Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

persoonallisuustestit ja portinvartijat

Kirjoitettu 22.02.21
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Linus Jonkman
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous

Linus Jonkman

 

Alku aivopierut

Nappasin kirjan kuunteluun, koska aihe on vituttanut minua. Kirja on ollut yksi monista trendikirjoista muutaman vuoden sisällä. Ärsytys ei suoraan kohdistunut tähän aiheeseen, vaan enemmänkin läsnä olevaan trendiin siitä, mitä sinä olet? Sininen vai keltainen? Introvertti vai ekstrovertti? Ja sitten taas toisaalta rakkaudesta näihin persoonallisuus jaotteluihin. Olen tämmöinen 16-persoonallisuutta runkkari ja enneagrammikin on oikein kiva. Niin lopulta valitsin kirjan enemmänkin kiinnostuksesta enkä vitutuksesta.

Halusin ymmärtää paremmin introverttien sisäistä maailmaa. Oma kokemukseni ”introverteista” on todella monipuolinen. Välillä tulee vastaan ihania mietiskelijöitä, jotka pitävät syvistä keskusteluista ja ovat hyviä kuuntelemaan ja kysymään kysymyksiä. Innostuvat muiden energiasta ja tuntevat omat rajansa. Toinen ääripää kokemus taas on ”mensa” älykkäästä tyypistä, joka tuomitsee sinut heti tyhmäksi kun avaat suusi. On tuntunut erikoiselta, että toinen ei meinaa pystyä normaaliin kanssakäymiseen ja on heti tuomitsemassa muita tyhmäksi. Ehkä se on puolustusmekanismi, en tiedä. En sano olevani penaalin terävin kynä, mutta älykkyyttä on monen muotoista. Opettajani sanoi, että tyhmäkin näyttää viisaalta, kun pitää suunsa kiinni.

Välillä turhauttaa se, että valitetaan siitä, miten ekstrovertit vievät kaiken tilan. Sitten kun annetaan tilaa, jengi on silti hiljaa.

Syyllistyn itse kärsimättömyyteen ja en jaksaisi odottaa ikuisuudelta tuntuvaa vastausta. Päädyn hoputtamaan, pakotan toisen tahtiini. Se ei ole reilua. Elisa you got a chill down.

Ekstrovertti puoleni ei kestä hiljaisia hetkiä, ne tuntuvat kiusallisilta. Kirjan kuunneltuani tosin olen tarkoituksella pyrkinyt vastaamaan viimeisenä. Pysyn niin kauan hiljaa, että joku muu sanoo ensin. Haluan testata, mitä jengi sanoo kun kaikki muut ei vie kaikkia sanoja suusta. Ei ole kiire päästä sanomaan omaa suutaan puhtaaksi, anna muille tilaa.

 

Akatemia Introvertin helvetti – jeesus im going to hell

 

Kirjaa eteenpäin lukiessani tunnistin itseni vahvasti molemmilta puolilta. Tiedän olevani ambivertti, mutta olen niin vahvasti molempia, etten ole aina tajunnut antaa introvertille puolelleni tarpeeksi tilaa. Kulun ja väsyn aktiivisissa sosiaalisissa kanssa käymisissä. Tarvitsen aikaa ladata akkujani olemalla vain itseni kanssa.

Uskon, että introverttiuden takia akatemia on minulle todella kuluttava paikka olla. Se imee minun kaikki voimani ja tuntuu olevan raskaampi minulle kuin monelle muulle. Pitää vasta itsestään tiimille, projektiryhmille ja myös koululle. Pitää olla erittäin läsnä kaiken maailman kokouksissa ja treeneissä, vapautta ja vastuuta. Mieleni keskittymiskyky tuntuu räjähtävän. Täytyy olla niin helvetin läsnä muille ihmisille 24/7. Rakastan olla ihmisten kanssa, kun kerkeän palautua. Mutta akatemialla en kerkeä palautua, koska en halua uhrata akatemian ulkopuoleisia suhteita koulun takia.

Väsyn ja väsyn. Muutun kiukkuiseksi. Puran kiukkuni muihin.

Minua kuvaillaan itsekkääksi indivualistiksi. Ja siten kuvailisin myös itseäni, minulle tuntuu mahdottomalta ajattelulta hukuttautua ryhmäajattelulle, missä yksilö antautuu täysin ryhmän tavoitteiden valtaan. Tämä piirre vahvistui myös kirjan kautta. Tarkoituksena ei ole syyttää jotain ikävää käytöstä sillä, että no mie oon vaan introvertti tai temperamenttinen, kestäkää se. Vaan auttaa itseä ymmärtämään, miksi tietyt asiat tuntuvat niin raskaalta tai vääriltä. Helpompi elää itsensä kanssa, mitä enemmän ymmärtää itseään ja kenties saa jotain vinkkejäkin tälle kummalliselle matkalle.

