Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aikaansaamisen taika

Kirjoitettu 20.05.19
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Aikaansaamisen taika
Kirjan kirjoittaja: Satu Pihlaja
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika on yksi miellyttävimmistä lukukokemuksistani. Kirja on jouheva lukea ja useat esimerkit ja harjoitukset pitkin matkaa selventävät sisältöä. Kirjassa on simppeleitä vinkkejä asioiden aikaansaamiseen ja priorisoimiseen. Kirjan miellyttävyys perustuu kuitenkin sen positiiviseen sävyyn, joka viestii, että aikaansaamattomuus on täysin inhimillistä. Ihmiset eivät jakaudu niihin, jotka saavat aikaiseksi ja niihin, jotka eivät, vaan ihan jokainen painii toisinaan samojen ongelmien äärellä. Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun, joista kiinnostavimmat luettelen alla.

Luku 1: Mielikuvan voima

Omiin mielikuviin ja ajatuksiin pystyy vaikuttamaan. Monet asiat ovat oman vaikutusvallan ulkopuolella ja niistä murehtiminen ei muuta mitään. Jos bussi tulee myöhässä, voit astua sisään rauhallisena tai hermostuneena, se ei kuitenkaan muuta asiaa miksikään.  Tai jos työstät jotain tehtävää myöhässä, on järkevää hyväksyä tilanne ja käyttää asiaan sen vaatima aika, sen sijaan, että lamautat toimintakykyäsi hokemalla, että homman pitäisi olla jo valmis.

Itse olen huomannut, että negatiivisten mielikuvien voittaminen on paljon vaikeampaa kuin itse tekeminen. Kun monet tekosyyt ja selitykset on saanut peitottua, työskentely sujuu usein hyvinkin kevyesti. Lyseon legendaarinen historian opettaja Kari ”Silvis” Silvennoinen sanoi oppilaille ennen kirjoituksia, että lukematta jättäminen on paljon rankempaa kuin lukeminen. Tottahan se oli, lukemattomuutta seurasi jatkuva huono omatunto ja ahdistus.

Mielikuvan voima -osiossa kehotetaan tekemään taulukko omasta unelmaelämästä sekä konkreettiset teot sitä kohti. Kuulostaa ehkä moneen kertaan kalutulta aiheelta, mutta asia kerrotaan selkeästi ja innostavasti. Taulukkoon kirjataan tavoitteet seitsemälle elämän eri osa-alueelle:

  • Työ
  • Opiskelu/itsensä kehittäminen
  • Harrastukset
  • Perhe-elämä
  • Koti
  • Sosiaalinen elämä
  • Luovuus

Jokaiseen osa-alueeseen kirjataan 1-3 tavoitetta ja niihin konkreettinen steppi, jolla asiaa saa eteenpäin. Laitan työn alle asap.

Luku 2: Tavoitteet

Kirjan kakkosluku on omistettu tavoitteille. Tavoitteiden asettamisen ja seuraamisen tunnistan ehkä vaikeimmaksi asiaksi itselleni. Hävettää myöntää, että toimintani ei useinkaan ole kovin tavoitteellista. Sammuttelen mieluummin pieniä paloja sitä mukaa kun niitä tulee, sen sijaan että kävisin ison roihun kimppuun. Minulle on luontaista näperrellä pikkuasioiden parissa ajattelematta suuremmin isoa päämäärää kaiken takana. Olen kokeillut monenlaista lajeja (lenkkeily, tanssiminen, capoeira, kuntosali, ohjatut jumpat, jooga, tankotanssi, ratsastus, pianon ja kanteleen soitto, venäjän- ja italiankieli jne jne), mutta moti on aina lopahtanut jossain vaiheessa. Tulin nyt ajatelleeksi, että voisiko motivaation loppumiseen olla se, että en ole ikinä asettanut minkäänlaisia tavoitteita? Tavoitteeni on ollut lähinnä tsekata, minkälaisesta lajista on kyse ja kun homma on alkanut olla jonkin verran hanskassa, motivaatio on alkanut hiipua. Eli siis minulla on ollut tavoite vaikkakin varsin matala ja sen saavutettuani mielenkiinto on loppunut. Olisivatko korkeammattavoitteet auttaneet pääsemään ns. seuraavalle levelille? Uutuudenviehätys auttaa alussa jaksamaan, mutta sen haihduttua pitää inspiraatio löytää jostain muualta.

