Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Timanttipesula

Kirjoitettu 03.09.17
Esseen kirjoittaja: Minna Saukkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Timanttipesula: Sijoita elämäsi fiksusti
Kirjan kirjoittaja: Unna Lehtipuu
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Timanttipesula on kirja siitä, kuinka sijoittaa oman elämän resurssit fiksusti. Kirjassa käsitellään kolmea sijoituspääomaamme, jotka ovat raha, aika ja talentti.

 

Raha

Aloitetaan rahasta. Jokaisella meistä on oma, opittu tapamme suhtautua rahaan. Yleensä nämä ajatus- ja käyttäytymismallit ovat vanhemmilta opittuja, mutta myös ympäristö vaikuttaa niihin. Kirja kehottaa heti aluksi pohtimaan omaa tapaa suhtautua rahaan, ja mistä tapa on saanut alkunsa. On mielenkiintoista huomata, että usein rahan käytön taustalla ovat ihmisen syvemmät tunteet ja tarpeet, joita ruokitaan kuluttamalla käytännön tarpeiden rinnalla. Tässä kirjassa puhutaan paljon samoista asioista kuin aiemmin lukemassani Tunne lukkosi -teoksessa: tyydyttämättömistä tarpeista joita kuluttamalla pyritään tyydyttämään, lapsuuden kokemusten ja mallien vaikutuksen ymmärtämisestä ja tunteiden ja tarpeiden tunnistamisesta. Kirjassa puhutaan myös kommunikaatiosta parisuhteessa, sillä monesti erilaiset tottumukset pariskuntien rahankäytössä johtavat ristiriitoihin. Monesti esimerkiksi toisen rahankäyttöön liittyvän ärsyyntymisen taustalla ovat isot tunnekokemukset tai tarpeet, kuten pelot, turvattomuuden tai arvottomuuden tunne.

 

”Jos raha olisi rationaalinen juttu, se ei olisi meille ongelma.”

 

Minun suhteeni rahaan on ristiriitainen. Himoitsen tavaroita ja elämyksiä ja haaveilen varakkaasta elämästä, mutta toisaalta minulla on välillä pakkomielteinen tarve säästää aivan älyttömistä asioista. Esimerkiksi ruokakaupassa katson aina hinnat tarkasti ja valitsen halvimman, ja monesti jätän asioita ostamatta sillä ne ovat mielestäni liian hintavia (esim. 4e kanafilee paketti). Olen myös huomannut pohtivani pitkään, että kehtaanko ostaa esimerkiksi vakiomeikinpoistoainettani, sillä maksaahan se melkein 5 euroa. Lopulta päädyn kuitenkin aina ostopäätökseen, sillä meikinpoistoaine tulee käytännön tarpeeseen. Toisaalta taas saatan tehdä isojakin ostopäätöksiä täysin tunteella, sillä haluan hemmotella itseäni kun ”minulla on kerrankin varaa”. Tunnistan perineeni ajattelumallini ja toimintatapani äidiltäni, sillä hän on aivan samanlainen: tuhlaa liikaa aikaa ja energiaa pienten raha-asioiden ja ostosten jatkuvaan murehtimiseen, mutta tasaisin väliajoin tuhlaa rahaa kunnolla isoihin ostoksiin. Mielestäni on täysin turhaa käyttää näin paljon voimavaroja murehtimiseen.

Kuten vanha sanontakin kuuluu, raha ei tuo onnea. Se on aivan totta, sillä raha itsessään ei tuo onnea. Mutta rahan sijoittaminen oikein itselle tärkeisiin asioihin voi tuodakin. Ihmisellä on taipumus tottua ja tylsistyä vallitseviin olosuhteisiin, joten kun tulotaso nousee, myös kulutus nousee. Aina himoitaan lisää, uutta ja enemmän. On hyvin helppoa jumittua ruokkimaan rahalla tarvhierarkian alimpien tasojen tarpeita, jotka liittyvät materiaan. Rahan tuoman onnen maksimoinnin avain on kuitenkin sijoittaminen tarvehierarkian ylimpänä oleviin tarpeisiin, kuten itsensä toteuttamiseen ja kehittämiseen, kokemuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja merkityksellisyyteen. Tästä hyvänä esimerkkinä omassa ja varmasti monen muunkin elämässä toimii matkustelu. Matkustelu on intohimoni, sillä se avaa ovia aivan uusiin ajattelumaailmoihin. Reissujen tuomia kokemuksen tunteita ei voi mitata rahassa. ”Shoppailuterapian” tuoma onnellisuus kestää vain hetken, ja lopulta saatan jopa katua rahojeni tuhlaamista. Mutta matkoihin sijoittamani rahojen tuhlaamista en ole katunut hetkeäkään.