 

Persoonallisuus trendit ja sisäiset ristiriidat

 

Tässä aloin myös pohtimaan, että ne ominaisuudet mitä kirjassa puhuttiin introverttiudesta ja ekstroverttiuudesta menee päällekkäin kaikkien persoonallisuus testien ja teorioiden kanssa. Tällä hetkellä ne pomppivat silmissäni ja muodostan niistä päällekkäisiä teorioita. Otetaan tähän vielä horoskoopit ja tarotkin mukaan niin meillä on hyvä keitto keitettynä.

Olen 16-persoonallisuustestin mukaan aktivisti eli ENFP. Enfp:eet ovat yleisestikin ambiverttejä. He omaavat usein molemmat puolet. Halu olla erilainen, tai ei oikeastaan halu vaan he ovat usein erilaisia ”massasta”. Samalla he haluaisivat tulla hyväksytyksi outona itsenään. Olla, mitä on ja eivät pysty olla muuta, mutta silti kaipaa hyväksyntää siitä mitä on. Enfp:eetä usein vaivaakin monesti syvät ristiriidat itsessään. Kirja toi pintaan lisää sisäistä ristiriitaani erittäin vahvana ekstroverttinä, ja samalla todella vahvana introversio puolena.

Olen aina viihtynyt yksin tai muutamien kavereiden kanssa. Isot porukat ovat ahdistaneet minua aina. Koen ne erittäin raskaiksi ja kuluttaviksi. En tykkää yleensä puhua niistä aiheista, mistä isoissa porukoissa puhutaan. Mielenkiintoni lopahtaa, enkä löydä minulle sopivaa paikkaa. Olen aina mieluummin ollut yksin kuin ”huonossa” seurassa. Lapsesta lähtien.

Aluksi kirja ärsytti ja ärsyttää osin edelleen, mutta kirjaa edetessä tajusin olevani enemmän introvertti kuin olin ajatellut. Jotta voisin olla hyvä muille, minun pitää pitää huoli omasta jaksamisestani. Antamalla itselleni aikaa yksin, sen hinnallakin, että missaan hienoja hetkiä muiden kanssa. Muuten en palaudu.

 

 

Yhteiskunta

 

Kirjan kirjoittaja on ruotsalainen ja hänellä on eri tausta kuin meillä. Koen, että ainakin vielä omana koulu ajallani introvertit olivat enemmän opettajien suosiossa. Ekstroverttejä pidettiin häiriköivinä ja ”tyhminä”. Ei keskittymiskykyä vaikka jengi keskittyy asioihin aivan eri tavoin. Jengi oppii ihan eritavalla.

Akatemiakin on kuin pieni yhteiskunta. ”siedämme”, erilaisuutta kunhan toimit ja teet niin kuin minäkin toimin. Tiedämme yhteiskuntana nyt enemmän ja enemmän siitä, kuinka erilaisia yksilöt ovat keskenään. Mutta emme tiedä, mitä tehdä sillä tiedolla. Osaa ärsyttää suunnattomasti, että miksi sukupuolesta pitää nyt vääntää. Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia, vaikka osan on helpompi elää jos saavat olla vapaammin määriteltyjä ja en näe miten tämä on muilta pois. Se häiritsee maailmankuvaamme. Miten tämä sitten toimii jos ei näin? Kyllä koira oppii kun sitä hakkaa, niin siellä laumassakin tehdään.

Pohdin tässä päätäni tyhjäksi.

Miten menisimme kehittävämpään vaiheeseen siitä, että kaikki on nyt oikeakätisiä ja piste. Yritetään tehdä muista itsensä kaltaisia, koska sitten itsellä on parempi olla. Meillä on tämä tieto, mutta emme osaa soveltaa sitä niin, että kaikki pääsisivät loistamaan ja kehittymään. Jos koulussa opetetaan vain yhdellä tavalla, mikä toimii osalle ja osalle ei yhtään, on se sama kuin pistäisi kaksi henkilöä juoksemaan maratonin. Toisella kaksi jalkaa ja toiselta katkaisisi jalan ja on, että sama matkahan tuo on. Juokse nyt vaan, kyllä sie pystyt siihen. Treenaa enemmän, et ole vain tarpeeksi motivoitunut.

Uskon omaan muottiin muiden pakottamisen välillä lähtevän myös hyvästä paikasta. Ajatellaan, että minä näen totuuden, tämä on hyvä myös sinulle. Näet sen vielä. Halutaan ehkä pelastaa muut niin kuin lähetyssaarnaamisessa. Välillä se voi tehdä hyvää, välillä se voi tehdä hallaa. Riippuu kuka asiaa katsoo ja mistä kulmasta.

Erilaisuus yksilöissä ymmärretään ja ehkä hyväksytään, kunhan kuitenkin teet niin kuin mekin tehdään. On suhteellisen helppo ymmärtää, kun vielä tehdä asialle mitään. Tekeminen on aktiivista ja se vaatii paljon aikaa. Aina ei ole resursseja kaikille ja osaa maksaa hinnan siitä mielenterveydellään. Saisimme yhteiskunnastamme vaan paljon paremman jos osaisimme hyödyntää ihmisten eri taitoja paremmin auttaa heitä kehittymään heille optimoidulla tavalla. Lisää räätälöintiä.