Kun teet päivittäin tavoitettasi edistäviä asioita, saat tekemisestäsi jatkuvan mielihyvän lähteen. Huomaat nauttivasi päivittäin siitä ihanasta tunteesta, että olet työskennellyt edistäen sinua innostavaa tavoitetta.Ihanasti ilmaistu, eikö? Tavoitteen edistämisestä tulee siis innostuksen lähde, joka ruokkii itse itseään. Tavoitteen tulee siis olla innostava, eikä siis se, että todo-lista on päivän päätteeksi tyhjä. Se ei ole tavoite. Tavoite on se, mitä kohti todo-listalla olevat asiat vievät. Itse koen erittäin vaikeaksi saada ajatukset ja asiat skarpisti järjestykseen heti aamuvarhain. Tuntuu, että ennen kahvikupillista mistään ei tule mitään. Aikaansaamisen taiassa kehotetaan järjestämään työskentelyolosuhteet itselle sopiviksi, eli jos hommat hoituvat parhaiten kahvilassa kahvikupin ääressä, niin sitten kannattaa mennä sinne. Tai jos pienimmätkin häiriötekijät sekoittavat ajatukset, ei kannata väkisin yrittää toimia avokonttorissa. Itse tarvitsen pyöräilymatkan töihin ja perillä kupillisen kahvia, niillä ajatukset virkistyvät. Siinä vaiheessa olisi hyvä olla tehtävät järjestyksessä, jotta virkeä aika tulisi tehokkaasti hyödynnettyä. Sen suhteen ongelmani on se, että en ole saanut sunnuntaisesta viikon suunnittelusta itselleni rutiinia ja se tuppaa aina unohtumaan. Maanantai-aamuisin hommat ovat siis levällään kuin ellun kanat, vai miten se meni.

Meidän on tärkeää miettiä sitä, mitä tavoittelemme sen sijaan, että miettisimme sitä, mitä emme halua. Eli lähestymistavoitetta välttämistavoitteen sijasta. Kirjan mukaan välttämistavoitteet ajavat psykologiseen ahdinkoon ja ahdistukseen ja vesittävät lopulta koko tavoitteen. Onhan paljon innostavampaa ajatella, että ”haluan virkistyä ulkoilmassa liikkuen”, kuin että ”en halua rötvätä sohvan nurkassa sipsikulho mahan päällä”. Suunnataan siis ajatukset siihen mitä halutaan, ei siihen, mitä ei haluta.

Yleensä itse pelkääminen on meille haitallisempaa, kuin varsinaiset pelonaiheet, kuten epäonnistuminen tavoitteessa. Epäonnistumisen pelko estää yrittämästä täysillä ja se on oikea ongelma. Hienosti ilmaistu taas kerran sama asia, jonka olen monesta muustakin kirjasta lukenut. Yrittämättä jättäminen on suurempi ongelma kuin epäonnistuminen.

Luku 3: Toimintasuunnitelma

Hyödyllisimmiksi asioiksi tässä luvussa koin seuraavat asiat:

  • Tee hyvä (=tarkka ja konkreettinen) toimintasuunnitelma
  • Muista olla kiitollinen pienistäkin edistysaskeleista
  • Edistä asiaasi vaikka puolituntia päivässä
  • Keskity valmistuneisiin tehtäviin, älä niihin joita et saanut tehtyä; keskity onnistumisiin, älä epäonnistumisiin.

Perfektionistin vitsauksiin kuuluu, että mitä parempi lopputulos on, sitä enemmän pienet virheet häiritsevät. Toisin sanoen erinomainen lopputulos saattaa aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin keskinkertainen. Ei kerrassaan mitään järkeä.

