Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikku Prinssi

Kirjoitettu 15.09.17
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine De Saint-Exupery
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pikku Prinssi

 

Ihastuttava tarina Pienestä Prinssistä Asteroidi B 612:stä. Kirja kuvaa aikuisten ajatusmaailmaa ja toimintaa lapsen näkökulmasta. Miten aikuiset eivät osaa kysyä oikeita kysymyksiä vaan keskittyvät numeroihin ja muihin pinnallisiin seikkoihin.

 

Ensivaikutelma

Ensivaikutelma on meille hyvin tavallinen asia. Se vaikuttaa siihen, miten suhtaudut ihmisen kertomaan asiaan. Kuinka tosissaan kuuntelet asian? Jos pukeudun hipiksi ja menen myymään osakkeita asiakkaille, heidän ennakkokäsityksensä vaatteitteni perusteella saattaa suurimmalle osalle asiakkaista antaa vaikutelman tietämättömyydestäni asian suhteen. Kuitenkin jos pukeudun siistiin tyylikkääseen viralliseen asuun, annan heti luotettavamman ja asiasta tietoisemman ensivaikutelman, vaikka todellisuudessa en ymmärtäisikään osakkeista yhtään sen enempää kuin eri asuun pukeutuneena.

Me ihmiset toimimme näin. Olisiko kuitenkin järkevää muuttaa tätä käsitystä siten, että olisimme avoimempia kuulemaan kaikkia ihmisiä ulkonäystä ja tyylistä riippumatta? Tai vaikka kysyä erikseen, miksi henkilö on päätynyt valitsemaan tilanteeseen tavanomaisesta poikkeavan asun? Se voisi olla mielenkiintoista kuulla ja varmasti avartaisi käsitystä henkilön luonteesta.

 

Suojamuuri

Tämä asia ei oikeastaan liity paljoakaan akatemiaan ja liiketalouteen, eikä verkostoitumiseen, joskin tiimin toimintaan jossain määrin ehkä, mutta tästä asiasta olen vastikään keskustellut ja se nousi kirjassa omalla tavallaan esille, joten ajattelin kirjoittaa tästä.

Kirjassa prinssi ihmettelee miksi kukalla on piikit, vaikka ne eivät kuitenkaan suojaa sitä lampaalta, joka syö kukan. Miksi kukka on ylipäätään kasvattanut piikit, vaikka se tulee kuitenkin syödyksi. Tämä toi mieleeni ihmisiä, joilla tiedän olevan tällainen piikikäs suojamuuri ympärillään. Ongelmana heillä vaan on se, että piikkien kasvattaminen ja ylläpito kuluttavat valtavasti energiaa ja syövät heitä jatkuvasti sisältäpäin. Siksi mielestäni olisikin tärkeää, että nämä piikit omaavat ihmiset osaisivat tarpeeksi ajoissa karistaa piikkinsä itsestään ja päästää toiset suojaamaan heitä kukkia syöviltä lampailta. Piikikästä kukkaa on vaikea auttaa, mutta avautunutta ihmistä voi auttaa ja hänet voi pelastaa lampaalta. Siksi puhuminen ja asioista avautuminen on tärkeää. Niin henkilökohtaisessa- kuin työelämässäkin.

Tärkeintä eivät aina ole tekeillä olevat asiat, numerot, aikataulut ja työt, vaan aina ensin tulee henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja terveys.

 


Hieman pätkiä tarinasta:

Kaunis kukkanen

Matkallaan Prinssi kohtaa paljon erilaisia persoonia. Ensin hänen tähdelleen ilmestyy kukka, joka on ylimielinen ja määräilevä eikä prinssi pidä siitä, minkä takia hän ei huomaa kukan tuomaa kauneutta ja ihastuttavaa tuoksua. Kukan sanat ja olemus peittävät sen hyvät ominaisuudet ja Prinssi ei osannut arvostaa sitä ja lähti pois.

