Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

John Blåfield

David ja Goliath

Kirjoitettu 18.12.16
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 2
Kirja: David and Goliath
Kirjan kirjoittaja: Malcolm Gladwell
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

David and Goliath

Kirja David and Goliath käsittelee sitä kuinka heikompi osapuoli, kaikkien odotusten vastaisesti päihittää “jättiläisen”. Mistä tämä epätodennäköinen voittaja saa voimansa? Tuon kysymyksen ympärille kirja keskittyy. Tämä kirja sopii hyvin henkisen kasvun ja oman psyykkeen ja käyttäytymismallien pohtimiseen. Yhtälailla tästä kirjasta saa vihjeitä siihen miten yritysmaailmassa pieni yritys voi menestyä uhmatessaan massiivisia alaa hallitsevia yrityksiä.

 

Laiska vastaus

Ilmiselvä ja hiukan laiska vastaus yllä mainittuun kysymykseen on että isompi ja vahvempi osapuoli pelaa normien asettamien sääntöjen mukaan. Vallitsevat normit ovat tehneet isommasta ja vahvemmasta kömpelön, paljastaen heikkouden. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Jotta heiveröisellä haastajalla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia, on hänen hyödynnettävä kyseinen heikkous.

 

Epätoivo

Heikkouden hyödyntäminen ei ole helppoa, monestakin syystä, muutenhan jokainen käyttäisi kyseistä taktiikkaa. Heikomman täytyy olla miltein epätoivoinen, jotta vastustajan heikkouden kehtaa valjastaa omaksi hyödyksi. Huomioon pitää ottaa se että isompi ja vahvempi pelaa kunniallisesti, hän noudattaa sääntöjä ja odottaa sinun pelaavan myös sääntöjen mukaan. Hän odottaa myös heikommalta osapuolelta kunniallista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä että heikomman on rikottava sääntöjä, tai useammin sääntöjä rikkomatta toimia sellaisella tavalla mikä muiden mielestä on halveksuttavaa. Heikomman täytyy olla miltein epätoivoinen ryhtyäkseen tällaiseen toimintaan. Tarviiko olla aivan epätoivoinen? Ainakin pitää tietää että sinulla ei ole mitään mahdollisuutta, jos pelaat samoilla säännöillä. David tiesi ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta päihittää Goliathia perinteisessä kaksintaistelussa. Kaksintaistelussa mitä Goliath odotti. Mutta David ei ollut epätoivoinen, hän tiesi voittavansa. Hän vain menettäisi kunniansa soturina. Homman nimi vaan oli se että David ei ollut soturi. Hän oli paimen, eikä häntä voinut vähempää kiinnostaa soturin kunnia, hän vain halusi voittaa. Hänellä oli vahvin kaikista motivaattoreista, hänen oma henkensä oli panttina.

 

Menestystekijät

Heikomman menestystekijät voi tiivistää kahteen asiaan

  1. Heikompi tietää että hänellä ei ole mitään mahdollisuutta vahvempaa vastaan, jos hän toimii niinkuin vahvempi odottaa hänen toimivan.
  2. Hän käyttää mitä tahansa keinoja saavuttaakseen voiton, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.

Heikommalle osapuolelle tyypillistä on se että hän on kokenut kovia. Hänen nahkansa on kova ja karaistunut. Ympärillä olevien ihmisten halveksunta ei paljoa häntä hetkauta, hän on kokenut kovempia. Tai sitten tosiaan epätoivo ja, tai motivaatio ovat vain niin kovat että negatiiviset seuraamukset voidaan sivuuttaa pakollisena pahana.

Mielenkiintoinen huomio, jota kirjassa käsitellään on että suurella osalla merkittävistä yrittäjiä ja maailmaa mullistaneita ihmisiä on kokenut kovia elämänsä varhaisissa vaiheissa. Toki kovia kokeminen voi murtaa ihmisen luonteen, mutta niille henkilöille jotka ovat selvinneet kokemukset on tuonut itsevarmuutta ja paineensietokykyä. Yrittäjä joutuu kestämään melkoista painetta. Nämä henkilöt ovat kuitenkin kokeneet kovempia ja siksi sietävät painetta. Monet tällaiset ihmiset ovat menettäneet lapsuudessaan jommankumman vanhemmistaan tai he ovat eläneet äärimmäisissä olosuhteissa. Niistä kokemuksista selvittyään he ovat kasvaneet vahvemmiksi.

