Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aarikka – Oman maan mansikka

Kirjoitettu 29.10.18
Esseen kirjoittaja: Elina Pikkarainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Aarikka: Oma maa mansikka
Kirjan kirjoittaja: Salme Saure
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaija Aarikan elämästä kertova kirja Aarikka- oman maan mansikka oli silmiä avaava kirja sille, kuinka paljon elämän aikana voi tapahtua. Kaijalla ei ollut mitenkään helppo elämä ja silti hän pystyi sitkeydellään luomaan menestyneen yrityksen. Valitsin kirjan sen perusteella, että halusin väliin jotain kevyempää luettavaa, joka painuisi mieleen tarinan vuoksi. Aarikan takana on paljon kovaa työtä, menetyksiä ja menestyksiä.

 

Koko kirja alkaa Aarikan sukuun perehtymisellä ja Kaijan lapsuudella. Aarikalla oli todella tiukka kotikasvatus ja kaikki perheen jäsenet osallistuivat maatilan pyörittämiseen. Kaija sairasti lapsuudessaan tuberkuloosia, jonka vuoksi hänen vasen käsi vammautui pysyvästi. Hän osaltaan sai hieman helpotusta kotitöihin, mutta kuitenkin teki kaiken minkä pystyi, parhaansa mukaan. Aarikalla elettiin hyvin uskonnollista elämää. Ankaran kotikasvatuksen takana oli ehkä jonkinmoinen Jumalan pelko, mutta uskonnon seuraamisesta koitui myös hyviä asioita, kuten toisten kunnioitus ja erityisesti vieraiden arvostus. Kaija myös toimi osaltaan lapsuudessa ja nuoruudessa saatujen oppien mukaan aikuiselämänsä aikana.

 

Kaijalla oli kotoa lähdettyään valtava halu näyttää muille, että hänkin kykenee tekemään asioita. Perheessä häntä hieman aina hyljeksittiin sen vuoksi, ettei hän kyennyt kaikkeen, mihin muut kykenivät. Hän halusi kovasti Helsinkiin ja sinne hän pääsikin, taideteolliseen opiskelemaan tekstiilitaidetta. Aarikan idea lähti liikkeelle siitä, kun Kaija suunnitellessaan pukua ei löytänyt siihen sopivia nappeja, hän päätti tehdä ne itse. Liiketoiminta alkoi nappibisneksestä, josta se lähti kasvamaan mm. koruihin, kynttilänjalkoihin, leluihin, sisustusesineisiin, lahjatavaroihin ja jopa pieneksi ajaksi tekstiileihin. Kaija perusti yrityksen miehensä Erkin kanssa ja pitkän aikaa he olivat ainoat työntekijät. Aarikan lisätessä työntekijöitä itselle jäänyt tuotto ei enää ollut niin suuri, mutta Kaijalla jäi enemmän aikaa suunnittelu työhön.

 

Kirjasta mieleen jäi kohta, jossa Kaija haluaa, että puukoruja voidaan värjätä, ilman että käsittely vaurioittaa puuta missään vaiheessa tai vaikuttaa sen tuntuun. Puolivuotta he työskentelivät intensiivisesti tuotekehityksen kanssa ja lopulta löytävät ratkaisun, johon ovat tyytyväisiä. Tähän olisi saattanut mennä vuosia, mutta Kaija oli nopeaa työtahtia rakastava nainen ja halusi asiat mielellään heti. Toisinaan tämä saattoi aiheuttaa eripuraa yrityksessä, mutta persoonan piirre piti myös yllä nopeaa työtahtia. Hänellä ei myöskään ollut tapana unohtaa lupauksia, joita työntekijät hänelle antoivat. Itse koen, että nopeaa työtahtia pitää parhaiten yllä tämäntyyppiset ihmiset. Yrityksessä tulee olla vähintään yksi ihminen, joka osaa vaatia muilta ja pistää myös vauhtia rattaisiin tarvittaessa. Liiallisesta äkkipikaisuudesta saattaa olla myös haittoja, mutta näen siinä enemmän mahdollisuuksia. Työt tulevat tehdyiksi ajallaan.