 

Rakkaus ja anarkia

 

Muut sanoo älä jaksa kapinoida vain kapinoimisen vuoksi, kun eivät koe sitä miltä osasta tuntuu. Haluan muuttaa koko saatanan systeemiä. Tämä pieni taistelu on vain yksi isoista taisteluista. Yhteiskunta on muuttunut sairaaksi. Tai oikeastaan se on aina ollutkin. Haluan paremman huomisen. Haluan, että jengillä on helpompi elää. Toisaalta en tiedä mitä heille käy ketkä ovat nyt se ”normi”. Muutos vie aikaa. Muutos aiheuttaa ongelmia. Parempi huominen ei tapahdu kivuttomasti. Se sattuu ihan saatanasti.

Toisaalta mietin tässä, kun olen raivonnut menemään ja vihannut nykyistä systeemiä. Haluan hajottaa sen. En voi ymmärtää sitä, miksi yrittäjä mittaa tunteja ja kellottaa joka minuutin. Kun ainut millä on väliä, on se mitä olet saanut aikaiseksi. Ihan sama montako tuntia olet tehnyt jos mitään ei ole saatu aikaiseksi. Tärkeintä on se mitä olet tehnyt. Mitä olet saanut aikaiseksi.

Jos tehdään uutta huippu biisiä ja se sattuikin syntyä puolessa tunnissa ja myy miljoonia, mutta se ei olekaan arvokas, koska sitä tehtiin vain 30 minuuttia?

Elämä on nykyään niin väritöntä. Kaikki on sovittua, laitettu kalenteriin, kellotettu ja aina luurin päässä vastaamassa. Aina läsnä. Whatsupp laulaa työviestejä viikonloppuisinkin. Ei ihme, ett jengiä masentaa.

Karkasin ajatuksistani. Näen itsessäni Legend of Korassa olevaa pahis hahmoa. Anarkisti. He haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi. Heille sopivimmaksi. He saavat osittain tahtonsa läpi, mikä ajaa vaan uusiin ongelmiin. Mitä he eivät olleet miettineet loppuun. Vähän kuin kirjassakin puhuttiin, että sodan jälkeen jengiä läimittiin koulussa jos puhuivat eivätkä istuenet, oleet hiljaa ja kuunnelleet. Se oli ekstroverttien lannistamista väkivaltaista henkistä rajoittamista. Nyt taas ollaan matkalla toiseen ääripäähän. Introvertti on osasta negatiivinen sana tai ominaisuus ja ekstroversio ihanne. Aina jollekin jokin on paskaa. Tuntuu ettei meillä raksuta tarpeeksi päässä, jotta pystyisimme keksimään ja luomaan monipuolisen systeemin, mikä palvelisi kaikkia sen kansalaisia. Antaisi jokaisen loistaa. Ei yrittäisi musertaa ja napsia kulmia pois ja laittaa tiiliseinään ja sanoa, että sä oot paska ku et tee tätä niin kuin mie teen.

 

The gatekeepers.

 

Vallalla oleva systeemi palvelee aina osaa ja sortaa taas toista. Systeemin ansiosta he menestyvät, ovat hyväksyttävä normi. Ei sellaisesta turvasta halua luopua. Se takaa oman voittoputken ja menestyksen elämässä. Se antaa syyn omalle erinomaisuudelle ja muiden huono-osaisuudelle. Se on niiden oma syy ja minä olen menestynyt pelkästään omilla lahjoillani. Systeemin luomista eduista ei mainita.

Jengi rakastaa olla portinvartijoita. Se on niin suussa sulavan makeaa valtaa. Kaikki hyppysissäsi.

 

Oh I’m the gatekeeper
Spread your legs
Open up
You could be famous
Wait ’til 5 years down the road and you’re failing
Keep fucking these regular dudes that are nameless
Don’t you know? Don’t you know?
That we are the gatekeepers
Spread your legs
Open up
You could be famous
Girl, on your knees
Don’t you know what your place is?
Got gold on my dick, girl, don’t you wanna taste it?”
 Jessie Reyez – Gatekeeper

Tähän tämä taas meni. En ole keksinyt vielä miten systeemiä muutettaisiin, jotta jengilla ois parempi olla. Koska nykyisessä systeemissä porukalla on todella huono olla. Koskaan ei ole nuorille syötetty näin paljon masennuslääkkeitä ja mielenterveysongelmat rehottaa. Jokin on mennyt päin vittua ja meidän pitää keksiä ratkaisua eikä vain ajelehtia virran mukana niin kuin portinvartijat haluavat. On aika herätä unesta, missä kaikki on vain ylempää annettua ja sinä vain reagoit siihen. Haluan värit takaisin maailmaan. Haluan paremman tulevaisuuden. Missä on enemmän elämää ja väriä.

 

Loppusanat

Sellaista taas tällä kertaa. Jatkan matkaani etsien vastauksia ja ongelmia itsessäni ja yhteiskunnassa.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!