Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aina ei tarvi olla samaa mieltä

Kirjoitettu 14.03.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Erikson Thomas
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Idiootit ympärilläni

Kirja ihmistyypeistä väreinä kuvattuna

 

Kun aloin lukea tätä kirjaa, olin todella innoissani. Paloin halusta saada lisää tietoa ympäröivistä ihmisistä ja heidän käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Halusin oppia lokeroimaan ympäröiviäni ihmisiä persoonatyyppien värein ja siten oppia käyttäytymään heidän kanssaan heidän persoonilleen sopivalla tavalla kirjan ohjeiden mukaan, jotta kommunikoinnista tulisi mahdollisimman sujuvaa.

Kirja alkoi vaikuttavasti ja innoissani huomasin osaavani tunnistaa kuvattuja piirteitä sekä itsessäni että muissa ihmisissä. Myös negatiivisia asioita kuvatessa huomasin osuvia piirteitä. Kuitenkin noin puoleen väliin kirjaa päästyäni, minua alkoi harmittaa ja vaivata kirjan ajatusmaailma. Olen aina vihannut ehdottomuutta ja kirjan värikategoriat olivat mielestäni juurikin ehdotonta ihmisten kategorisointia tiettyihin boxeihin. Jos on sininen tyyppi niin silloin on tätä ja tätä ja tämän tyypin heikkoudet ovat nämä. Pikkuhiljaa huomasin, ettei kukaan tuntemani ihminen sopinut enää mihinkään väriin. Kaikki ihmiset ympärilläni ovat hybridejä. Päällisin puolin siniseltä tyypiltä vaikuttava persoona voi toisessa seurassa ollakkin täysin keltainen ja toisessa tilanteessa vihreä. Myös käsiteltävä aihe vaikuttaa kiinnostavuudellaan siihen, miten kukin persoona asian käsittelee. Myös persoonien värien hyvät ja huonot puolet sekoittuivat keskenään. Joidenkin vihreiden tyyppien huonoksi puoleksi kuvatut ominaisuudet eivät mielestäni millään pitäneet paikkaansa joidenkin ”vihreiden” henkilöiden kohdalla, vaan piirteet löytyivätkin ihan jostain toisesta väristä.

Lopputulemana ajatuksilleni aiheesta onkin se, että ei ole mitään värejä ja kategorioita mihin ihmiset voisi asetella, vaan persoonia ja yksilöitä, millä on juuri heille ominaiset tavat toimia ja omat luonteen piirteensä. Paras tapa oppia tuntemaan ja toimimaan ihmisten kanssa on tutustua ihmisiin itseensä avoimin mielin tutustumalla toiseen. Totta kai kirjasta voi olla hyötyä joissain tapauksissa ihmisten kanssa, esimerkiksi kuvaillessa toiselle ihmiselle jonkun persoonaa. Siinä asiassa olen huomannut värikoodauksen olevan ihan hyvä apu. Kunhan vain muistaa mainita missä tilanteissa tyyppi on sinertävä tai punertava niin ei liikaa mene kuvaus harhaan.

Jos ihmisiä haluaa oppia tuntemaan ja haluaa tukea tai oppia siihen, miten tätä kannattaa kehittää, niin suosittelen edelleen kirjaa Miten saan ystäviä, menestystä vaikutusvaltaa? Tässä kirjassa kerrotaan niksit ja jokaiseen ihmistyyppiin soveltuvat konstit miten keskustelu toimii mutkitta ja kanssakäyminen on helppoa. Täytyykin lukea se kirja uudestaan, kunhan aikaa siihen kylliksi irtoaa.

Tästä kirjasta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin se, että aina ei tarvitse olla samaa mieltä kirjailijan kanssa.

Tagit: , , , ,