Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aivopieru ja maailmanloppu

Kirjoitettu 18.10.20
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Matkailuliiketoimintaa teoriasta käytäntöön
Kirjan kirjoittaja: Henna Konu, Juho Pesonen & Helen Reijonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Matkailuliiketoimintaa teoriasta käytäntöön

By Henna Konu, Juho Pesonen & Helen Reijonen

 

Korona muuttaa maailmaa. Mitä tapahtuu unelmillemme ja miltä tulevaisuutemme tulee näyttämään? Moni ystäväni on valmistunut suoraan tyhjänpäälle. Missään ei ole oman alan töitä ja lamaa odotetaan kauhulla. Mitä meille tulee tapahtumaan, tulevaisuus pelottaa minua. Loppuuko ruoka, loppuuko valtiolta raha, mitä seuraavaksi?

 

Keväällä meinasimme luovuttaa kokonaan Mylliksen suhteen koronan takia. Tajusin kuitenkin, että ei minulla ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa. En osaa muuta, kuin tätä. Tehdä kahvia ja höpöttää ihmisten kanssa mukavia tai syvällisiä. En halua tehdä muuta kuin tätä. Olin valmistautunut siihen, että emme saa kesästä yhtään palkkaa. Toisin kuitenkin kävi. Ihmiset reissasivat kotimaassaan ja kuluttivat paikallisia palveluja. Kesä tuntui katkeransuloiselta. Nauti nyt kohta tämä loppuu.

 

Olen rakentanut tulevaisuuteni ravintola ja matkailuliiketoiminnan ympärille. Mitä jos sitä ei enää olekaan? Mitä helvettiä mie teen sitten?

 

Kaipaan tuttua ja turvallista. Päätin lukea mara-aiheisen kirjan lämmittämään sieluani. Hukkua haavekuviini kotoisesta bistro/putiikki hostellistani.

Mihin suuntaan olen menossa? Minulla ei ole vielä omaa yritystä ja sen tuomaa lainaa, paitsi opintolainaa 15 000e. Pakkaanko laukkuni ja yritän alkaa opettelemaan koodausta? Miksi minua kiinnostaa vain alat missä ei ole töitä? Pitäisi uudistautua. Ajatella boxin ulkopuolelta. Haista vittu paska. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, muistappa se.

 

Tekisi mieli perustaa anarkistinen koronasalaklubi. Tajunnan räjäyttävät bileet vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Kova todellisuus, kovat bileet. Viinaa, huumeita ja irtoseksiä. Paikka missä saisi hetkeksi unohtaa nykytodellisuuden, koronasta aiheutuneen yksinäisyyden, stressin ja huolen. Hyppäisit 90-luvun anarkistiluola bileisiin, missä soitettaisiin vain Darudea tai Marilyn Mansonia. Sikarihuone jossa nautittaisiin skotlantilaista viskiä. Fight club, missä hakattaisiin naama tunnottomaksi, ettet muista että menetit juuri yrityksesi ja velat painaa niskaan. Bileisiin ei noin vain tulla. Sinne saa odottamattoman kutsun, kuten Neo sai Matrixissa. Jää kutkuttamaan oliko se todellista vai ei? Kuka sen lähetti. Muista seurata valkoista kania.

Nyt tarvitaan kovaa viihdettä. Pidä kuitenkin järki kädessä ja osallistuja määrä rajallisena, muista turvavälit.

 

Talouskriisi on aina inhimillinen kriisi.

 

Kaikki tuntuu lopun alulta tai uudelta alulta. Kaaos, joka synnyttää tuhkasta uutta tai vie meidät rappion tielle. Nauttimaan kaikesta mitä on ja tuhoamaan kaiken sen mitä on vielä jäljellä. Ennen, kun kuolen, haluan vielä matkustaa tuonne ja hyppiä lentokoneesta. Maailman tila tuntuu samalla hedonistisen elämäntyylin lopulta. Pienempikin riittää, pienemmälläkin pärjää. Keskitytään niihin asioihin ja hetkiin, jotka tuottavat elämässä nautintoa. Ei niihin jotka näyttävät igeessä todella hyvältä.

En pysy taaskaan aiheessa.

 

Mitä teen, kun valmistun ja jos alallani ei ole töitä? Pitää olla rohkea ja perustaa jotain omaa mahdollisimman pienin kustantein. Pieniä elämän luksuksia jos kokoontumiskiellot pysyvät yllä. Toivon, että veronmaksajia riittää ja saan tukia jos töitä ei löydy. Tai sitten siirryn suoraan pitämään sitä salakapakka klubia. Aina, kun on sääntöjä se nostaa anarkiaa esiin.  Vaikka säännöillä olisi hyvä tarkoituskin, osa ei tule niitä noudattamaan. Myisinkö sieluni ja tekisin sillä rahaa?

En varmaankaan, koska olen nössö. Mutta joku tulee sen tekemään.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!