Luku 4: Toiminta

Tämä oli itselleni mieleisimpiä viisauksia: Sopivaa tunnetilaa ei kannata jäädä odottelemaan, sen sijaan omaan tunnetilaan on mahdollista vaikuttaa. Harrastin lenkkeilyä(kin) jossain vaiheessa ja usein lenkille pääseminen oli varsin vaativaa, sillä se vaati juuri oikeanlaisen mielentilan ja täydellisen kelin. Usein jompikumpi ei ollut kohdallaan. En onnistunut ratkaisemaan tätä asiaa kovin hyvin, mutta järki sanoo, että ratkaisuksi oli sopinut ”vähemmän ajattelua, enemmän tekemistä”. Toisen tyyppisissä askareissa saattaa käydä niin, että ei viitsi aloittaa ollenkaan, jos ei ole riittävästi aikaa tehdä homma loppuun asti. Järkevämpää olisi hoitaa asia muutamassa osassa, kuin siirtää aina eteenpäin odottamaan parempaa ajankohtaa. Itselläni monet jutut ovat lykkääntyneet jopa vuosiksi, kun ei ole enää aikaa heittäytyä kahdeksi-kolmeksi tunniksi kirjettä kirjoittamaan, niin kuin joskus nuorempana.

Luku 5 & 7: Ajatukset ja tunteet sekä aika apuna

Aikaansaamisen taika on siitä kiva, että se on yhdistelmä käytännön vinkkejä ja psykologiaa. Siinä missä Brian Tracy sanoo, että ”teet vain näin”, Satu Pihlaja ymmärtää, että aina ei vain lähde ja oikeasti elämä on jatkuvia valintoja, josta toiset vievät työhön liittyviä tavoitteita eteenpäin ja toiset taas vaikuttavat johonkin muuhun elämänalueeseen.

Omien ajatusten säätelyyn liittyvät kohdat innostivat minua ja seuraavana niistä yksi: Anna tunnetilojen tulla ja mennä. Negatiiviseen tuntemukseen takertumisesta voit itse päättää. Tämä viimeinen lause on tärkeä. Niin tiimityössä kuin parisuhteessakin on erittäin tärkeää välillä pohtia, kuinka kauan jostain menneestä tilanteesta on järkevää olla närkästynyt. Vastaus: ei kovinkaan kauaa. Vaikka siinä hetkessä saattaa tuntua, että toiset ovat närkästymisen ansainneet, sitä lopulta rankaisee itseään enemmän roikkumalla negatiivisissa ajatuksissa.

Kiire on vain tunne, johon voimme vaikuttaa ajatustemme ja mielikuviemme avulla. Keskity vaikuttamaan omaan mielentilaasi ulkoisten olosuhteiden sijaan. Kun osaamme rauhoittaa mielemme milloin tahansa, ei ulkoisiin olosuhteisiin vaikuttaminen ole välttämättä edes tarpeellista. Tätä sivusimme jo esseen alussa. Itse laukkaan jatkuvasti pääkolmantena jalkana joka paikkaan, sillä olen krooninen myöhästelijä. Teen myös monet asiat lähempänä deadlinea kuin hyvissä ajoin. Kun jälleen kerran ajaudun tilanteeseen, jossa palautuspäivät hengittävät niskaan, pyrin tekemään hommat rauhassa. Ajattelen, että minulla on nyt tämä ja tämä aika tehdä työ ja voin itse valita, olenko ärtynyt vai hyvällä tuulella. Valitsen kummin tahansa, käytössä oleva aika ei siitä lisäänny tai vähene.

Opparin teko lähestyy kaikilla waistolaisilla ja siihen saumaan tämä kirja on erinomainen. ”Luettu” ei kuitenkaan ole koskaan ”puoliksi tehty” ja haastavinta aina onkin saada opit käytäntöön. Siinä vaiheessa, kun oppari junnaa ja ahdistus ja epävarmuus iskee, pitäisi kokeilla Aikaansaamisen taian vinkkejä; pohtia pelkojen perimmäisiä syitä, ymmärtää omat vaikutusmahdollisuudet tunnetiloihin ja muistaa iloita pienimmistäkin edistysaskeleista. Koska asiat alkavat unohtua heti kun kirja on laskettu käsistä, tämä opus olisi hyvä olla omassa kirjahyllyssä ja napattavissa sieltä aina, kun epäusko alkaa hiipiä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!