Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ainako hopeaa?

Kirjoitettu 14.12.14
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti vol. 2
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen, Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

Ainako hopeaa?, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Karo Hämäläinen ja Mika Mäkeläinen

 

Taivas + helvetti ensimmäinen osa oli erittäin helppolukuinen ja inspiroiva kirja, joten en odottanut tältä vol. 2:lta yhtään sen vähempää.

“Se mistä tulet ei määrittele sinua, vaan se, millaisia tekosi ja päätöksesi ovat tästä päivästä eteenpäin.”

Kirjan kantava teema on: Ilman toista ei ole toisen menestystä

Juurikin näin! Aina tarvitsemme jonkun jotta voisimme menestyä. Vaikka pystyisimme rakentamaan yksin jonkun huipputuotteen, niin tarvitsemme siihen vähintäänkin sitten asiakkaan apua, joka ostaa, jotta voisimme jatkaa ja menestyä.

 

Kirjaa oli mukava lukea juuri tämän takia, voit valita vapaasti minkä kappaleen luet ensin, koska jokainen tarina on ainutlaatuinen, eikä se ole sidoksissa mihinkään toiseen. En todellakaan aio kertoa kaikkia 21 tarinaa tässä kirjoituksessa, sillä sitä varten on itse kirja. Jos haluatte kuulla lisää Sampo Kaulasen rahaongelmista ja viinankäytöstä niin lukekaa Sampon tarina. Itselläni sen kanssa ei ole niin suurta ongelmaa niin en aiokaan kertoa siitä. Sen sijaan kerron jostain muusta.

Kakkonen

 

Koponen oli hyvä lätkässä. Koponen oli hyvä kaikessa mihin hän ryhtyy. Muutama vuosi takaperin minusta tuntui ihan samalta. Suuria vastoinkäymisiä ei ole tullut, mutta en vaan ole halunnut nousta liigassa jostain syystä korkeammalle. En ole laittanut itselleni tarpeeksi tavoitteita, olen tyytynyt samaan rooliin mihin Koponenkin tyytyi, syöttäjä.

Koponen kertoo tarinan kuinka hän pääsi läpiajoon ja hänellä oli mahdollisuus ratkaista peli ja nousta sankariksi. Koponen syötti ja hänen kaveristaan tuli sankari. Miksi Koponen ei itse tehnyt maalia ja kerännyt kunniaa? Halusiko hän antaa kaverille mahdollisuuden loistaa, vai pelkäsikö hän epäonnistuvansa?

Itselläni on akatemialla ollut (ja on vieläkin) sama tilanne. En kaipaa kunniaa tai muutakaan. Olen monesti pyrkinyt antamaan mahdollisuuden muille loistaa, koska heillä on suurempi palo sitä varten. En edes pelkää epäonnistuvani, vaan mielestäni häviän muille motivaatio ja “aito halu” kamppailussa. Aina löytyy joku jolla on enemmän kipinää kuin itselläni hommaan, en halua viedä sitä pois häneltä. Samalla nöyrryn olemaan se nro 2. Monesti sitten kuulee toisen suusta, että onko akatemia oikea paikka minulle?

Ehkä on ehkä ei, mutta muidenkin on hyvä muistaa että kaikki eivät halua tai pysty olemaan hyökkääjiä ja maalintekijöitä, osa puolustaa ja osa pelaa maalivahtina, toiset syöttää ja antaa viimeistelijöille tilaa. Vaikka kaikki eivät maaleja tekisikään, niin on tärkeää että +/- sarake säilyy kuitenkin plussan puolella. Meidän yritysmaailmassa tarkoitan tällä että jokaisen tulisi nyt ja aina täyttää oma rahallinen velvoitteensa, sillä kukaan ei halua estää toista tekemästä maalia. Jos et pysty auttamaan kaveria, niin älä ainakaan auta häntä epäonnistumaan. Onko nämä ratkaisut vääriä? Mielestäni on ja ei. Minusta ei ehkä koskaan tule Teemu Selännettä, mutta minusta voi silti tulla Saku Koivu.

Muistilista:

 

  • Ei aina tarvitse olla maalintekijä. Ilman syöttäjää maalintekijälläkin on hankalaa.
  • Kakkoseksi pääseminen on erinomainen suoritus, mutta välillä pitää voittaa kultaakin.
  • Jos et auta kaveria, niin älä ainakaan hidasta
  • +/- tilastot kuntoon!
  • Kysy itseltäsi olet mieluummin Teemu vai Saku, Cheek vai Elastinen, Suomi vai Ruotsi säbässä? 😉

Itsesi orja

 

“Jos kerran luovuttaa, toisella kerralla on helpompi luovuttaa.”

“Kolmannella kerralla on vielä helpompi luovuttaa.”

“Neljännen kerran luovuttamisesta tulee tapa.”

 

Edellisessä kappaleessa puhuin syöttäjän roolista. Syöttäjän ei pidä olla sama kuin luovuttaja, niin kuin itselle se on välillä ollut. Jos joka kerta antaa muiden tehdä maalin, niin sinulta häviää maalinälkä. Minulla on hävinnyt maalinälkä, syöttäminen on helpompaa, olen luovuttanut kerran, kahdesti, kolmesti ehkä jopa neljästi. On tärkeää ettei luovuta, pitää jaksaa painaa oli kyse sitten urheilusta tai bisneksestä.

Kun on luovuttanut tai antanut periksi tarpeeksi monta kertaa, sen jälkeen ei enää kiinnosta. Jostain pitäisi löytyä se kipinä kiinnostusta kohtaan taas. Harvoin sitä kukaan ulkopuolinen tarjoaa, ja jos tarjoaa niin kannattaa ehdottomasti ottaa moisesta mahdollisuudesta kiinni. Toinen voi auttaa sinua nousemaan kanveesista, mutta sinä itse olet itsesi pahin vastustaja. Lyö siis itsesi kanveesiin ja näytä että voit nousta ylös.

