Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajattelulle

Kirjoitettu 21.03.16
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Mitä tapahtuu huomenna?
Kirjan kirjoittaja: Ellun Kanat - Ajatushautomo (useita kirjoittajia)
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mitä tapahtuu huomenna?

 

Kirjassa ajattelusta ja ajatuksistaan kertovat niin kansanedustaja, professori, koomikko ja muutama muukin, jotka vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin. En ole itse mikään diipin filosofisen ajattelun tai tekstin ystävä, mutta päätin kysyä itseltäni joitain samoja kysymyksiä mitä kirjassa esiintyi.

 

Mitä ajattelu on?

 

Mielestäni ajattelu on oman itsensä kanssa käytyä dialogia. Se on tilanteen, havaintojen ja tunteiden tutkimista ja kokemista, joita kukaan ei käy läpi samalla tavalla kuin minä ja juuri minun ajatukseni. Ajattelu on mielestäni myöskin automaatio, eikä sitä voi hereillä ollessaan keskeyttää. Vaikka itsekin olen joskus sängyssä pyöriessäni vailla unta käskenyt itselleni, etten saa ajatella nyt mitään, niin silloin alan miettimään sitä, etten saa miettiä mitään. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se vain on.

 

Onko ajattelu tärkeää?

 

Äärimmäisen tärkeää. Jos mietitään ihan järjen kannalta, niin tarviiko tuota nyt edes selittää. Totta kai on tärkeää ajatella. Mitä siitä muka tulisi jos jokainen vain tuusailisi menemään omiaan ajattelematta mitään. Varsinkin itse introverttina ajattelen päivittäin paljon, todennäköisesti enemmän kuin sanon, ja minua ihmetyttää suuresti se, miten joillakin ihmisillä tuntuu olevan tapana ajatella vasta tekemisen tai sanomisen jälkeen, tai toisinaan se ehkä jopa unohtuu. Rupesin kuitenkin tässä samalla miettimään, että ehkä kyse ei olekaan siitä, ettei ajattele yhtään mitä sanoo tai tekee. Ehkä kyse onkin siitä, että ajattelee vain eri näkökulmasta ja näkee eri seuraukset kuin minä, ja koska itse en niitä näe niin se tuntuu järjettömältä.

 

Kuvaile tilannetta, jossa olet erityisen syvällä ajatustyössä

 

Tätä olen miettinyt joskus ennenkin. Tai ainakin olen miettinyt, että miten saavutan sellaisen sisäisen rauhan, että pystyn ihan todenteolla pureutumaan omiin ajatuksiini tai johonkin aivotyötä vaativaan tehtävään. Usein olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jos semmoinen tilanne pitää koittaa pakottaa niin silloin se ei varmasti tule. Esimerkiksi kirjan lukeminen on sellainen asia. Luettuani puoli tuntia huomaan etten muista lukemastani juuri mitään, ja olen miettinyt kokoajan jotain aivan muuta. Tilanne, jossa olen erityisen syvällä ajatustyössä, tulee usein ihan huomaamatta esimerkiksi treeneissä kun joku muu puhuu. Saatan olla täysin omissa ajatuksissani, enkä edes kuule jos joku sanoo minulle jotain. Olen sitä mieltä, että erityisen syvä ajatustyön hetki tulee silloin kuin sitä vähiten odottaa. Harmi vaan, että silloin ajatuksien kohteena saattaa olla esimerkiksi aamukahvin kitkerä maku, eikä mikään oikeasti tärkeä juttu.

 

Missä ajattelet erityisen paljon, missä ajatus luistaa?

 

Matkoilla, saunassa, vessassa, nukkumaan mennessä, lukiessa, ruokaa laittaessa… näitä paikkoja ja hetkiä voisi luetella paljonkin, mutta on eri asia missä ajatus oikeasti luistaa. Koen sen olevan enemmän hetkestä kuin paikasta kiinni, kuinka hyvin ajatus milloinkin luistaa. Ajatus luistaa silloin, kun on levännyt hyvin, ei ole nälkä eikä kylmä tai kuuma, ja mikä tärkeintä, ei ole stressiä mistään. Itselleni ja ajttelutyölleni pahinta myrkkyä on se, että jokin muu asia kummittelee taustalla. Se asia voi kyllä olla myöskin jokin superpositiivinen asia, jota odottaa niin malttamattomana ettei vain pysty keskittyä juuri sillä hetkellä olennaiseen. Yksi konkreettinen ympäristö, missä usein koen ajatukseni luistavan, on harrastukset. Minun tapauksessani erityisesti jääkiekon parissa ajatuksen juoksu tuntuu niin helpolta ja luontaiselta, mikä johtuu varmaan siitä että olen lajia harrastanut jo niin pitkään kuin muistini riittää. Kiteytettynä siis erittäin luontaisessa ja kotoisassa ympäristössä, hyvin levänneenä ja huolettomana ajatus luistaa parhaiten.

 

Jos ajatus ei luista ollenkaan, miten saat ajattelun uudestaan luistamaan?

 

Oivoi niitä lukuisia kertoja kuin tämän ongelman parissa on painittu.. Kirja kädessä, läppäri auki, ja esseetä pitäisi kirjoittaa, mutta en pysty keskittymään yhtään enkä saa ajatuksesta ollenkaan kiinni. Tai vastaavasti asiakassynnytyksissä, kun on jo muutama tunti ideoitu ja tulee se hetki ettei vaan saa enää mistään kiinni.  Tässä tilanteessa on yksinkertaisesti parasta vain lopettaa hetkeksi se mitä on tekemässä ja tehdä jotain aivan muuta. Parhaiten toimii yleensä jokin fyysinen aktiviteetti, missä ei voi antaa tilaa ajatella muuta kuin sitä mitä tekee. Esimerkiksi jalkapallon pompottelu porukassa on todella hyvä keino ottaa hetkeksi irti, jos ajatus ei enää luista.

 

Mikä on tärkein asia mitä olet ajattelusta oppinut elämäsi aikana?

 

Yhtä tärkeintä on nyt kyllä liian vaikea lähteä nimeämään, mutta kerron pari tärkeää mitä tuli mieleen. 1) Kukaan ei ikinä voi tietää mitä oikeasti ajattelen, jos en sano sitä ääneen suoraan. 2) Jotkin ajatukset on parasta pitää vain itsellä, tai ainakin miettiä hyvin tarkkaan ulosantia. Ajattelen ensin, sanon ja toimin sitten. 3) Se miten ajattelen, vaikuttaa asenteeseen. Tai oikeastaan ajattelu vaikuttaa miltei kaikkeen. Mutta esimerkiksi jos ajattelen jotain työtä paskana hommana, niin varmasti myöskin asennoidun niin. Ja se jatkuu niin kauan kunnes ajattelen toisin. Jos ajattelen asian positiivisena, niin myöskin asennoidun siihen positiivisesti.

 

Koska en ole mikään kovin diipin ajattelun ystävä, niin en halunnut pureutua myöskään kaikista syvimpiin kysymyksiin, mutta yllätyksekseni kirja sai kyllä hyvin ajatukset liikkeelle. Luin joskus pinkkuvuonna Zen ja jousella ampumisen taito –kirjan, ja siitä jäi ehkä vähän huono maku tämänlaisia kirjoja kohtaan. Tämä oli siihen verrattuna kuitenkin huomattavasti kevyempää luettavaa, eikä tarvinnut turhautua kertaakaan!

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!