Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
Ystäväni Tiimiakatemia, 3.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (1 vote cast)

Ystäväni Tiimiakatemia on kertomus tiimiakatemialaisista 25 vuoden ajalta. Ensin aloitettiin Rajakadulta, jonka jälkeen on päästy sieltä Piippukadulle, josta on muodostunut Tiimiakatemian koti.

Kun kirjaa ruvettiin tekemään, ei voitu tarkasti tietää lopputulosta. Kirjan kokonaisuus nimittäin muodostui haastatteluista, pienistä paloista meistä tiimiakatemialaisista. Vaikka oma kokemus tiimiakatemiasta on tietynlainen, en voi olla varma mitä se on muille ollut. Ja suurin osa haastatelluista on jo valmistunut aikapäiviä sitten, jolloin näkemys on hyvin voinut muuttua.

 

Ystäväni Tiimiakatemia, Iiris Nokka, Tiimiakatemia

 

Nostan nyt esille muutamia mielenkiintoisia lainauksia kirjoista.

 

Pitäisi muistaa, että Tiimiakatemia olet sinä itse. Mitä vaadit muilta, voit vaatia ainoastaan itseltäsi.

-Petri Palviainen

Tämä on paha. Olen nyt ekaa kertaa meidän tiimin johtoryhmässä, ja mulla on isompi vastuu tiimistä mitä ennen. Puhuttiin sitten rahasta, kirjapisteistä, tekemisistä tai myynnistä, en voi vaatia muilta ennen kun vaadin itseltäni. Ja mieluiten niin päin, että ole nitse jo toteuttamassa vaatimuksia ja johdan esimerkillä.

Toisaalta esimerkiksi kirjapisteissä on tapahtunut niin, että jälkijunassa tuleville on turha huudella, jos liitää parikymmentä kirjapistettä edellä. Se tuntuu niin isolta erolta, eikä sieltä takaa tulevat ymmärrä, että jokainen on sen oman työnsä tehnyt niihin kirjapisteisiin liittyen.

 

Silloin kun itse oli tiimiyrittäjä, joskus häiritsi ylitsevuotava kaaos, johon ei ollut tottunut.

-Sari Veripää

Tätä olen kokenut tosi paljon itsekin. Avotoimistolla välillä joku huutaa kurkku suorana, tiimiläiset kyselevät neuvoa ja kaatavat oluthanasta olutta, treeneissä yhtäkkiä tulee jotain sellaista tekemistä, joka pitää hoitaa heti. En oikeastaan ole oman aikatauluni herra, vaan siitä joutuu tosi paljon joustamaan. Se tuo sellaista tunnetta, ettei pysty kontrolloimaan omaa elämää.

Mutta kun tätä kaikkea on jo kokenut kohta kolme vuotta, osaa jättää kalenteriin tilaa yllättäville asioille. Osaan syventyä omiin hommiin toimistolla ja painaa luurit korville. Osaan sanoa ”ei” ja ”odota”, jos jonkun muun asia voi odottaa.

Tiimiakatemialla ihmisiä on niin erilaisia, että omista tavoista on vaan pakko joustaa. Ja Tiimiakatemia varmaan vielä vetää magneetin tavoin puoleensakin sellasia katastrofi-alttiita pyörremyrskyjä. Nekin on kuitenkin vaan ihan ihmisiä.

 

On sisimmiltään oikeasti erittäin rehellinen, välittävä ja kannustava, jollaista ilmapiiriä valitettavan harva saa koskaan elämässään kokea.

– Henri Kiuru

Katalla oli akatemialla tutustumassa yksi tyttö Muuramen lukiosta, joka ihmetteli kovasti meidän yhteishenkeä. Vaikka nytkin Tiimiakatemia on todella vähälukuinen, yhteisöllisyys ei ole kadonnut mihinkään. On jotenkin tosi kivaa, miten tuntee oikeastaan jokaisen akatemialaisen. Tehdään yhdessä kaikenlaisia hommia, istutaan yhdessä alas säännöllisesti esimerkiksi vahvariin ja ollaan toimistolla yhdessä joka päivä.

