Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ahdistus tulevaisuudesta

Kirjoitettu 08.01.20
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: This Could Be Our Future: A Manifesto for a More Generous World
Kirjan kirjoittaja: Yancey Strickler
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjan kirjoittaja Strickler on yksi Kickstarterin perustajista ja hän haluaa, että rikkoisimme kahleemme itsekkäästä maailmankatsomuksesta, jonka ainoa tähtäys on maksimoida oma etu ja omaisuus. Hän haluaa, että lopettaisimme onnellisuuden ja menestyksen mittaamisen rahalla.

 

Olen vasta viime aikoina oikeasti käsittänyt ja ymmärtänyt, että kaikki meidän rakenteet ja systeemit ovat vain jonkun keksimiä, jotka aiemmat sukupolvet ovat hyväksyneet. Ei ne ole ylhäältä annettuja vaan, jonkun ihmisen/ihmisten ajatuksia joista on tullut valtavirtaa. Kapitalismi ja kommunismikin ovat lopuksi vain ajatuksia, jotka on keksitty. Kapitalismiin kasvaneena tai no Suomi on aika sosialistinen, mutta kuitenkin länsimaiseen kapitalismiin kasvaneena kesti pitkään tajuta, että tämäkin on vain jonkun muun teoria ei ainut totuus. Jos haastaa Kapitalismia ajatuksena heti sanotaan, että no ei se kommunismikaan toimi. Ei niin, mutta entäs joku ihan uusi talouden teoria? Melkein kaikki teoriat keksittiin joskus 1800-luvulla niin, miksi ei voisi nyt keksiä uutta mallia joka palvelisi nykyistä maailmaa paremmin?

 

Olen tajunnut, että taloustiede on itseasiassa todella mielenkiintoista. Selvästikään nykyinen talouden malli ei ole enää järkevä, koska maapallo ei kestä jatkuvaa kasvua. Eikä omaisuus ole tehnyt ihmisistä onnellisempia. Kapitalismissa on ollut paljon hyvää, ajatuksena oli kuitenkin, että tuotetaan laadukkaita ja parhaimpia tuotteita ja paras yritys menestyy. Mutta se ei ole pitkään aikaan mennyt niin. Sijoittajat määräävät, mitä tehdään vaikka yrityksen hyvinvointi tai asiakkaiden paras etu ei kiinnosta heitä. He haluavat maksimoida voittonsa. Se on sivukäsi joka ohjaa luonnollista kapitalismia, missä paras luonnollisesti voittaisi parhailla tuotteilla. Voitotkin menee kaikki omistajille ja sijoittajille ja samalla työläisten palkkoja ei nosteta ja vaaditaan antamaan koko elämä työpaikalle. Ketä se palvelee? Ja ketä tekee onnelliseksi se, että omistaa 5 autoa ja asuu jäätävässä linnassa ja samalla muut näkee nälkää ja kuolee saasteisiin?

 

En halua olla rikas haluan tulla toimeen, olla läheisteni kanssa ja toteuttaa itseäni ja antaa enemmän kuin ottaa. Miksi tällainen ajatusmaailma usein vähätellään pelkäksi utopiaksi? Rikkaat rikastuu ja valta on rikkailla. Onko se oikein? Saako silloin päättää ja määrätä kun on rikas? Miksi rahalla on niin paljon arvoa? Tai totta kai rahalla on ja on se parhaimpia tapoja käydä kauppaa ja vaihtaa omaisuutta, mutta miksi se määrittää ihmisen arvon? Ja vähentääkö raha myötätuntoa?

 

Jos kaikki on annettuja malleja voimme myös keksiä uusia niin kuin onkin jo keksittykin. Emme uskalla heittäytyä yhteiskuntana niihin mukaan, koska se aiheuttaa taas epävarmuutta ja kaikki haluavat tietenkin turvata oman ja perheensä elämän. Mutta pitäisikö silti uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan ja ottaa riski paremmasta tulevaisuudesta?

