Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hiljaisena on hyvä olla

Kirjoitettu 16.03.20
Esseen kirjoittaja: Johanna Torkkel
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hiljaiset – introverttien manifesti
Kirjan kirjoittaja: Susan Cain
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Valitsin Susan Cainin kirjan Hiljaiset – Introverttien manifesti (2012), sillä haluaisin oppia lisää itsestäni ja päästä irti hiljaisuudestani. Kirja ei kumminkaan antanut vinkkejä, miten tulla omasta kuplasta ulos, vaan painotti sitä, että jokaisen tulee olla ylpeä siitä, mitä on. Kirjassa olikin paljon hyviä pointteja, miksi itseään ei tulisi muuttaa, mutta se ei vain sovi nykypäivän maailmaan. Esimerkiksi työpaikat vaativat yhä enemmän ekstroverttiä asennetta, joka ei introverteille sovi. Käydäänpä ensin kumminkin läpi ekstrovertti ja introvertti käsitteinä. Niille on määrittelyitä niin paljon kuin on määrittäjiäkin. Eli ei olla päästy yhteisymmärrykseen, mitkä ominaisuudet liittyvät kumpaankin käsitteeseen. Alla kumminkin kirjan poimintoja eri määritelmistä.

Ekstrovertti                                                                                              Introvertti
Tykkää olla ihmisten ja toiminnan parissa                                                Tykkää ajatella ja kuulostella tunteita
Menee täysillä mukaan tapahtumiin                                                           Luo merkityksiä tapahtumista
Tarvitsee ihmisten seuraa                                                                             Tarvitsee yksinoloa
Ei kestä yksinäisyyttä                                                                                     Nauttii yksinolosta
Nauttii ihmisten kohtaamisesta ja adrenaliinista                                    On mieluummin läheisten kuin vieraiden ihmisten seurassa
Luonteeltaan ilopilleri                                                                                    Saattaa nauttia juhlista tiettyyn pisteeseen asti
Luonteeltaan jämäkkä, seurallinen ja hallitseva                                      Ei välttämättä ujo
Seurankipeä                                                                                                      Hyvät sosiaaliset taidot
Selviää tehtävistä nopeasti                                                                            Työskentelee hitaammin ja harkitsevammin
Tekee montaa asiaa samanaikaisesti                                                          Hyvä keskittymiskyky
Tekee nopeita (myös harkitsemattomia) päätöksiä ja ottaa riskejä     Harkitsee hyvin ennen päätöstä
Ajattelevat ääneen ja ripeästi                                                                        Ajattelee ennen kuin puhuu
Puhuu mieluummin kuin kuuntelee                                                            Kuuntelevat enemmän kuin puhuvat
Jää harvoin sanattomaksi                                                                              Ilmaisee paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla
Möläyttelee toisinaan asioita                                                                        Kammoaa small talkia, mutta nauttii syvällisistä keskusteluista
Ristiriitatilanteet eivät haittaa                                                                      Karttaa ristiriitatilanteita
Palkkiot motivoivat                                                                                         Suhteellisen immuuneja palkkioille

Tärkeimpiä nostoja taulukosta ovat introverttien kannalta, että he ovat usein ajattelijoita, eivätkä puhujia. He tarvitsevat myös omaa aikaa, eivätkä siksi viihdy ainakaan kauaa ihmisten seurassa. He eivät ole välttämättä ujoja (toisin kuin ajatellaan), vaan heillä on monesti hyvät sosiaaliset taidot. He myös kokevat olevansa parhaillaan kirjoittaessa eikä puhuessa.

