvin ja Kanada voitti olympiakultaa.

Sitten Theo sortui taas alkoholiin, huoriin ja huumeisiin ja hänen uransa NHL:ssä loppui vuona 2003. Theo oli myös lähellä itsemurhaa, sillä hän piti suussaan ladattua asetta, mutta ei lopulta uskaltanut painaa liipaisimesta. Myöhemmin Theo pelasi jääkiekkoa vielä muissa liigoissa ja yritti tehdä paluuta NHL:ään vuona 2009, muttei onnistunut.

Theon koko uraa varjosti se että hän joutui lapsena seksuaalisestihyväksikäytetyksi, josta myöhemmin seurasi alkoholismi ja huumeriippuvuus. Siksi mielestäni Stanley Cupin voitto ei ole Theon henkilökohtainen tulikoe ja sankaruusmeriitti, vaan Theon tulikoe oli naimisiin meno nykyisen vaimonsa kanssa ja alkoholista sekä huumeista eroon pääseminen. Theon on siis päässyt irti näistä paheista ja kertoo nauttivan nykyisestä elämästä perheensä kanssa täysin rinnoin. Theon kotimatka oli siis pitkä ja hän vietti sitä kauan häpeän metsässä juoden ja käyttäen huumeita, mutta lopulta hän pääsi kotiin ja sai säilyttää sankarin tittelin, sillä hän saa nyt viettää oikeaa aikaa omien lasten kanssa, jotka pitävät isäänsä sankarina.

 

Sankareita yleensä palkitaan urotöistään kotonaan. Theo ei ole ainakaan vielä palkittu hänen jääkiekkourastaan, mutta monien mielestä Theo ansaitsee palkintonsa pääsemällä jääkiekon Hall Of Fame:en .

Jokainen rakentaa oman sankarinmatkan ja oman polkunsa mitä pitkin aikoo kulkea. Theo Fleury aloitti uuden polun rakentamisen raitistuttuaan, minä aloitan uuden polun rakentamisen Tiimiakatemian jälkeen ja tällä kertaa pyrin tekemään siitä vähemmän möykkyisen.

Timo Perttunen

tipi@mittava.fi

Mittava Innovations

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!