On aika kääntää kurssia pois nykyisestä minästä kohti parempaa minää. Älä ole itsesi orja.

Muistilista:

 

  • Sinä olet itsesi pahin vastustaja.
  • Jos luovutat kerran, tulet luovuttamaan jatkossakin.
  • Auta itsesi takaisin jaloilleen, ota uusi kurssi ja lopeta olemasta itsesi orja.

 

Fight Back

 

Pekka aloittaa kertomaan tarinaansa ihan omasta lapsuudesta lähtien. Ensimmäisen kerran alkoi hymyilyttämään tekstiä lukiessa, kuinka Pekan äiti oli antanut tämän ja muiden sisarusten tehdä virheitä, vaikka näki niiden tulevan. Äidillä oli takanaan parempi tarkoitus. Hän tiesi että lapset oppisivat noista virheistä paremmin, kun he ovat saaneet tehdä ne ensin. Kuulostaa jokseenkin tutulta. Kuulostaa aivan samalta kuin monen tiimiakatemian valmentajan opetus metodiikka. “Kiivetkää vaan perse edellä puuhun. Kyllä te myöhemmin huomaatte ettei niin kannata tehdä.”

Pekka sivuaa tarinassaan myös sellaista asiaa, kuinka hän oli jossain vaiheessa nuoruuttaan yksi kymmenestä tyypistä maailmalla joka osasi tehdä tuplakorkki 12:sta (tempun nimi). Silloin vuosi oli 2009. Heti perään hän mainitsee, että nykyisin Suomessa iso osa junnujakin osaa tehdä sen. Tämä pisti ajattelemaan, että miten huima kehitys tapahtuu viidessä vuodessa laskettelussa, niin samaan aikaan tulee ikävä tunne siitä, että aina kun opit jotain uutta, olet siltikin kehityksestä jäljessä.

Vuonna 2010 Pekka oli yksi lajinsa parhaista, kunnes SE sattui. Onnettomuus josta ei pitänyt selvitä. Pakko vaan ihmetellä kaverin rakkautta lajiin ja omaa motivaatiota, kun kaikki vieressä sanoo että: “Sun pitäs olla tyytyväinen että oot hengissä. Opit kävelemään ehkä kahdessa vuodessa.”. Pekka kertoikin, että pakkohan sitä oli olla tyytyväinen että oli hengissä, mutta hän halusi muutakin. Pekan ensimmäisiä kysymyksiä lääkärille olikin: “Milloin mä pääsen taas laskee?”. Vaikka Pekka hetkellisesti masentuikin kun hän älysi tilanteen vakavuuden, niin silti hän osasi suhtautua asiaan loistavasti.

“Kun on paskat housussa, vaihdetaan housut ja lähdetään yrittämään.”

Mies menetti hetkessä kaiken sen osaamisen mitä hän oli elämänsä ajan opetellut ja tämän lisäksi hän menetti “normaalina” olemisen mahdollisuuden, tämän laskettelu onnettomuuden takia. Silti hän päätti ettei hän jää paikalleen makaamaan, vaan että nyt tehdäänkin sitten kaksi kertaa enemmän hommia. #kova.

Itselläni olisi luultavasti jäänyt elinikäinen kammo tuommoisen jälkeen laskettelusta, mutta ei Pekalle. Kun Pekka oppi jokseenkin kävelemään, niin hänen seuraava tavoite oli päästä takaisin rinteeseen ja hän pääsi.

Onnettomuuden jälkeen Pekka oli saanut apua lukuisilta ihmisiltä ja Pekka perustikin yhdessä muiden kanssa yrityksen, FightBack PH Oy:n. Äiti auttoi alkuinvestoinnissa, markkinointidude Florian Lehmann antoi Pekalle idean brandistä ja Marko Martikainen auttoi käytännönasioissa. Yritys sai alkuunsa hieman tuulta alleen, mutta lopullinen läpimurto tuli marraskuun 7. päivä vuona 2013. Tuona päivänä Pekka vieraili Jari Sarasvuon ohjelmassa. Vaikka yleinen mielikuva Jari Sarasvuosta onkin että tämä on mul**u, niin tällä teollaan hän auttoi Pekkaa todella paljon. Nykyisin Jari ja Pekka ovat hyviä kavereita.

Pekka lopettaa tarinansa hyvin puhumalla omista seuraavista tavoitteista, joita on mm. maratonin juokseminen. “Pitkää pinnaa vaaditaan. Sitä mulla on.” – Pekka Hyysalo

Muistilista:

 

  • Älä luovuta. Älä koskaan. Älä missään olosuhteissa.
  • Valitamme liikaa, ihan liian vähästä.
  • Kukaan ei pärjää yksin.
  • Tarvitset tahtoa, iloa, asennetta ja tekoja.
  • Fight Back!

Kohti kevättä

 

Miten on sattunutkaan että juuri näin ennen lomaa olen naama kiinni kirjoissa. Ai niin opintojenkirjaukset. Opintojenkirjaukset pakottaa lukemaan ja kirjoittamaan näitä juttuja, mutta taaskaan ilman tätä pakkoa en olisi tätäkään kirjaa saanut luetuksi. Harmi että luin tämän kirjan näin huonoon ajankohtaan, juuri ennen lomaa. Koska tämä, ja pari muutakin hetki sitten luettuani kirjaa ovat erinomaisia motivaatiokirjoja, jotka kannustavat lähtemään tekemään. Lomaksi on nyt muita suunnitelmia, mutta kevään alkaessa pitää ottaa taas motivaatio kirja ja lähteä tekemään!

 

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!