Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatukseni henkilöstöstä, rahasta ja merkityksestä

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja vetovoimasta herätti ihan hillittömän kasan ajatuksia. Kirjan parasta antia on se, etten osaa sanoa oliko sen keskeisin viesti markkinoinnissa, johtamisessa vai jossain muussa. Ja se on äärimmäisen hyvä asia minusta. Kirja herätti myös joitakin ajatuksia laatikon ulkopuolelta, mutta listattakoon ne tähän yhtälailla. Alaotsikoiden aiheet kulkevat pitkälti käsi kädessä, mutta oman ajattelun selkeyttämiseksi ne ovat omina alaotsikoinaan.

 

Henkilöstö

”Henkilöstö on ykkönen, ei asiakas”. Kirja iskee tiukan väitteen tiskiin jo alkumetreillä. Nopealla pohdinnalla väitteen pohjan ymmärtää ja itse myös allekirjoitan sen hyvin pitkälti. Kuvitellaanpa verrokkeina yritys X, jossa työntekijät saavat toimia inspiroituneesti, omaavat avoimen ja luottavan ympäristönsä ja  kokevat tekemälleen työlleen oikean merkityksen. Toisena verrokkina yritys Y, jossa tilanne on lähes päinvastainen. Työtehtävät ovat rajattuja, vaikka ideoita olisi enempäänkin, selän takana kuiskitaan ja ainoa motivaattori on palkka. Nokkela varmasti arvaa kumpi yritys tuottaa parempaa lopputulosta.

Esimerkki on hyvin kärjistetty, mutta pointti on selvä. Hyvinvoiva ja innostunut työntekijä myös tuottaa enemmän. Leijonan osa firmoista ei kuitenkaan ymmärrä tätä, koska ihminen jää helposti numeroiden taakse. Laajempaa kuvaa katsova ymmärtää, että yksilökohtainen kannattavuuslaskelma ei kerro kaikkea. En väitä, etteikö taloutta pitäisi seurata myös yksilötasolla, mutta rahasta lisää seuraavassa kappaleessa. Takaisin aiheeseen. Yrityksen tulisi todella käyttää panostaan työntekijöihin useistakin syistä. Motivoituneet ja työstään nauttivat työntekijät ovat yksi parhaista markkinointikeinoista. He myös viihtyvät firmassa pidempään ja tyhmempikin ymmärtää miten paljon se helpottaa johtoporrasta sekä ajallisesti että rahallisesti. Motivoitunut työntekijä, jota ei turhaan rajoiteta, alkaa helposti toimia yrittäjämäisemmin. Uusien innovaatioiden ja ideoiden syntyminen ei jää pelkästään johtoportaan vastuulle.

Miten tämä sitten näkyy minulla? Tulevaisuuteni on vielä melko auki, mutta jonkinasteinen yrittäjäpolku on luultavammin edessä. Jos firmassani on yhtään alaista, haluan pitää heistä huolta ja kohdella tasavertaisina. Näin olen tehnyt aiemmin esimerkiksi Laivurissa, ja palaute sen myötä oli hyvää. VTL-roolissa alku oli hieman hankalampi, mutta tiedostetun ”tasavertaistamisen” myötä ei ollut enää mitään ongelmaa.

 

Raha motivaattorina

Noniin, nyt asiaa rahasta. Inton sisällä olemme kuluttaneet tuntikausia rahasta keskustelemiseen. Kassajärjestelmät, palkitsemiset, tulojaot, jne. Monesti olemme myös pohtineet rahan merkitystä motivaattorina. Tämä kirja sai minut heräämään asian tiimoilta uudestaan. Tilannehan oli näin, että pidin (ja kyllä, pidän edelleen) hyvin rahakeskeisenä ihmisenä. Raha motivoi ja suuret summat tuntuvat hyvältä ajatuksissa. Ymmärsin kuitenkin sen, että tämän motivaation pohjalla on lähinnä (karrikoidusti sanottuna) selviytymisen tarve. Opintotuki ei pitkälle riitä, joten rahan merkityksen ymmärtää. Tässä tulee se oivallus: raha on silti paska motivaattori. Jos miettii tekemiäni juttuja niin raha innostaa, mutta se ei ole pääsyy mihinkään. Paskahommat ovat asia erikseen, mutta nyt ei puhuta niistä. Jokaisen jutun takana on ollut merkitys. Ja siitä lisää seuraavassa kappaleessa.

Sivusin edellisessä kappaleessa ihmisen näkemistä numeroina. Mietin itse tilannetta, jossa johdan yritystä ja maksan työntekijälle minimipalkkaa. Jos tämä tulotaso riittää juuri ja juuri, tai pahimmillaan ei edes riitä, tulee rahasta ainoa motivaattori. Jos rahan tarve on pakollinen ja akuutti, muu merkitys katoaa heti ympäriltä ja ajatus keskittyy vain palkkapäivään. Tällöin miettisin tilannetta uudestaan; voinko maksaa suurempaa palkkaa niin, että hyvinvoiva työntekijä myös tuottaa enemmän. Ja totta hitossa, sen tekisin samantien.

 

Merkitys

Kuten yllä mainittua, työllä on oltava joku suurempi merkitys. Jos maali on kaikilla yhteinen ja se vielä innostaa, on tekeminen helpompaa. Kirja kertoo menestyneimpien yritysten onnistuneen juuri siksi, että kaiken taustalla on ollut yhteinen visio, johon kaikki ovat tähdänneet. Tästä nousee helposti mieleen Inton visio, jota olemme jumpanneet useita kertoja, tuntikausia. Nyt meillä on yhteinen visio ja tavoitteet, mutta merkitsevätkö ne kaikille yhtälailla? Totta puhuen, en oikein usko. Tietysti tällaisessa tiimiyrityksessä yhteisen vision asettaminen on raskas prosessi, mutta ”oikeassa” yhden alan työpaikassa varmasti helpompaa. Pisteet kuitenkin tiimimme Johnille, joka jaksoi rutistaa prosessin loppuun asti.

Visio, missio, arvot ja tavoitteet luovat portaikon, jota pitkin johtaminen helpottuu. Kun esimerkiksi visio ja arvot ovat hiottu selviksi, on tavoitteiden asettaminen helpompaa. Tämä takaa myös sen, että päämäärä pysyy aina kirkkaana mielessä, eikä visio jää turhaksi sanahelinäksi. Toisin sanoen, yhteinen päämäärä on yksi parhaista johtamisen työkaluista.

Mikä minulle sitten merkitsee? Tällä hetkellä merkityksen hakeminen on totta puhuen hankalaa. Tulevaisuus ahdistaa ihan mielettömällä paineella ja rahan ajatteleminen siinä kuviossa ei helpota asiaa. Siksi suurempaa merkitystä on hankala vielä ajatella. Haluan tehdä jotain, mistä nautin ja joka tuottaa hyvää, vielä toivottavasti siten, että saisin siitä sopivan korvauksen. Vastauksena kysymykseen tämä on melko tynkä, mutta se on parasta mihin pystyn tällä hetkellä. Oma visioni siis kaipaa vielä paljon hiomista. Tosin on minulla pieni ja hassu visio, se jääköön kuitenkin vielä hiottavaksi.

 

 

Loppuun vielä Heikki Valkaman lainaus kirjasta, joka sitoo hyvin yhteen sen mikä on tavoittelemisen arvoista:

”Arki on ihmisen parasta aikaa”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!