Nykypäivän yhteiskunta

Nykypäivänä usein ihannoidaan ekstroverttejä. He ovatkin paljon äänessä ja usein jyräävät mielipiteillään introvertit. Kumminkin asian pitäisi olla toisinpäin. Koska introvertit ovat ajattelijoita, heiltä tulee usein uusia ideoita ja keksintöjä. Esimerkiksi painovoimateorian keksijä Isaac Newton oli introvertti, joka on vieläkin käytössä 1600-luvulta saakka. Miksi siis ekstroverttejä ihannoidaan? Itsekin olen sortunut tähän, sillä nykypäivän yhteiskunta vaatii sitä: avokonttorit ja tiimityöskentely lisääntyvät, työhaastatteluissa valitaan sosiaaliset taitonsa näyttäneet henkilöt ja paljon äänessä olijoita kuunnellaan.
Mitä asialle siis pitäisi tehdä? Pitäisikö introverttien muuttaa luonnettaan ja käyttäytymistään? Ei. Introverttien pitäisi olla rohkeasti oma itsensä. Jos yksin työskentely on itselle paras tapa, tee niin. Silloin on tehokkaimmillaan ja saa parhaimmat tulokset aikaan. Jos työpaikalla on avokonttori, pyri tekemään hommasi joko hiljaisessa nurkassa tai mahdollisuuksien mukaan aivan toisessa tilassa. Tiimityöskentelyssä taas esimerkiksi ideoinnin tai kirjoittamisen voi tehdä erillään tiimistä ja tuoda myöhemmin omat ajatukset yhteisesti ilmi.

Yksinharjoittelun on todettu olevan avain parhaisiin suorituksiin. Tutkimuksessa testattiin musiikin harrastajia toisiinsa. Tuli ilmi, että parhaimpia soittajia yhdisti yksinharjoittelu, vaikka ryhmäharjoittelijatkin olisivat harjoitelleet yhtä paljon. Tämä selittyy sillä, että yksinharjoittelu on omasta motivaatiosta täysin kiinni ja silloin se on myös tavoitteellisempaa. Harjoitteluun uppoutuu täysin, jolloin keskittyminen on parhaimmillaan. Muiden harjoittelijoiden virheet tai muu keskeyttäminen ei silloin ole viemässä keskittymistä pois. Yksinharjoittelussa pääsee myös harjoittelemaan juuri itselle vaikeata asiaa. Ryhmissä usein mennään joko liian nopeasti tai hitaasti eteenpäin, jolloin eteneminen ja motivaatio heikkenevät. Myös yksin harjoitellessa pystyy menemään juuri sellaiseen tilaan, jossa olosuhteet ovat optimaalisimmat keskittymiseen.

Peilaus itseeni

Itselleni paras tapa keskittyä on juuri yksin ollessani. Siksi teenkin mahdollisimman paljon kotona hommia. Akatemialla on kauheasti mölyä, toiset saattavat keskeyttää tekemiseni ja muutenkaan en tykkää olla ihmisvilinässä. Onhan Akatemialla nyt lukunurkkaus, mutta en ole testannut sitä. Uskon, että sinne kuuluu silti mölyä ja jos siellä on muita tekemässä töitä, se häiritsee itseäni. Kotona harvoin tulee keskeytyksiä tai muita häiriötekijöitä. Ihmettelinkin aluksi avokonttoria tullessani Akatemialle. Pian kumminkin huomasin, että harva siellä tekee hommia. Usein pöydät ovat tyhjillään tai niissä keskustellaan jostakin yhteisesti. Ainoastaan kello kolmesta eteenpäin iltapäivällä Akatemialle saattaa tulla joitakin henkilöitä tekemään hommia. Silloin siellä ei ole paljoa väkeä, joten hiljaisuus on aika hyvä. Itse en kumminkaan pysty niin myöhään enää keskittymään, vaan tarvitsen aivan jotain muuta tekemistä ja vapaa-aikaa.

Myös treenit eivät ole itselleni optimaalisimpia. Usein vain istumme ringissä koko porukalla ja keskustelemme jostakin aiheesta. Eteenkin, kun olen ujo introvertti, en saa useinkaan puheenvuoroa, sillä jonkun lopettaessa puheenvuoronsa, toinen jo aloittaa. Itse haluan aina olla varma, ettei edellisellä ole enää mitään muuta sanottavaa, sillä inhoan, kun minut keskeytetään. En myöskään uskalla aina sanoa täysin ajatuksiani, jos paikalla on paljon väkeä. Tästä olen kumminkin päässyt jo paljon eroon, kun tiimini on käynyt yhä tutummaksi. Tykkäänkin enemmän, kun jakaudumme pienempiin ryhmiin pohtimaan jotain aihetta ja tuomme ryhmien ajatukset koko porukalle myöhemmin. Silloin porukkakin keskittyy paremmin hommiin, eikä saa muista kimmoketta härväillä.

