Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

4 tunnin työviikko

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Kun työtä tekee vain ollessaan tehokkaimmillaan, on elämä sekä tuottavampaa että nautittavampaa.”

Tiimiakatemialla liian usein sorrutaan siihen, että touhuillaan ja tuusaillaan, ehkä jopa esitetään, että tehdään töitä. Näin työ ei tuota tuloksia. Itsekin olen syyllistynyt tähän, toimistolla tulee vietettyä aikaa ”töitä tehden”, vaikka todellisuudessa kaikki tehtävät hommat olisi olleet tunnissa tehty. Ongelma itselläni on ollut siinä, että töitä ei ole ollut tarpeeksi 8 tunnin ajaksi, mutta on pitänyt esittää että niitä on. Muutenhan tiimi olisi saattanut puuttua asiaan, ja olisi pitänyt kohdata se fakta, etten tee tarpeeksi. Viime keväänä ja esimerkiksi tällä viikolla, kun hommaa on ollut jo muille jaettavaksi, olen herännyt aamulla ja aloittanut työt kahdeksalta. Silloin olen tehokkaimmillani, ja työt tuottavat parhaan tuloksen. Sen takia pidän enemmän aamutreeneistäkin, koska vireystila on paljon parempi ja jaksaa keskittyä. Aamulla kun ahertaa, tietää että ilta on vapaa ja voi tehdä mitä haluaa.

Ferrissin hyvä, mutta aika raaka, keino parantaa tehokkuutta kuului kirjassa näin: jos kahdeksan tunnin työpäivä pitäisi tiivistää kahteen tuntiin, jonka jälkeen sydänkohtaus olisi taattu, mikäli työnteko vielä jatkuisi, mitä tekisit? Tämä on hieman ehkä kärjistetty esimerkki, mutta kuitenkin ymmärrettävä. Asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen auttaa olemaan tehokkaampi ja parhaassa tapauksessa antaa sinulle enemmän vapaa-aikaa. Meidän monen työskentelyssä on varmasti paljon ”haamuhommia”, jotka pidentävät työpäivää ihan turhaan. Sitä facebookia voi selata kotonakin.

Kirjan tärkein oppi itselleni oli se, ettei saa aliarvioida itseään. Omalla kohdallani neljän tunnin työviikko kuulostaa tietenkin todella oudolta ja kaukaiselta – miten minä muka voisin saavuttaa sellaisen elämän? Kirjassa puhutaan monien vaihtoehtojen uusrikkaista (UR), sekä lykkääjistä (L), jotka lykkäävät kaiken tuonnemmaksi ja ajattelevat elävänsä sitten, kun ovat isoja, parhaassa tapauksessa vasta eläkkeellä. Minä kyllä olen sellainen lykkääjä. En usko siihen, että voisin tehdä edes lähellekään niin kuin Ferriss on tehnyt: tekemään muutaman tunnin töitä viikossa ja lopun ajan tekee sitä mitä huvittaa. Tässä muutama esimerkki siitä, kuinka uusrikkaat ja lykkääjät eroavat toisistaan:

L: tehdä työtä itseäsi varten.

UR: panna muut tekemään työtä omaksi hyödyksesi.

L: jäädä eläkkeelle varhain tai nuorella iällä.

UR: ripotella lepojaksoja tasaisin välein koko elämän ajalle ja oivaltaa, että tavoitteena ei ole joutilaisuus, vaan mahdollisuus tehdä itseä kiinnostavia asioita.

Jep, minä olen lykkääjä ja Ferriss uusrikas. Suurin este tällaiselle elämäntavalle minun ajatuksissani on ehdottomasti pelko. Pelko taloudellisesta ahdingosta ja siitä, että jokin menee pieleen. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että mymmin suhteen olen koko akatemian ajan miettinyt, että se on tehtävä heti valmistumisen jälkeen tai ei ikinä, koska eihän minulla ole loppuelämäni aikana sitä enää mahdollista tehdä. Kuinka saisin töistä vapaata irtisanomatta itseäni? Entä jos kumppanini ei haluaisi lähteä mukaan? Jos olisi niinkin onnellinen tilanne, että olisin jo äiti, niin voisiko lapsukaiset ottaa mukaan? Tämä kirja avasi silmiäni sen suhteen, että kaikista pahin hiekoittaja elämässäni olen minä itse. Jos oikeasti tahdon toteuttaa unelmiani, joista edes suurin ei ole maailmanympärysmatka, minun täytyy toteuttaa ne itse. Ja pystyn siihen.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!