 

Uskon Sticklerin aatteen liittyvän myös nykypäivän lisääntyneeseen yksinäisyyteen. Kaikki ovat yksin yksinäisiä yksiöissään ja räpläävät kännykkää eivätkä kohtaa muita. Jokaisen tavoite on asua yksin ja esittää muille ruudun kautta, että mulla on ihana elämä. Vaikka usein todellista onnellisuutta tuo yhdessä olo ja itsensä toteuttaminen ja harvoin kylmän rahan teko 10h päivässä 5 kertaa viikossa tuo onnellisuutta. Olisiko myös ihan ookoo, että ei halua tehdä niin paljon töitä? Tuntuu, että heti mietitään kuinka paljon se maksaa, mutta tarvitsisiko elämän olla niin kallista? Koko elämä menee töissä ja hups et huomannutkaan kun lapsesi ovatkin jo muuttaneet pois kotoa.

 

Puhuin ystäväni kanssa, jolla on juuret Etelä-Amerikassa. Hän mietti, että miksi suomalaiset ovat päältäpäin todella reiluja ja mukavia, mutta todellisen hädän tullen kukaan ei auta? Ihminen jää oman onnensa nojaan. Itse tuumin, että se johtuu meidän ajattelumaailmasta, että valtio auttaa niin minun ei tarvitse. Muissa maissa joissa ei ole valtiollista sosiaalitukia autetaan helpommin, koska siellä tiedetään, että valtio ei auta. Totta kai on hieno asia, että meillä on tällainen valtio, mutta samalla se lisää kylmyyttä toisiamme kohtaa ja vieraannuttaa meidät muista ihmisistä.

 

Oon valaistunut ja uskon, että seuraava trendi on kommuuni asuminen. Oma huone, mutta muuten yhteiset tilat. Silloin kulut laskevat, yhteisöllisyys kasvaa ja voidaan jakaa käyttö tavaroita, jolloin kaikkien ei tarvitse ostaa omia. Olen itse asunut kommuunin tyyppisessä asunnossa nuorempana ja se on yksinkertaisesti parasta. Aina seuraa kun haluaa, voi lähteä kävelylle laittaa ruokaa yhdessä, katsoa temppareita ja järjestää kinkereitä. Perheelliset saisivat apua lasten hoidon kanssa. Ennenhän näin olikin, kun iso perhe asui saman katon alla mummot ja mummon mummotkin. Nykyään kaikki ei halua lapsia, mutta pelottaa kuitenkin yksin vanheneminen. Eli kommuuni asuminen on vastaus kaikkeen. Jos ei ole omaa perhettä, joka huolehtisi, niin voisi silti saada apua yhteisöstä. Yhteisö pystyisi esimerkiksi auttamaan lemmikin hoidossa ja porukka voisi kasvattaa omaa safkaakin. En yhtään ihmettele, että kultit houkuttelevat heikossa asemassa olevia ihmisiä. Kultti antaa tukea ja yhteisössä on voimaa. Olisi tosin kiva, ettei kultti meininki menisi aina joukko surmaan tai isoon kotileikkiin.

 

Kirja tukee omaa maailmankatsomustani. En halua perustaa yritystä sen takia, että nyt mie haluan menestyä ja tehdä paljon rahaa vaan haluan luoda jotain merkityksellistä. Mutta välillä unohdan sen ja luulen, että nyt pitää takoa rahaa. Jos saan ruokaa pöytään ja katon pääni päälle miksi tarvitsisin enemmän, jos minulla ei ole aikaa käyttää sitä rahaa.

Rahanhimo on vain syöpä aivoissa, joka estää luovan ajattelun. Sitä luulee aina haluavansa jotain ja kun sen saa, ei ole kuin pienen hetken onnellinen ja sitten se unohtuu. Miksi ei siis lopettaisi haluamasta asioita vaan nauttimaan asioita jota on jo ympärillä ja joista ei tarvitse maksaa? Niin kuin ystävät ja perhe, metsäkylvyt jne. Millään ei ole mitään väliä. Jos haluamme maailman vielä pelastuvan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luoda uusi talouden malli. Seuraava kirja, jonka aion lukea, kertoo kiertotaloudesta. Haluan tietää siitä enemmän.

 

Stickler ei tarkoita sitä, että meidän kuuluisi luopua rahasta vaan rakentaa parempia mittareita. Meidän kuuluisi arvottaa asiat sillä mikä on tärkeää ja rakentaa reilumpi, anteliaampi ja tulevaisuuteen suuntaava maailma.

Amen Stickler!

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!