 

Aika

Seuraavaksi siirrytään aikaan. Aika on arvokkainta pääomaamme, sillä kerran käytettyä aikaa ei ikinä saa takaisin. Siitä huolimatta tuntuu, että tämä tosiasia on todella vaikea pitää mielessä. Liian usein tulee tuhlanneeksi omaa aikaansa epätehokkaaseen työskentelyyn, huonosti järjestettyihin palavereihin tai ajan tappamiseen sosiaalisessa mediassa. Jos tietäisit tarkalleen, kuinka rajallisesti sinulla on aikaa jäljellä, mihin käyttäisit sen? Tätä kysymystä tulee pohdittua aivan liian harvoin, ja vielä harvemmin toimittua sen mukaan. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut tosissani pohtia, mihin haluan aikani käyttää. En halua jonakin päivänä herätä huomatakseni, että olen vain kuluttanut aikaani sellaisten asioiden tai ihmisten parissa, jotka eivät oikeasti vie minua eteenpäin elämässäni.

Kirjassa puhutaan myös oman huomiotalouden siivoamisesta. Varsinkin näin älypuhelimien aikakaudella häiriöitä ja keskeytyksiä tulee kymmenittäin päivän aikana, ja puhutaan niinsanotusta multitaskaamisesta. Kuitenkin eräiden tutkimusten mukaan jatkuva monen asian yhtäaikainen tekeminen johtaa keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Kun puhelin piippailee jatkuvasti, stressitaso nousee ja ihmisen älykkyysosamäärä laskee, ja 30 sekunnin keskeytyksestä toipumiseen saattaa kestää jopa 5minuuttia!

Minua on jo lukiosta asti häirinnyt oman keskittymiskykyni heikkeneminen. Minun on todella haastavaa keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan, ja joudun todellakin ponnistelemaan jottei keskittymiseni herpaannu. Minun on myös todella vaikeaa keskittyä keskusteluun yhden ihmisen kanssa jos taustalla kuuluu kovaäänistä hälinää. Aivan kuin minulle olisi kehittynyt aikuisiän ADD! On huolestuttavaa huomata näitä oireita itsessäni, ja olen melko varma että ne johtuvat juurikin älypuhelimen käytöstä. Olen täysin koukussa puhelimeeni ja someen, varsinkin yksin ollessani kännykkä hakeutuu käteeni kuin itsestään. Monesti myös huomaan selaavani uudestaan ja uudestaan samoja sovelluksia ja jo luettuja sähköposteja. Olenkin alkanut tietoisesti vähentämään puhelimella viettämääni aikaa, sillä huomaan että esimerkiksi sosiaalinen media herättää minussa nykyään enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Olen myös huomannut että puhelimen jatkuva käyttö synnyttää minussa passiivisuutta, sellaisina aamuina joita en aloita selaamalla puhelintani saan paljon enemmän aikaiseksi, oloni on positiivisempi ja minun on helpompi olla läsnä tässä hetkessä. Haaveenani on viikon täydellinen somelakko, mutta en ole vielä löytänyt vahvuutta sen toteuttamiseen (mikä todistaa riippuvuuteni!).

 

Talentti

Kirjan viimeisessä osiossa käsitellään talenttia. Lehtipuu esittää huikean ajatuksen: Kun menettää työpaikan, menettää vain ostajan – omistat edelleen tärkeimmät eli aikasi, energiasi, älysi, kokemuksesi, suhteesi ja osaamisesi. Niille täytyy vain löytää uusi ostaja. Meillä jokaisella on luontaisia taipumuksia, sekä erityisiä kykyjä, joita olemme tietoisesti kehittäneet. Kuinka sitten hyödyntää nämä resurssit niin, ettei myöhemmin kaduta?

