Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?

Kirjoitettu 13.02.19
Esseen kirjoittaja: Arttu Laaksokari
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 2.6. Tiimiyrittäjävalmentajien yhteisöllisyyden "pakolliset kirjat", 4.1. Johtavat ajatukset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kun aloitin lukemaan Lehtosen kirjaa, ajattelin tietäväni Tiimiakatemiasta, sen oppimismallista ja -metodeista jo tarpeeksi. Syksy oli ollut silmiä avaava. Ainakin itse tunnen kehittyneeni siitä turistina akatemialla pyörivästä pinkusta jo jonkin verran. Olen ollut mukana monissa eri hommissa ja pystyin kevään oppimissopimuksessa asettamaan itselleni konkreettisia tavoitteita. Syksyllä aikaa meni paljon totutteluun ja ihmisiin tutustumiseen, sekä varsinkin alussa bisnesideoiden pyörittelyyn. Lopulta ollaan tultu siihen pisteeseen, että kädet ovat täynnä hommia, eikä niitä oikeastaan tarvitse mistään keksiä.

Yksi asia mihin haluan keväällä panostaa, on oma hyvinvointini sekä sitä myöten ulosantini. Loppusyksystä ja alkuvuodesta olen tuntenut jonkin verran turhautumista muun muassa muiden työpanoksesta sekä ylipäätänsä tiimin asioista. Haluan kevään aikana toimia ratkaisukeskeisesti sekä Tiimiakatemian johtavia ajatuksia lainatakseni ”nähdä mahdollisuuksia ongelmien sijaan”. Koen, että osaltaan turhautuminen johtuu arvojen ja tavoitteiden välisestä ristiriidasta ja osaltaan siitä, etten ole panostanut tarpeeksi omaan hyvinvointiini. Syksyllä ajattelin paljon, miten tiimin kassaan saadaan lisää rahaa, sen sijaan, että olisin yrittänyt kehittyä ja oppia uutta. Tavoite ja arvot olivat ristiriidassa. Monesti myös unet jäivät vähiin ja tämä aiheuttaakin helposti ärtymistä. Keväällä aionkin panostaa uusien asioiden oppimiseen sekä unen määrään.

Kirjassa käydään läpi tiimin vaiheet, joista omasta mielestäni olemme kyllä valetiimivaiheessa. Mietin syksyllä, että mistä sen sitten tietää, kun valetiimivaihe koittaa, ja mistä tietää, että siitä on päästy yli? Kirjassa vaihe kuvataan otsikolla ”The disease of me – epäily itsestä, en halua muuttua”, ja näin se on käytännössä meidänkin tiimissämme näkynyt. Etenkin tammikuun alun treeneistä huokui ihmisten epäusko yhteiseen tekemiseen.

Olen kuullut monesti, että kun on tekemistä, myös keskittyminen on enemmän tekemisessä sen sijaan, että mietittäisiin, mikä on kyseisellä hetkellä perseestä. Tavallaan homma on toiminut näin myös meillä. Kun tammikuun edetessä on päästy taas hommiin kiinni, on käsin kosketeltava epäusko vaihtunut ehkä jopa pieneen toiveikkuuteen. Learning Circus lähestyy ja omissa projekteissa on paljon tehtävää. Siltikin olemme mielestäni valetiimivaiheessa, joskin hieman lähempänä potentiaalisen tiimin vaihetta.

Näen tiimissämme yhtenä haasteena sen, että meillä ei ole vielä yhteistä tiimisopimusta, jossa sopisimme tiimimme päämääristä ja säännöistä ja johon jokainen voi halutessaan sitoutua. Varmasti jokainen meistä tietää, että asiakaskäyntejä pitää tehdä, kirjoja lukea ja treeneihin tulla ajoissa. Silti osa tiimin jäsenistä venyttää näitä ”sääntöjä” miten huvittaa. Emme ole yhteisesti sopineet, millaisia seuraamuksia pelisääntöjen rikkomisesta seuraa ja miten hyvästä työstä palkitaan.

Tiimiakatemian oppimismalli antaa ihmiselle valtavasti vapautta. Vapauden mukana tulee myös vastuu. Mielestäni tässä tapauksessa vastuu tarkoittaa vastuun ottamista omasta oppimisesta. Tiimiakatemialla hienointa on, että saat itse päättää, mitkä asiat ovat mielestäsi tavoittelemisen arvoisia. Näet jotain ja toteat että ”Hei, mä haluun ton!” Saat itse asettaa omat päämääräsi ja onnistumisen mittarit. Olennaista on, että tähtäät korkealle.