Ei tällaista varmaan muualla, ainakaan opiskelupaikoissa ole. Ja vaikka sisimmiltäni olenkin introvertti, yhteisöllisyys on tosi jees!

 

Ystäväni Tiimiakatemia, Iiris Nokka, Tiimiakatemia

 

Vaikka aina puhuttiin, että älä jää lämpimään veteen makoilemaan, vie itsensä haastaminen tois paljon voimia. Ja sitä pitää tehdä 3,5 vuotta koko ajan.

– Salla Lehtinen

Edelleen melkein kolme vuotta mittarissa Tiimiakatemialla on haastanut, mutta välillä mietin oonko vain pallotellut burnoutin ovilla. Uskon, että osa on myös omaa luonnetta, persoonaa, mitä lie, mutta uskon että tämä ympäristö vielä viimesitelee sen tekemisen tahdin. Kaikkiin tietynlainen paine tai positiivisesti sanottu ”tekemisen meininki” ja ”pöhinä” ei vaikuta negatiivisesti. Uskon kuitenkin, että ne joilla on taipumusta suorittaa satasella ja vähän liikaa siitä vielä yli, Tiimiakatemia voi vaikuttaa negatiivisesti. Tästä ei koskaan oikeen puhuta, vaikka esimerkiksi terveydenhoitajalla käydessäni hän totesi, että jäätävä työkuorma varsinkin tiimiakatemialaisilla on tosi yleistä. Tämä on kuitenkin tietynlainen tabu, josta ei oikein puhuta.

Se, joka viettää akatemialla eniten aikaa, on bossi. Tosi monet työskentelevät myös ”työajan” (onko sitä?) ulkopuolella, jonka johdosta siitä on tullut kuin normi.

Miä en itte oo kyllä tähän työntekoon mitään sanomaan, koska oon just se, joka ottaa koneen esille vielä kotona tai viettää aikaa enemmän akatemialla kun kotona. Oon kuitenkin viime aikoina tiedostanut tän jutun, jonka takia yritän karsia turhaa tekemistä pois ja keskittyä tekemään sellaisia juttuja, jolla on jotain väliä. Tähän liittyy myös vaativuuden tunnelukko, jonka tunnistin itsessäni lukiessani Tunne lukkosi –kirjaa.

Jos ei muuta, niin voin yhden vinkin kertoa, jos työnteko kotona on tosi yleistä. Jätä kone akatemialle. Ei ehkä keskelle toimistoa pöllittäväksi, mutta jonnekin kuitenkin. Siinä ei voi hirveästi sen jälkeen hommia tehdä, eikä kotona tule edes sellainen olo, että ”mun kyllä nytkin pitäisi olla kirjottamassa yhtä kirjaesseetä”.

 

Ystäväni Tiimiakatemia, Iiris Nokka, Tiimiakatemia

 

Vaikka yllä on vain mielenkiintoisimpia sitaatteja kirjasta, vastauksia kuitenkin yhdistää samanlainen henki. Tiimiakatemiassa on kautta aikojen ärsyttänyt samantapaiset asiat: sisäänpäinkääntyneisyys, kun taas yhteisö on jättänyt jälkensä jokaiseen tiimiakatemialaiseen.

Tämä kirja antaa niin kattavan läpileikkauksen Tiimiakatemiaan, että pitäisin tätä lähes pakollisena luettavana jokaiselle, joka haluaa Tiimiakatemialle tai kuulla tästä lisää. Ja tottakai voin suositella, koska ei myö mitään huonoa kirjaa oltais ees alettu tekemään!

 

Kerran tiimiakatemialainen, aina tiimiakatemialainen.

-Johannes Partanen

 

Iiris Nokka

www.seiiris.fi

Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!