Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aivot narikkaan

Kirjoitettu 18.09.19
Esseen kirjoittaja: Henrikki Kulmala
Kirjapisteet: 4
Kirja:
Kirjan kirjoittaja: Reino Lehväslaiho
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ennen akatemiaa en paljoa lueskellut. Korkeintaan somen selaamista ja satunnaisesti lehtien lukaisua ruokapöydässä. Ajattelin aina kirjat ja lukemisen jotenkin tylsänä viihteenä, joka on helposti korvattavissa tv sarjoilla ja elokuvilla. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi katsoa netflixiä tai lukea romaania helposti se netflix aukeaa ja tulee vahdattua aivottomasti tunti kaupalla suosikki tv sarjoja. Viime syksyn aikana akatemian patistaessa syventymään kirjallisuuteen ja etsimään sieltä vastauksia ”opin” lukemaan uudelleen, jos niin voi sanoa. Huomasin että itseasiassa se, että lukee kirjaa 3 tuntia verrattain 3 tunnin tv sarajan tuijottamiseen onkin paljon rauhoittavampi vaihtoehto varsinkin, kun kumpiakin tulee harrastettua juuri ennen nukkumaan menoa. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tarttuisin mieluummin romaanin kanteen kuin katsoisin jotain jännittävää elokuvaa/sarjaa.

Niinpä syksyn jälkeen, kun kirjapiste ruljanssi ja opintojen kirjaaminen oli saatu pakettiin, siirryttiin joululomalle. Itse lähdin Parkanoon sukutilallemme aloittamaan loman 2 viikon metsästelyllä ja rauhassa olemisella. Yhtenä iltana tuijottaessa tv:tä katseeni siirtyi pirtin päässä olevaan kirjahyllyyn, joka on pullollaan vanhoja kirjoja vuosien varrelta. Niitä on sinne kerääntynyt sotien jälkeen melkein 70 vuoden ajan. Kirjahylly sisälsi hyvin paljon vanhoja romaaneja muun muassa suomen sodista ja elämästä maaseudulla. Osa Kalle Päätalon Iijoki sarjaa komisti kirja hyllyn päätyä. Sitä hetken selailtuani huomasin räikeävärisen romaanin kannet ja otin kirjan käteeni. Kyseessä oli Reino Lehväslaihon sotaromaani Sissi Kapteeni. Kävelin kirja kädessä keittiön muurin eteen, lisäsin puita uuniin ja aloin lukea romaania. Talvella joulun korvilla pimeän aika on pitkä ja metsämiehen ja jäniskoiran pitkä odotus kohti seuraavaa aamua alkaa jo ennen klo 17:00 illalla, joten niinpä oli hyvää aikaa syventyä jännittävän romaanin mukaan. Kirja tempaisi niin lujaa matkaansa, että siltä istumalta luin romaania yli puolen välin. Tajusin, että olen vain aikaisemmin valinnut vääriä kirjoja luettavaksi varsinkin, kun kyseessä on romaani. Olin niin koukussa tuohon ensimmäiseen lukemaani Lehväslaihon romaaniin, että aamulla lähtiessäni koiran kanssa otin kirjan mukaan ja ajattelin, että siinä kun koira hakee jänistä minulla, on hyvää aikaa lukea romaani loppuun ja niin kävi.

Tästä alkoi kierre joka on kestänyt tähän päivään asti. Tuon jouluisen löytöni jälkeen olen ahminut Lehväslaihon romaaneja vaarini kirjahyllystä kymmenkunta. Kirjailijalla on mielestäni hyvin omalaatuinen tapa kirjoittaa tapahtumista hyvinkin rehellisesti ja suorasti. Vaikka tarinat hänen eri romaaneissaan kertovat aina eri henkilöistä ovat ne silti hyvin saman tyylisiä ja kerronnan tyyli on aiheesta riippumaton. Lehväslaiho keskittyy sotaromaaneissaan tarinoimaan sisseistä ja eri sissi joukkojen toiminnasta suomen sodan aikana eri puolella rintamaa. Todentuntuinen kerronta herättää lukijassaan tai ainakin minussa paljon tuntemuksia ja laittaa todella usein ajattelemaan itseään samaan asemaan mitä tuolloin lähes saman ikäiset nuoret miehet ovat joutuneet kokemaan ja näkemään. Romaanit saavat lukijan irtautumaan hetkeksi tästä päivästä ja kaiken maailman someista ja tajuamaan kuinka yksinkertaista ja toiminnan täyteistä elämä tuolloin lähes 80 vuotta sitten on ollut.