Kuningas

Seuraavalla tähdellä vastaan tulee Kuningas, joka halusi hallita kaikkea. Kaiken piti toimia hänen määräyksiensä mukaan, oli asia mikä tahansa. Jos hän ei voinut asian kulkuun vaikuttaa, hän päätti asian kuuluvan kulkea niin. Hän ei kuitenkaan antanut määräyksiä, mitä oli mahdotonta täyttää sillä silloinhan hän olisi ollut väärässä.

Jokaiselta on pyydettävä vain sitä, mitä se saattaa antaa. Arvovalta nojautuu ennen kaikkea järkeen. Jos käsket kansaasi hukuttautumaan mereen, niin se tekee vallankumouksen.

 

Turhamainen: Hän halusi ihailua. Ei kuunnellut kysymyksiä, palautetta, mielipiteitä tai toruja, vain ihailu ja kehut kelpasivat.

Liikemies: Omistaa tähdet, mutta ei anna niille mitään takaisin. Hän haluaa vain omistaa ja tienata, mutta mitään sisältöä hän ei todellisuudessa saa.

Lyhdynsytyttäjä: Tottelee määräyksiä ilman kritiikkiä määräyksien järkevyydestä ja vailla omaa tahtoa. Tekee työtä, vaikka samalla valittaa sitä hirveäksi työksi. Kuitenkin lyhdynsytyttäjä on ensimmäinen prinssin tapaama henkilö, joka tekee työtä jonkun muun kuin itsekkään syyn takia.


 

Tarinassa tulee vastaan paljon erilaisia persoonia ja lähes kaikkia näitä pystyn vertaamaan tiimiläisiini, kavereihini ja tuttuihini. Tarina kertoo sulkeutuneista mielenmalleista ja vahvoista persoonista, joiden olisi hyvä antaa tilaa myös muiden mielipiteille ja ajatukselle siitä, että on myös erilaisia tapoja toimia ja elää. Myös arvostus toisia kohtaan on tärkeää. Oli toinen millainen hyvänsä, asian tarkastelu laajemmin auttaa käsittämään paremmin, miksi toinen käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Ei kannata rakentaa mielipidettä toisesta heti ensitapaamisessa, vaan mielipiteen ja näkemyksen rakentamiseen vaaditaan aikaa. Vain tuntemalla toinen kunnolla, voi oikeasti sanoa mielipiteen henkilöstä. Ja tuntemisella tarkoitan perinpohjaista tuntemusta henkilön menneisyydestä nykypäivän tapahtumiin ja syvimpiin ajatuksiin saakka.

Tarinassa Prinssi turhautui kauniiseen kukkaseen ja jätti tämän, mutta katuu asiaa moneen kertaan myöhemmin. Sekä Prinssi että kukka tekivät tarinassa väärin, mutta molemmat tekivät heille luonteenomaisella tavalla. Taustalla olevat ajatukset ovat asia erikseen. Ehkä jos kukka olisi ymmärtänyt paremmin käytöksensä vaikutuksen Prinssiin ja Prinssi kukan käyttäytymisen syyt, he eivät välttämättä olisi ajautuneet erilleen.

 

Ymmärrys ja avoimuus ovat tärkeää. Vaikka kaikkia mielipiteitä ei voikaan jakaa kaikkien kanssa, niin on hyvä ymmärtää, miksi toinen ajattelee, kuten ajattelee ja mistä hänen mielipiteensä ovat lähtöisin.

Erityisesti tiimissä tämä on tärkeää. Uskon hyvän tiimin muodostumiseen tarvittavan juuri tätä näkemysten ymmärtämistä ja hyväksymistä. Uskallusta puhua asioista ja avautua tarpeen vaatiessa. Varsinkin isossa porukassa tämä voi olla hyvinkin pitkäaikainen projekti, joka muovautuu toisten osalta nopeammin kuin toisten. Jotkut eivät välttämättä sisäistä tätä ajatusmaailmaa ollenkaan, mutta mielestäni oikeasti hyvässä tiimissä kaikkien tulisi ymmärtää tämä. Ymmärtää sekä itseään ja muita. Omaa toimintaa ja käyttäytymistään yhtä lailla kuin muidenkin käyttäytymistä. Ja kuten eräs tuttuni vasta minulle sanoi, riittävän yhteinen ymmärrys on riittävä. Ei tiimissäkään kaikkien ole pakko ymmärtää kaikkien näkemyksiä täydellisesti kaiken aikaa, vaan riittävänkin läheinen käsitys asiasta tiimin kesken voi olla riittävä.