 

Aarikalla hyvin tärkeässä osassa tuotetta oli sen laatu. Huonosti tehtyjä tuotteita ei lähetetty asiakkaille. Ajoittain saattoi olla hankalaa löytää sopivaa puuta ja toisinaan taas tarkkaa sekä siistiä työnjälkeä tekevä sorvari. Laadunvalvonta oli tarkkaa ja kakkoslaatuiset tuotteet olivat automaattisesti hylsyjä. Tässä on muutama lause, joita Kaija käytti ohjenuorana laatuvaatimuksissa:

”Hyvä ei tule koskaan tyhjänä takaisin.”

”Työ minkä teet, tee aina hyvin. Kukaan ei koskaan kysy, kauanko teit. Moni kysyy, kuka sen teki.”

Mielestäni nämä ovat valtavan hyviä ohjenuoria, sillä laatu on yksi yritysten kilpailu keino, oli sitten kyse palvelusta tai tuotteesta. Esimerkiksi Menkkareilla laatu vaikuttaa valtavasti kokemuksiin, jos kaikki ei ole linjassa tapahtuman aikana koristuksista viihdykkeisiin ja aikatauluihin, asiakastyytyväisyys laskee. Toisaalta on mielenkiintoinen pointti se, että kukaan ei kysy kauanko teit, joihinkin työtehtäviin voi mennä valtavasti tunteja ja ihmiset näkevät vain hyvin tehdyn kokonaisuuden, eivätkä tiedä sen takana olevaa työmäärää. Ainakin se tuntui turhauttavalta jopa tiimin keskuudessa keväällä, että kaikki eivät huomanneet tehtyjä tunteja, vaikka itselle niillä oli suurikin merkitys. Pääasia tuntui kuitenkin olleen tuotettu tapahtuma ja valmiiksi saatu projekti.

 

Yrityksen johdolla Aarikalla eli Kaijalla ja hänen miehellään Erkillä oli molemmilla korkea työmoraali. He tekivät valtavasti töitä. Enemmän kuin heidän työntekijät, he olivat myös vahvasti läsnä työpaikalla. He saivatkin luotua Aarikan työntekijöille työyhteisön, joka tuntui perheeltä. Töihin oli mukava mennä, kaikilla. Vaikeina aikoina, koko työyhteisö puhalsi yhteen hiileen. Kaijalla oli vahva halu tehdä ja päättää kaikista asioista itse. Hän sain oman tahtonsa läpi lähes poikkeuksetta. Hänen tahtomansa uudet tuotteet tulivat tuotantoon, vaikka ne eivät olleetkaan kaikki hittituotteita. Vaikeita hetkiä ei Kaijan elämästä puuttunut aikuisiälläkään. Kaija kävi itse läpi sydänkohtauksen, joka johtui ylirasituksesta, he Erkin kanssa luopuivat rakastamastaan omistusasunnosta pelastaakseen yrityksen. Kaiken tämän lisäksi Erkki sairastui alkoholismiin. Kaija selvisi kaikesta tästä ja niin selvisi Aarikkakin. Ihailen sitä, miten voi ottaa niin paljon vaikeita asioita vastaan ja selviytyä niistä. Kaija onnistui pelastamaan itsensä ja yrityksensä. Tekemisen palo ja halu pelastaa yritys on varmasti ollut selkeää Kaijalle hankalina hetkinä, sillä hän jaksoi kaiken tämän yli. Välillä hän oli muualla töissäkin, jotta sai oman luovuuden taas kukkimaan ja lisäksi rahoitettua perheen elämän. Miehen alkoholismia Kaija oppi käsittelemään ja hyväksymään tukiryhmässä. He muuttivat Erkin kanssa eri koteihin asumaan, mutta he eivät päättäneet avioliittoaan missään vaiheessa. Vaikeuksien aikana Kaija myös tunsi olevansa vastuussa työntekijöistään. Eikä hän missään vaiheessa halunnut lopettaa tai myydä Aarikkaa pois. Ehkä se toimi enemmänkin tukena selviytyä. Olihan yritys myös Kaijan suuri saavutus ja elämäntyö, jota hän rakasti kovasti. Hän oli täysin sitoutunut yritykseen. En mitenkään pysty samaistumaan kaikkiin haasteisiin, joita Kaija kohtasi, mutta pystyn jokseenkin samaistumaan ylirasitukseen. Koen ajoittain vahvoja uupumisen tunteita. Haluan ehdottomasti kuitenkin pysyä kiinni tekemisessä ja tiimissä. Välillä on hankala yrittää johtaa koko tiimiä, kun yksilöille tulee vastaan haasteita, jotka vaikuttavat koko tiimiin. Tuntuu, että syksyn aikana tiimiläisten erilaisia koettelemuksia on tullut vastaan niin monta, että vielä yksi vaikeus lisää olisi Mahtialle liikaa. Toivon, että tiiminä pystymme kuitenkin kääntämään nämä tilanteet voimavaroiksi ja tekemisen vimmaksi. Siinä on vielä työtä, mutta uskon erityisesti edeltävän esimerkillisen henkilön vuoksi, että tällaisista hankaluuksista voi selvitä.