Ajattelin aluksi, että kirjoitan pienen koosteen yhdestä Lehväslaihon romaanista, mutta jälkeenpäin ajateltuna en osannut päättää minkä kirjoista valitsisin, joten päätin poimia niitä asioita tähän esseeseen mitkä ovat jääneet itselleen mieleen tähän asti lukemistani Lehväslaihon romaaneista. Kirjat valtaosin keskittyvät kertomaan sissijoukosta ja sen johtajasta. Erityisesti joka romaanissa johtajan rooli korostuu ja johtajan ajatuksia ja eleitä tuodaan esille hyvin korostetusti.  Lähtökohtana lähes jokaisessa lukemassani romaanissa on kyse sissijoukosta, joka luottaa johtajaansa kuin vuoreen ja ikään kuin nojaa tätä vasten vaarallisilla retkillä vihollislinjojen takana, jossa hengenlähtö ja kuolemanvaara on kaiken aikaa läsnä. Johtaja on vastuussa omasta ”sälli laumastaan” ja siitä, että jokainen saadaan elävänä takaisin omalle puolelle suoritettuaan vaarallisia ja aika ajoin lähes mahdottomia tehtäviä kaukana vihollisen selustassa. Lehväslaiho on kirjoittanut romaaninsa omien sodanaikaisten rintama kokemusten ja kuultujen tarinoiden perusteella, joka luo romaaneille fakta peräistä pohjaa. Mielestäni tämä seikka eritoten luo hänen kirjoille oman laistaan tunnelmaa, josta välittyy kokemus ja rehelliset mielipiteet.

Lehväslaihon romaaneista välittyy selvä kuva suomalaisesta johtajuudesta sodan aikoina. Romaaneissa johtajat johtavat omiaan aina edestä eivätkä usuta ketään surman suuhun vaan menevät aina itse ensin. Suurenkin joukon empiessä vaarallista tehtävää joukon johtaja näyttää esimerkkiä ja kerta toisensa jälkeen uhrautuu koko joukkonsa puolesta. Tällainen käytös saa johdettavat luottamaan ja uskomaan johtajaansa ja olemaan kyseenalaistamatta tämän toimia ja päätöksiä. Romaaneissa johtaja joutuu tekemään välillä hyvinkin raskaita päätöksiä, jotta porukka pelastuisi sillä riskillä, että kaikki heittävät henkensä tai haavoittuu, mutta lähes vikisemättä johdettavat seuraavat johtajaansa ja toteuttavat käskyt viimeiseen asti.

Uskon että Lehväslaihon romaaneissa on paljon fiktiota ja asioita, jotka ovat lisätty vain tarinan kerronnallisista syistä, mutta koska kirjailija on ollut itse todistamassa ja kuulemassa näitä tarinoita sotien aikaan uskon esimerkiksi johtajista kertovien tarinoiden taustalla olevan oikea henkilö johon teot ja tarinat pohjautuvat. Uskon että vaikka Lehväslaihon kirjoittamat teokset ovatkin romaaneja ja tavallaan fiktiivistä kirjallisuutta, voi niistä silti laajentaa ajatusmaailmaansa ja muokata asenteitaan ja suhtautumista eri ongelmiin nykypäivänä. Ei asiat olekaan välttämättä niin huonosti kuin riutuneella sissillä 40 kilometrinpäässä vihollisen selustassa haavoittuneena ja vihollisen saartamana.

Reino Lehväslaiho kuoli tänä keväänä 27.3 Seinäjoella. Kirjailija ja sotiemme veteraani jätti taakseen 44 suomen sodista kertovaa jännittävää sotaromaania. Olen päättänyt, että kahlaan nuo romaanit kaikki läpi, sillä ne ovat täydellinen vastapaino arjen hulinalle ja saavat hetkeksi ajatukset täysin pois tästä hetkestä, sekä asettavat omat ongelmat ja vaikeudet valjuun valoon. Itseäni sotahistoria ja suomen historia on aina kiinnostanut ja varmasti siinä piileekin syy siihen, miten jäin koukkuun Lehväslaihon romaaneihin, mutta suosittelen Reino Lehväslaihon romaaneja kaikille jotka haluavat lukea todenmukaisia tarinoita maamme sodista ja elämästä niinä aikoina.

 

Lisään tähän vielä 5 omaa suosikki romaania kyseiseltä kirjailijalta. Tarinat eivät sinänsä liity toisiinsa, joten kirjoja voi valita mielenkiinnon mukaan.

Sissikapteeni (1987)

Sissit (1971)

Syvärin sissit (1978)

Ritarivääpeli (1985)

Rajavääpeli Peura (1992)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!