Vähän kevyempi esimerkki on lukihäiriö. Itse samaistuin kirjan tarinoihin lukihäiriöstä, koska minulla on kevyt lukihäiriö. Nuorena vaikutukset olivat paljon pahemmat kuin nykyään. Lukemisen hitaus on oikeastaan vaikeuttanut koko koulu uraani todella paljon. Ala-asteella lukemista vaativien koulutehtävien tekeminen tuotti niin paljon henkistä tuskaa ja ahdistusta että sitä on vaikea kuvailla. Kuvittele että olet tuskallisen hitaasti kirjain kirjaimelta lukenut kokonaisen sivun ja yhtäkkiä tajuat että et muista yhtään mitä olet lukenut… ei yhtään mitään. None. Tabula rasa. Eikun vaan lukemaan alusta. Ärtymys ja tuska oli niin suurta että luovuin lukuläksyjen tekemisestä miltein kokonaan. En ole näistä asioista ylpeä mutta en kestänyt sitä turhautumista, joten päätin että turha kärsiä. Lukihäiriöni kuitenkin opetti minut selviämään. Myöhemmin tajusin että miltein mitään läksyjä ei tarvinnut tehdä kotona.

Läksyjen tekemättä jättämisellä on tietty vaikutus oppimiseen ja arvosanaan. Ei varmaan tule yllätyksenä että kyseinen vaikutus on negatiivinen. Tähän kun yhdistää sen että kokeisiin lukeminen oli aivan mahdotonta, niin lopputulos ei ollut kauhean hyvä. Koska kotona opiskelu oli tuskaa, päättelin että yhtä hyvin voisin panostaa siihen että oppisin oppitunneilla mahdollisimman paljon. Aloinkin osallistumaan aktiivisesti tunneille. Opettelin kuuntelemaan. Istuin aina mahdollisuuden tullen edessä ja sain tähän erityisluvan selittämällä että minun on vaikea keskittyä kun edessäni on niin monta ihmistä, jotka tekevät kaikenlaista. Edessä istuvalle opiskelijalle on muitakin hyötyjä, kuin se että keskittyminen on helpompaa. Opettaja muistaa sinut paremmin ja osallistumisesi ja sitä myötä todistusarvosana yleensä nousee yhdellä tai parhaimmillaan kahdella numerolla kokeen arvosanasta. Panostin myös projektitöihin, joskin lukihäiriön takia luova kirjoitukseni oli usein täynnä kirjoitusvirheitä ja siitä sakotettiin. Käytin kaikki sosiaaliset taitoni siihen että koulupäivän aikana opin mahdollisimman paljon, kyselin kysymyksiä opettajalta ja muilta oppilailta. Tämä opetti minulle paljon tärkeitä taitoja sosiaalisten suhteiden rakentamisesta. Tiesin miten huonosta kirjallisesta koulumenestyksestä huolimatta pystyin pääsemään opettajien hyvälle puolelle. Olin kaikkien opettajien kanssa parempi kaveri kuin kukaan kympin oppilas ja siitä oli tiettyjä etuja. Opin hyödyntämään järjestelmää koska minun oli pakko, muuten olisin varmaan saanut niin huonoja arvosanoja että mulla ei olis ollut mitään mahdollisuutta haluamiin jatko-opiskeluihin.

Joillekkin mä saatan vaikuttaa laiskalta, kun en suostunut toimimaan niin kuin minulta oletettiin. On kuitenkin ymmärettävä että mä tein ihan pirusti työtä sen eteen että opin. Mun oli pakko nähdä vaivaa, jos halusin pysyä kelkassa. Myöhemmässä vaiheessa kun lukeminen ei enään ollut niin vaikeaa olin jo oppinut siihen ettei vapaa-aikaa ole kiva käyttää läksyjen tekemiseen. Ellei ollut joku projekti. Projekteista ei päässyt yli eikä ympäri, ne vaan oli tehtävä. Huomasin että koulutuntien tahti oli järjettömän hidas, tunneilla on todella paljon aikaa tehdä tehtäviä. Oikeastaan vaan kympin oppilaat, jos hekään tekivät niin paljon töitä koulupäivien aikana kuin minä. Olin melko lailla kurssi tehtävissä aina muutaman viikon edellä. Käytin kaiken tuntien luppoajan tehtävien tekemiseen. Näin ollen sain tehtävät tehtyä ja opin, eikä minun tarvinnut tehdä läksyjä kotona. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta pystyin saavuttamaan kokeista arvosanoja, jotka olivat parhaimmillaan 7-8 luokkaa. Tuntui tosi tympeältä kun lempiaineissa ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä edes niille, joita aihe ei edes juurikaan kiinnostanut. Täytyy nyt vielä selventää että mä kyllä yritin lukea kokeisiin, mutta se oli niin hidasta ettei siitä tullut yhtään mitään.

