Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aikaansaamisen taika

Kirjoitettu 12.08.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 2
Kirja: Aikaansaamisen taika
Kirjan kirjoittaja: Satu Pihlaja
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Näitä tehokkuuden lisäämisen oppaita on tullut referoitua jo aiemmin, mutta kun rauhassa hyvissä ajoin kesällä valmistuvasta oparista tuli kiireessä ja viime tippaan syksylle jäävä tavoitteista huolimatta, totesin että aikaansaannin alueella on ehkä vielä sittenkin viilattavaa. Hieman luotaantyöntävästä nimestä huolimatta kyseessä oli varsin hyvä teos!

 

Minkä takia ylipäätään pitäisi saada juttuja aikaan?

Jos ei mietitä mitään ahdistavia deadlineja ja ongelmia, joita tekemättömyydestä seuraa, niin iso syy saada asioita aikaan on siitä aiheutuva hyvä olo ja helpotus. Aikaansaaminen siis tekee onnelliseksi! Harva osaa rentoutua ilman vähintäänkin pientä syyllisyyttä kolkuttamassa olkapäälle tekemättömien juttujen vuoren takia. Täytyy sanoa, että kyllä olo on paljon parempi ja valoisampi näin loppusuoralla ja enää 5 kirjapistettä 80 kymmenestä puuttuen, verrattuna kevään tilanteeseen, kun edeltävän syksynkään pisteet eivät olleet kasassa. Voin vain kuvitella sitä keveyttä ja vapautta mikä iskee, kun on opinnäytetyö mörkökin vielä poistunut takaraivostani! Tähän liittyikin yksi kirjan harjoituksista miettiä millaista elämä olisi parhaimmillaan. Ehdottomasti sellaista, jossa ei jatkuvasti tarvitse suorittaa tiukalla aikataululla ja ressata kaikista hommista mitkä täytyy hoitaa kiireellä tai jotain pahaa käy. Miten tähän päästään? Oppimalla vihdoin saamaan asiat hoidetuksi ajoissa.

 

Kun tulee muuttujia, muokkaa tavoite aikataulua

Todella harvoin asiat menee täysin suunnitelman mukaan ja oma kesäni on siitä hyvä esimerkki. Kun kuvioihin tuli yllättäen runsaasti aikaa syövä uuden asunnon metsästys + muutto projekti, annoin itselleni luvan lykätä oparin kanssa ryhdistäytymistä. Eikä siinä mitään pahaa ollutkaan, ei ole järkeä vaatia oman suorituskyvyn ulkopuolella olevia asioita itseltään. Mikä tuossa meni pieleen, niin sen sijaan, että olisin miettinyt tilanteen mukaan uuden tarkan aikataulun oparin aloitukselle pistin sen vain jäähylle määrittelemättömäksi ajaksi, mikä sitten venähti. Monesti kun on monta rautaa tulessa, sitä ajattelee osan jutuista hoituvan ”siinä sivussa” melkeinpä itsestään, mutta harvoin tällä tyylillä tapahtuu mitään edistystä. Hyvä esimerkki tuosta on todella helposti tuohon ”siinä sivussa” kategoriaan uppoavat kirjapisteet, mitkä tuntuvat roikkuvat lähes 90% akatemian oppilaista. Itsekin ajattelin, että kyllähän sitä ajatustyötä ja jotain pikku steppejä voisi ottaa tuon oparin kanssa kuitenkin kesän mittaa, mutta tuli huomattua, että jos niitä aivoja ei tietoisesti pakota suunnittelemaan tuota kuivakkaa akateemista rykäisyä, niin ne ei kyllä vahingossa itsestään kesän vietossa sinne eksy.