Siinäpä vasta haastava kysymys. Yhteiskunnassamme ja yhteisöissämme on erilaisia rakenteita ja normeja, joita seuraamalla on todella helppo elää kokonainen elämä tekemällä asioita, joista ei oikeastaan edes nauti. Kuitenkin vain merkityksellisyyden löytäminen voi tuoda aitoa onnellisuutta. Tärkeintä on pohtia omaa ”miksi?” kysymystä. Mikä on juuri sinulle merkityksellistä, ja miksi? Tämän kysymyksen äärellä olen kipuillut jo jonkin aikaa. Olen ihan hyvä monessa asiassa, mutta en äärettömän hyvä missään. Välillä minusta tuntuu, että ne asiat jotka minusta ovat mielenkiintoisia ja joita haluan kehittää eivät ole kovin arvokkaita tässä yhteiskunnassa. Ammatillisessa mielessä en juurikaan osaa sanoa, mikä minua kiinnostaa. Tiedän että haluan tehdä töitä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, en yksin tietokoneen ääressä. Olen kiinnostunut muista ihmisistä, heidän näkökulmistaan, kielestään ja kulttuurista. Minulla on ääretön into oppia uusia kieliä, haluan oppia ymmärtämään ihmisten erilaisia ajattelutapoja. Nautin asiakaspalvelutyöstä, sillä saan auttaa ja ilahduttaa asiakkaita ja kokea aitoja kohtaamisia – ja samalla tarjota niitä muille. Kuitenkin kun mietin tulevaisuutta, olen todella vaativa itseäni kohtaan enkä halua tyytyä vain johonkin asiakaspalvelutehtäviin. Mutta kumpuaako vaativuus itsestäni, vai onko se ulkopuolelta tulevien signaalien tuotosta? Osittain varmasti molempia, sillä olen kunnianhimoinen ja haluan kehittää itseäni, haluan opiskella mahdollisimman pitkälle. Nautin opiskelusta. Mutta toisaalta ajattelen, että tiettyyn asemaan liittyy tietynlainen status, jonka haluan kertovan minusta ja näkyvän myös muille. Haluan että minua arvostetaan. Ehkä suurimpia haasteitani onkin siis oppia olemaan välittämättä muiden mielipiteistä tai vallitsevista normeista, ja löytää oma merkityksellisyyteni ja arvostus itseäni kohtaan.

Timanttipesulassa puhutaan myös psykologisesta pääomastamme, johon kuuluu muun muassa positiivisen ajattelun voima ja se, että voimme itse ohjata ajatuksiamme haluttuun suuntaan. Se vaatii paljon treenaamista mutta ei ole mahdotonta. Asiat yleensä tuppaavat menemään niin kuin niiden mielessämme kuvittelemme (tai pelkäämme) menevän, sillä toimimme ajatuksiemme mukaisesti. Suurin osa päässämme pyörivistä ajatuksista ovat samoja kuin eilen, kertaamme tapahtuneita asioita tai mietimme tulevaisuutta. Yleensä myös murehdimme joko jotain tapahtunutta tai tulevaa, sillä harvoin meillä juuri nyt on mitään huolenaihetta. Sorrun itse aivan liian usein tuohon murehtimiseen ja asioiden pyörittelyyn, sekä negatiiviseen puheeseen pääni sisällä. Tosin, kun elämä on oman näköistä ja tekeminen mielekästä, myös sisäinen puhe muuttuu positiiviseksi. Fakta on kuitenkin se että voimme itse vaikuttaa omiin ajatuksiimme ohjaten niitä parempaan suuntaan. Mutta kuten kirjassakin todetaan, aidosti uuden ajattelun tuominen päähän on niin iso urakka, että on järkevämpää muuttaa ensin toimintaa ja odottaa ajatuksien seuraavan perässä.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!