Tavallisella tradenomipuolella homma toimii hyvin pitkälti päinvastoin. Opetussuunnitelma määrittelee, mitkä asiat ovat tavoittelemisen arvoisia, eli mitä sinun tulisi oppia. Opettajat asettavat mittarit, eli opintojaksojen arviointikriteerit ja sinun päätettäväksesi jää ainoastaan opiskeluun laitetun työn ja ajan määrä. Tiimistämme löytyy edelleen tätä opiskelijamentaliteettia, jossa omien tavoitteiden asettaminen on hankalaa, jopa vastenmielistä. Miksi sitten tavoitteita pitäisi olla? Voihan ilman tavoitteitakin oppia. Kyse on vastuusta. Yksi elämisen tarkoitus on olla vastuussa jostakin. Vaikka olisit täysi ihmisraunio, mutta hoidat kunniakkaasti esimerkiksi perheesi tai työsi, olet saanut jo jotakin aikaan. Jos piirrossarja Simpsoneiden Homer ei kantaisi vastuuta perheensä elättämisestä, jäisi jäljelle vain keski-ikäinen, alkoholiongelmainen ja ylipainoinen hupiukko.

Tiimiakatemialla pystyy varmasti myös sluibailemaan jonkin aikaa, mutta en usko sen kehittävän ketään missään muussa kuin vastuun väistelyssä. Jos mentaliteetti on lähtökohtaisesti se, että haluaa päästä mahdollisimman vähällä, on todennäköisesti väärässä paikassa. Miten tätä asiaa sitten tulisi tiimissä käsitellä, on aivan toinen juttu. Ihmissuhteet kuuluvat Tiimiakatemian arvoihin ja avoimuus, rehellisyys ja suoraan puhuminen tiimimme arvoihin. Mielestäni nämä kaksi ovat osittain ristiriidassa tässä tilanteessa. Olennaista onkin, miten näitä arvoja toteutetaan arjessa. Onko yksilön hyväksyttävää toimia vastoin Tiimiakatemian arvoja ja johtavia ajatuksia ja jatkuvasti asettaa tavoitteet matalalle ja keskittyä mahdollisuuksien sekä hommien sijaan mukavoitumiseen? Vai olisiko minun korjattava tässä tilanteessa ajatteluani ja keskityttävä mahdollisuuksiin ongelmien sijaan?

Tiimillämme on meneillään ja tulossa useita mahtavia projekteja, joissa on mahdollisuuksia kehittää omia taitoja sekä kerätä kassaan rutosti hilloa. Harmillista on, että mielestäni useimmissa projekteissa pyörii aina samat naamat, jotka ovat kiinnostuneita viemään asioita idean tasolta käytäntöön. He haluavat viedä eteenpäin sekä omaa osaamistaan, että tiimiämme. Ollaan ikuisuuskysymyksen äärellä: miten kaikki saataisiin tekemään, vai saadaanko? Yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin pääsy vaatii sitoutumista kaikilta ja sen vuoksi vapaamatkustamista ei voi katsoa läpi sormien. Useaan otteeseen kuultu viisaus ”sitoutumiseen ei voi pakottaa, mutta siihen voi kannustaa” on nyt ajankohtainen. Mielestäni tiimissämme on nyt aika tehdä päätöksiä yksilöiden sitoutumisesta tiimiin ja sen toimintaan. Perässä hiihtäjien hinaaminen alkaa käydä raskaaksi ja verottaa koko tiimin toimintaa sekä resursseja. Meillä on nyt kaksi vuotta aikaa tehdä isoja, merkityksellisiä ja hienoja juttuja, tai vaihtoehtoisesti kaikkea ihan muuta. Jokaisessa ihmisessä, myös jokaisessa tiimiläisessämme on valtava potentiaali. Kyse onkin siitä, haluaako itse olla ottamassa sitä käyttöön vai hengailla mukavuusalueella? On kannustettu, annettu aikaa ja yritetty ymmärtää. Olisi aika valita mywayn ja highwayn väliltä.

Sitoutumisessa on mielestäni kyse hyvin pitkälti arvovalinnoista. Ovatko siis tiimin tavoitteet tavoittelemisen arvoisia, jotta niihin sekä tiimin toimintaan kannattaa sitoutua? Onko tiimi siis itselle arvokas? Yksi sitoutumattomuuden merkki on akatemian ulkopuolisten töiden tekeminen. Tiimiakatemialla ja vanhemmissa tiimeissä on normaali käytäntö, ettei tiimiyrityksen ulkopuolisia töitä tehdä. Meillä se on toistaiseksi ”mahdoton yhtälö”.

Olosuhteet ovat harvoin muuttumattomia ja yleensä niitä voi omalla toiminnallaan muuttaa. Tällä hetkellä tiimiyrityksestämme ei voi nostaa palkkaa ja tekemällä töitä säännöllisesti muualla myös varmistetaan, ettei näin käy. Tarvittaisiinkin uskoa siihen, että olosuhteita voi muuttaa ja, että me voimme sen itse tehdä. Ja kuten sanoin, kyse on pohjimmiltaan arvoista. Arvostatko koulutusta ja oppimista vai tämän hetken pientä kohotusta elintasossa? Voi tuntua, että kyse on olosuhteista, että on pakko tehdä sitä ja tätä, mutta kyse on yleensä siitä, että olosuhteen on itse valinnut, jolloin sitä voi myös muuttaa. On valinta elää opintolainalla ja panostaa oppimiseen ja sitä kautta omaan tulevaisuuteen. On myös valinta tehdä töitä muualla ja kohottaa näin omaa elintasoa. Taitoa on tehdä valintoja myös silloin, kun valintoja ei tarvitsisi tehdä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!