 

BANJO

Eli bang a nasty job off-menetelmä oli itselleni ennalta vieras, mutta kuulosti ihan näppärälle. Meillä on varmasti kaikilla niitä juttuja mistä tiedämme, että ne on pakko hoitaa, mutta mieluummin tekisimme mitä tahansa muuta. Itselleni ihan puhtaasti oparin välttely hommiksi voin nimetä äänikirjojen kuuntelun sekä jäätelökioski vuorot sekä muut keikka duunit. Miten banjo sitten tarttuu tähän haasteeseen? Idea on, että joka ikinen päivä tehdään yksi ikävä vältelty juttu pois alta ja tällä tavoin pikku hiljaa puretaan tuota taakkaa pilaamatta päivää kokonaan hoitaen kuumottavia juttuja viettäen 24h ahdistuksen hiessä tai podeten jatkuvaa huonoa omatuntoa asioiden roikkuessa mukana hoitamattomina. Heti tuli useampi itsellenikin mieleen mitä voin ripotella kalenteriin ja jäädä odottelemaan helpotuksen tunteita, kun niistä on selvitty. Erityisesti kuumotusta aiheuttava Keskisuomalaishommien jättö olisi kiva saada pois to do-listalta…

 

+lähestymistavoite -välttämistavoite

Tavoitteita on kahta tyyppiä, toisia kohti pyritään ja toisia vältetään. Ei ole varmaan vaikea arvioida kummantyyliset on niitä motivoivampia joita kannattaisi suosia? Välttämistavoitteet ja niiden toimimattomuus on itsellenikin tuttuja kaikenmaailman herkkulakkojen kautta. Eihän silloin muuta sitten ajattelekaan kuin juuri sitä karkkia mitä ei saa! Siksi pitäisi enemmänkin keskittyä siihen mitä kohti haluaa päästä. Aivan erilainen motivaatio kun lakoissani ikinä iski, kun kuulin päässeeni tankotanssiohjaajaksi ja päätin haluavani olla oikeasti vielä parempi kuntoinen ja esimerkillinen ohjaaja enkä seistä siellä ihmisten edessä kesäherkkujen hukuttamien vatsalihasten kanssa. Lähes kaikissa projekteissakin on numeraaliset tavoitteet halutusta tuloksesta tai muusta saavutuksesta ja hassuahan se olisi jos tavoite olisi vain välttää tappiot ja olla kusematta aivan totaalisesti.

Toinen tärkeä pointti tavoitteiden suhteen oli kehotus tehdä tavoitteita itselle tärkeistä jutuista ”yläpuolelta” annettujen lisäksi. Jos itselläni olisi tavoite vaan  Jamkilta ja Kelalta annettuna suorittaa opintojen kirjaus elokuun loppuun mennessä ja opari marraskuuhun, niin niihin varmasti menisi koko keskittyminen. Tämän lisäksi meillä onkin ryhtivaljaiden myyntiin kuukausittain tarkasti auki laskettu myyntitavoite, johon olisi pakko päästä, jotta saamme homman hoidettua kunnialla loppuun. Tiimiltä on toki lisäksi yhdessä sovitut mielestämme tärkeitä asioita ajavat tavoitteet. Jos omaan juttuun ei ole tavoitetta, se jää helposti siihen yllä mainittuun ”siinä sivussa” tilaan, suorittaessasi pakollisia muiden antamia tavoitteita. Et voi suosia sinulle tärkeitä juttuja jos niillä ei ole mitään saavutettavaa juttua, tavoitetta, minkä takia ne tarvitsisivat huomiotasi.

 

Mielikuvien tärkeys

Kaikki mielikuva harjoitus höpinät olen yleensä jättänyt kirjoista väliin kertaakaan niihin perehtymättä, sillä jotenkin tuo ajattelemalla itseäsi onnistumassa johtaa siihen, että onnistuu ei ole mennyt itsellä oikein läpi. Kuitenkin tuo negatiivinen puoli tuntui paljon loogisemmalta ja mahdolliselta. Eli miettimällä jatkuvasti ja rypemällä ja läpikäymällä epäonnistumisia, opettaa oikeasti tajuamattaan aivoilleen kerta toisensa jälkeen tuota epäonnistumiseen johtanutta toimintamallia ja kaavaa. Tämä jotenkin ehkä kolahti enemmän, sillä itse olen hieman semmoinen vanhojen vääryyksien kaivelija ja ehkä sen takia riskiryhmää tartuttamaan näitä huonoja oppeja päähäni vahingossa. Täytyykin siis olla tarkempi itseni kanssa ja kun bustaan itseni rypemästä, korvaan tämän vahingon aivoilleni syöttämällä tilalle jonkin onnistumiseen johtaneen kaavan.

 

En tiedä oliko tässä nyt pelastus oparini tulevaisuuteen, mutta tulipahan uusia käyttökelpoisia konsepteja kuten Banjo ja säläpäivä tutuksi!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!