Tänäkin päivänä ääneen lukeminen on hiukan haastavaa. Itsekseni lukemisessa lukunopeuteni on vielä noin puolet hitaampi kuin ystävilläni, joilta olen kysynyt vertailun vuoksi. Siitä että nykyään pystyn lukemaan sillä nopeudella kuin luen on kiittäminen pääasiassa J.K. Rowlingin Harry Pottereita.

 

Mitä lukihäiriö on minulle opettanut

En voisi toivoa kenellekään lukihäiriötä, on se vaan niin perseestä ja tekee elämästä vaan turhan vaikeaa. Valehtelisin jos väittäisin etteikö lukihäiriöstä ole ollut mulle jotain hyötyä. Päinvastoin koen että siitä on ollut mulle merkittävästi hyötyä. Koska olen joutunu näkemään niin maan perkeleesti vaivaa mun koulumenestyksen etteen, musta on tullu aika sinnikäs. Oon joskus vähän liiankin itsevarma siihen että pystyn suoriutumaan vähän kaikennäkösestä. Oon monta kertaa yllättäny itseni lupaamasta asiakkaalle, jotain mistä mulla ei oo mitään käryä että miten se tehdään. Oon myös yleensä aika varma että voin lupaamani toimittaa ja niin mä oonki toimittanu. Itsevarmuus siihen että kyl mä osaan, vaikka en osaa, kumpuaa siitä että koko mun koulu-ura on ollut vastaavaa paineen alla työskentelyä. Mä en ois antanu anteeks itselleni, jos olisin saanu hylätyn jostain kurssista. Olin aina sitä mieltä että mun lukihäiriö ei oo tarpeeks paha että se ois ollu syy saada hylätty arvosana. Se että olisin saanu hylätyn tarkoitti vain sitä että en ollut käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja mitä vaan keksin. Se ois ollu vaan laiskuutta. Lukihäiriö ikäänkuin pisti mulle näyttämisen tarpeen. Halusin näyttää ittelleni ja muille että kyllä mä pystyn siihen. Opin uskottelemaan itseni niin hyvin siihen että pystyn tähän että musta on tullut mielestäni aika yllytyshullu. Olinhan sentään koko kouluajan epämukavuusalueella. Kun ammattikoulussa meininki alko olee liiankin helppoa, yllytin itseni suorittamaan kaksoistutkinnon ja vein senkin kunnialla loppuun. Ainakin mun yrittämislihas on saanu aika paljon treeniä.

Yks toinen juttu jota oon oppinut lukihäiriön ansiosta on se että en välitä turhan paljoa siitä mitä muut ajattelevat. Jos olisin välittäny, niin olisin ollu hyvin tietonen että melkein kaikissa kouluaineissa olin meijän luokan yks paskimmista. Se ois ollu melko lannistavaa. Mut en mä oo paksa. Mun taidot ei vaan sovellu kouluarvosanoilla mitattavaksi. Oon kerta toisensa jälkeen joutunut todistaa oman arvon muille vaihtoehtoisilla tavoilla ja musta on tullu melko hyvä siinäkin. Oon aika taitava myymään itseni.

Tämä teksti toki ei ole ollut mikään myyvimmästä päästä. En ole ylpeä siitä miten oon joutunut manipuloimaan koulujärjestelmää, ja yllä on siis vain osa keinoista mitä oon kehitelly. Tai kelle mä valehtelen. Tottakai mä oon ylpeä saavutuksistani. Kaikesta huolimatta oon melko tyytyväinen että päädyin Tiimiakatemialle. Täällä oon pystyny hyödyntää sitä vähän epätavallisempaa skilsettiä, minkä oon elämäni aikana kasannu. Oon myös pystynyt todistamaan itselleni että pystyn kehittämään itseäni mihin suuntaan tahansa ja että mun skilsetillä pystyy myös tuottamaan akateemisen maailman ulkopuolisia saavutuksia.

 

Kirjoittanut
John Blåfield
Videokuvaaja ja sisältövaikuttaja
tarinoilla.com

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!