 

Ilon ilmaiseminen on hieno taito, jonka Kaijakin osasi. Kirjassa todettiin, että tämän taidon avulla ihminen voi joka suhteessa paremmin. Kaija ilmaisi iloa pienistäkin onnistumisista. Uskon, että loppusyksyn ja kevään aikana Mahtia voi saada uutta pontta tekemiseen ja tiimin yleiseen asenteeseen positiivisuudesta, sillä on valtava merkitys ja ero viime kevääseen verrattuna on jo huomattava. Nyt on tosin tapahtunut paljon asioita, jotka vaativat huomiota ja ilon tuomista koko tiimin arkeen. Yleinen tiimin mielentila on valtavan merkityksellinen, jos siellä vallitsee negatiivisuus, on myös työtehtävät takkuilevia. Jos taas saamme positiivisen draivin päälle, olemme lähes pysäyttämättömiä. Odotankin innolla sitä, kun kaikki tiimiläiset ovat positiivisuuden imussa ja kiinni tekemisessä täysillä. Siihen täytyy vain vielä laittaa hurjasti panosta joka päivä, jotta pienistäkin asioista iloitaan ja parasta olisi, jos osaisimme iloita niistä yhdessä. Uskon, että kun saamme kannustuksen ja onnistumisien ilojen juhlaa arkeemme, työtkin alkavat rullata ihan eri tavalla. Nyt vain täytyy vielä hetken aikaa kiinnittää siihen erityistä huomiota ja muistaa esimerkiksi joka päivä kehua jokaista tiimiläistä. Uskon, että kun katsomme menneisyyteen, emme halua sinne takaisin, vaan haluamme päästä eteenpäin, oppia uutta ja tehdä jokainen parhaansa omien kykyjen mukaan. Vaatii tosin jokaiselta paljon työtä päästä kiinni hyviin ja mielekkäisiin projekteihin. Tiimiliiderinä koen, että minun tulee kannustaa muita tällä hetkellä tarttumaan uusiin haasteisiin. Positiivisuuden kautta tietenkin. Mutta minun täytyy myös muistaa haastaa itseäni, jotta voin toimia esimerkkinä muille. Keväästä asti toimintani ei välttämättä ole ollut parasta mahdollista esimerkkiä antavaa ja siihen minun täytyy myös kiinnittää huomiota. Toki toivon tässä kohtaa, että tiimikin vaatisi minulta enemmän panosta toimintaan. Jos en joudu vastaamaan omasta tekemisestäni kenellekään, on minunkaan hankala sitoutua tehtäviin sata prosenttisesti. Koen kuitenkin valtavaa tyydytystä ja onnistumisen tunnetta, kun saan tiimin lopulta toimimaan yhdessä ja tietenkin positiivisuuden kautta. Matkalla sinne täytyy vain muistaa iloita niistä pienimmistäkin onnistumisista, oli se sitten vaikka tietyn tiimiläisen saapuminen toimistolle tai hyvät treenit. Tärkeää on sopeutua näihin uusiin tilanteisiin nopeasti, jotta voimme jatkaa kehittymistä.