 

Lapsen maailma

Tarinassa ihanaa oli se, miten kaikki asiat kuvattiin lapsen silmin ja näkökulmin. Prinssi ei voinut käsittää, miten aikuiset keskittyivät ihan vääriin asioihin. Asioihin, millä ei ollut oikeaa syvempää merkitystä. Lisäksi aikuiset kysyivät ihan vääriä kysymyksiä. He kysyivät tylsiä päivänselviä kysymyksiä mielenkiintoisten sijaan. Ketä kiinnostaa tietää jokin tylsä fakta, kun voi kysyä jotain paljon mielenkiintoisempaa ja jännempää, jotain mitä kukaan ei kysy?

Lisäksi aikuiset ovat harmillisen usein aikamoisia ravihevosia laput silmillään. He katsovat eteenpäin kohti päämäärää niin tiiviisti, etteivät näe mitä kaikkea tärkeää ympärillä tapahtuu samaan aikaan. Aikuisia jopa kannustetaan siihen. Suorittamiseen ja tavoitteisiin. Samoin meinaa tapahtua välillä myös täällä meillä Tiimiakatemialla. Pitäisi kaiken suorittamisen keskellä muistaa oikeasti myös keskittyä itse asiaan, eli täällä olemiseen, sen merkitykseen ja tiimiin. Ja tiimiin nimenomaan sillä ajatuksella, kuinka rakkaita heistä kaikista tässä parin vuoden aikana on tullut. Virkkarit kerran tai kahdesti vuodessa ei riitä, vaan päivittäiseen kanssakäyminen pitää myös huomioida. Ettei vain käy niin, että itse olemiseen ei kerkeä kiinnittää huomiota ja kolme ja puoli vuotta vierähtävät ohitse liian nopeasti ja liian vähin muistoin. Muistot tulevat kuitenkin päivittäisestä elämästä ja hetkistä siinä, ei ajatuksissaan olemisesta ja liikaa tulevaisuuteen tai menneisyyteen katsomalla. Toki yksittäiset huippuhetket loistavat kirkkaina mielessä, mutta ajallisesti arjesta saa pidemmän lämpimän muiston. Sitä pitäisi arvostaa enemmän.

 

Uteliaisuus on tärkeä asia, mikä voi tehdä normaalista arkisesta päivästä huomattavasti mielenkiintoisemman. Päivittäiseen arkeen turtuu vähän liian herkästi ja se estää meitä näkemästä ympäröivän maailman. Maailmaa ja jokapäiväistä elämää tulisikin mielestäni muistaa aina katsella ensi kertaa. Joka päivä täytyy yrittää nähdä asiat niin kuin ne asiat näkisi ensimmäistä kertaa ja kokea asiat vahvasti. Katselun lisäksi kannattaa pysähtyä myös kuuntelemaan, haistamaan ja aistimaan ympäröivän tilan ja itsensä siinä. Tämä rentouttaa ja auttaa muistamaan itse elämän kaiken suorituksen keskellä. Kuvittele siis joskus olevasi taas lapsi ja kohtaa maailma sillä uteliaisuudella. Jos näet mielenkiintoisen asian, esimerkiksi pehmoisen viltin kaupassa, älä katso pelkkää hintalappua vaan nosta viltti kasvoillesi ja tunnustele sen pehmeyttä kasvojasi vasten ja mieti miltä se tuoksuu ja tuntuu. Kokemuksesta tulee yhtäkkiä hurjan paljon rikkaampi. Saatat näyttää siinä sivussa vähän haksahtaneelta, mutta se ei haittaa koska olemme suomessa ja kukaan ei välitä mitä teet ja jos välittää niin ei ainakaan sano sitä. Mikä hieno maa!

 

Pohdinnat jälleen hieman laajenivat kirjoittaessa, mutta eipä tuo mitään haittaa.

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!