Kirjaa lukiessani mieleeni tuli, että olisiko itse Akatemia voinut aiheuttaa minulle stressiä. Olen siis ollut todella stressaantunut ja väsynyt erityisesti nyt joulun jälkeen. Tiedostan, että tekemättömät hommat stressaavat, kun minulla ei ole ollut motivaatiota tehdä niitä, kontaktointi on ahdistanut ja olen tarvinnut paljon enemmän lepoa kuin aiemmin. Mutta nämä ovat olleet jo alusta lähtien ongelmanani, ja minulla ei kumminkaan ole tekemättömiä hommia edellisiltä lukukausilta. Miksi siis juuri nyt väsyn niin paljon? Tietenkin jatkuva stressaaminen syö ihmistä. Uskon kumminkin, että Akatemian vaatima sosiaalisuus ja ihmisten kanssa olo vaikuttaa minuun myös. En pysty olemaan ikinä Akatemialla täysin oma itseni ja minua ahdistaa ainainen ihmispaljous. Akatemialla ei saa missään omaa rauhaa (paitsi vessassa :D). Ihmisjoukossa oleminen jatkuvasti on minulle pahinta mahdollista, sillä tarvitsen paljon omaa aikaa. Vielä kotonakin asuessani olin paljon yksin omassa huoneessani tai ulkona. Oli rentouttavaa ja ihanaa mennä järven rantaan ja istuskella rantakivillä ajattelemassa kaikkea mahdollista aina olemassa olosta tulevaisuuden haaveisiin.

Kirjassa kerrottiin myös, että ekstroverttiys ja introverttius ovat luonteenpiirteitä, joten niitä on mahdotonta muuttaa pysyvästi. Persoonallisuus voi venyä tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi introvertti henkilö voi pystyä näyttäytymään ihmisten ilmoilla ekstroverttinä, mutta tarvitsee aika ajoin omaa rauhaa. Kumminkin jos ei saa tarpeeksi omaa rauhaa, hän saattaa ahdistua ja ei pystykään olemaan enää ollenkaan ihmisten seurassa. Hän saa siis ähkyn ihmiskontakteista. Silloin aiemmat pelot tai ahdistukset tulevat voimakkaampina, kuin aluksi olivatkaan. Itselläni saattaa ahdistukseni johtua juuri tästä. Ahdistuksen aiheuttajia on kerääntynyt liikaa ja olen ylikuormittunut niistä. Siksi olen nyt todella stressaantunut ja se voi johtaa burn outiin, jos en saa stressitasoani alemmas. Luulen kumminkin, että olen nyt jo vähän saanut stressiäni pienemmäksi, mutta silti ahdistavat asiat vielä kummittelevat takaraivossani. Olen saanut stressiäni vähennetyksi sillä, että olen tehnyt tekemättömiä hommia edes vähän joka päivä. Koko päivää en jaksa koskaan tehdä, mutta pikku hiljaa rupeaa näkymään tuloksia. Olen saanut tehtyä esseitä, joten kirjapisteet rupeavat taas pikkuhiljaa tulemaan kasaan. Kumminkin on vielä paljon hommia, jotta saan kaikki hommat tehtyä.

Minua ahdisti lukea tätä kirjaa, sillä huomasin, että monet asiat liittyivät itseeni. Kirjassa esitetyt introvertin piirteet ovat usein yhteiskunnassa pidetty huonoina. Ja kun itseltäni löytyy monia ”huonoja” piirteitä, tulee mieleen totta kai, että en pärjää yhteiskunnan mukana omana itsenäni. Minun pitäisi kumminkin päästä tästä ajatuksesta eroon, sillä onhan introverttiudessa paljon hyviäkin ominaisuuksia. Kukaan ei muutenkaan ole täydellinen. Mieluummin olen kumminkin hiljainen ajattelija, kuin möläyttelen kaikkea suustani. Oli myös mukavaa lukea kirjaa, sillä siinä oli paljon tarinoita, jotka lämmittelivät lukijaa tulevaan aiheeseen. Tarinoiden kautta on usein helpompaa ymmärtää vaikeat asiat ja siinä kirja onnistuikin hyvin.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!