 

Kaija oli aina rehellinen ja vaatimaton omaa tekemistään kohti, vaikka hän teki valtavasti työtä, ei hän saavutuksillaan rehennellyt. Hän kuitenkin kunnioitti omaa työtä, eikä myöskään aliarvioinut sitä. Hän sai arvostusta muilta, muttei koskaan nostanut itseään toisten yläpuolelle. Hän oli vilpittömästi kiinnostunut työntekijöistään ja kohteli heitä tasapuolisesti. Koen, että välillä syyllistyn liialliseen oman edun ajamiseen ja ajatteluun, huonoa tässä on ehdottomasti se, että saatan jyrätä muiden mielipiteet täysin alleni. Tämä on todella huono puoleni, josta haluan eroon. Se tulee erityisesti esiin, jos olen stressaantunut, jolloin kiivastun todella herkästi. Paljon työstämistä on erityisesti tiimimme vastarannan kiisken Nikon kanssa. Välillä hän ajaa minut hulluuden partaalle. Haluan myös ottaa hänet huomioon ja yritän parhaani mukaan työstää itselleni ajatustapaa, jossa pyrin kuuntelemaan ja ymmärtämään häntä paremmin. Tuntuu vain, että olemme täysin eri maista, joka aiheuttaa ajoittain ymmärrykselleni pieniä esteitä. Niistä minun tulee oppia pääsemään yli. En kuitenkaan usko, että ainaiset kompromissit ovat ratkaisuja, joita kannattaa tehdä, enemmän näen mahdollisuuksia toisen ääripään päätöksissä, kuin jatkuvissa kompromisseissa, jotka eivät lopulta vauhdita tiimin kehittymistä.

 

Omaan kehitykseen liittyen haluan myös lisätä uteliasta ajattelua elämään, tällä hetkellä se on ehkä hieman kadoksissa, kuljen ikään kuin joidenkin asioiden ohi, kun en jaksa jäädä niitä sen tarkemmin tutkiskelemaan, vaikka todennäköisesti löytäisin jotain uutta ja mielenkiintoista. Tämä näkyy myös siinä, että en ole tuonut mielestäni tiimiin uusia ja raikkaita ajatuksia vähään aikaan. Koen, että en ole niin sanotusti innostunut ja voimaantunut mistään hetkeen. Kirjassa kerrottiin, kuinka Kaija oli utelias elämässään, hän matkusteli paljon ja täten pystyi myös tutkiskelemaan tulevaisuuden suuntaviivoja desingnille. En ole pitkään aikaan käynyt missään reissussa ja odotankin innolla tiimin yhteistä Amsterdamin matkaa. Uskon, että saamme siitä valtavasti virtaa tekemiseen. Toivon myös, että se avaa silmämme siihen, että meidän täytyy tehdä töitä kevään Romanian reissua ja jokaisen mymmiä varten. Nämä tuntuvat vielä kaukaisilta asioilta, mutta uskon että reissu antaa lisää virtaa myös tekemiseemme. Haluan myös alkaa suunnitella omaa maailmanympärys matkaa, jotta voin asettaa itselleni rahallisia tavoitteita sen puitteissa, missä haluan käydä ja miten kauan haluan olla reissussa. Uskon, että matkakohteita selatessani minulle iskee sellainen kuume, että varaan keväälle ihan oman loman, jonka aikana käyn moikkaamassa Au Pair kavereitani Euroopassa.

 

Valtavasti ajatuksia paksusta kirjasta. Erityisesti siihen liittyen miten minun pitää kehittää itseäni. Tiimin tukeminen hankalina hetkinä ehkä jäi kirjasta päällimmäisenä mieleen. Meillä täytyy olla tänä syksynä paljon iloa ja toistemme kannustusta. Niillä pysymme pinnalla ja menemme eteenpäin. Koen, että lähi kuukausina on tehtävänäni pitää yllä hyvää ilmapiiriä ja ehkä aika ajoin potkaista hieman tiimiläisiä kohti asiakkaita ja tekemistä. Täytyy myös tutkia tulevaisuutta, sieltä saadaan varmasti lisää virtaa tekemiseen ja avarampaa näkemystä oman tiimin ulkopuolelle. Reissu ja pieni oma lomakin olisi ihan jees, mutta ihan vielä en ole sitä ansainnut.