Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatuksissa

Kirjoitettu 19.12.17
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 5
Kirja: Think and Grow Rich, Ihmisyyden rajalla, Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Napoleon Hill, Viktor E. Frankl, Paolo Coelho
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

Ajatuksissa, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Se, että luen melko paljon kirjoja kuten Ihmisyyden rajalla tai vaikkapa Alkemisti kertoo minusta paljon. En selkeästi ole tyytyväinen itseeni, enkä tekemiseeni. Etsin itseäni näistä kirjoista, kaihoan vastauksia siihen miten löytää sisäinen rauha, niin karskilta kuin se kuulostaakin, kaiken tuskan keskellä. Jotenkin on hassua, että en pysty päästämään irti tarpeestani janota lisää ymmärrystä, vaikka törmään samoihin asioihin eri lähteissä uudelleen ja uudelleen. Kyse ei siis ole niinkään siitä, etteikö minulla olisi jo tietoa, vaan ennemmin siitä, miksen ole valmis laittamaan sitä käytäntöön. Mikä minua estää ja miksi vellon siinä tietyssä samassa olotilassa ilman voimia päästää irti?

Suhtautuminen itseeni on ristiriitainen. Välillä mietin osaanko yhtään mitään tai onko minusta mihinkään ja toisaalta taas välillä ajattelen, että olen yksinkertaisesti paras. Oma mieleni käy läpi jonkinlaista vuoristorataa päivittäisessä elämässä, enkä ole vielä löytänyt sellaista tasaista reittiä eteenpäin. Haaste on siinä, etten oikein vieläkään tiedä missä olen itse oikeasti hyvä. Se on minulle sellainen epäselvä möykky, josta ei oikein ota selvää sitten niin millään tavalla. Ja eniten tässä rassaa se, etten edes tiedä mistä tässä epävarmuudessa rypemisessä on kyse. Olen itseni suurin vihollinen, joka luo ja lietsoo epätoivoa, enkä silti halua päästää itseäni vapaaksi.

Uusi minä

Tarvitsen toimintaa! Action, kameraa käy, pitäisi liikkua jo! Rohkeasti eteenpäin, verkostoitumaan, olemaan esillä ja olemaan mahtava! Elämä on liian lyhyt murehdittavaksi. Meidän tiimin Ville on hyvin lanseerannut sanonnan: ”Enemmän tee!”, ja sitä haluan noudattaa. Sanotaanko, ettei se helpolta itselle tunnu, mutta sitä se vaatii. Poljen liian paljon paikoillaan, nyt on aika muutoksen! Hirveästi huutomerkkejä, ugh!

Menestyvät ihmiset ovat tajunneet ja löytäneet sen yksinkertaisen reseptin, josta Napoleon Hillin kirjassa Think and Grow Rich puhutaan. Menestys lähtee ajattelusta, siitä että uskoo oikeasti pystyvänsä ja saavuttavansa ne asiat, jotka haluaa. Pitää olla varma siitä, mitä aikoo. Ja se, että antaa näille ajatuksille sen tunnelatauksen, että tietää pystyvänsä, niin tällöin nämä asiat myös tulevat tapahtumaan. Jatkuva asioiden toistaminen mielessä saa meidät toimimaan niiden mukaisesti. Elämme ajatustemme kautta ja koska meillä on täysi valta vaikuttaa ajatteluumme, muodostuu elämämme myös sen myötä sellaiseksi kuin sen koemme. Tietystikään emme voi vaikuttaa kaikkiin elämän tapahtumiin, mutta sen kautta, mihin pystymme vaikuttamaan, eli omaan mieleemme, voimme muovata omasta elämästämme sellaisen kuin haluamme. Voimme päättää joka hetki kuka haluamme olla.

Tämän menestymisen halun pitää olla palava tahto saavuttaa ne asiat joita haluaa tapahtuvan. Ei pelkkä toive tai haave, vaan jäntevä usko ja halu siihen mitä tavoittelee. Käytännölliset ja proaktiiviset haaveilijat eivät luovuta, he etenevät tavoitteitaan kohti vastoinkäymisistä huolimatta. Oma ajatteluni on hyvin pitkälti pelkkää pilvihöttöä ja se vaatii muutosta. Sen takia minun täytyy ryhtyä toimeen ja lopettaa nössöily.

”The man who wins, is the man who thinks he can.”

– Napoleon Hill

Mielestäni loistavia esimerkkejä siitä, ketkä ovat saavuttaneet sen mitä ovat halunneet, uskomalla siihen täysillä, ovat muun muassa Cheek ja vapaaottelun hallitseva kevyensarjan mestari Conor McGregor. Visualisoimalla tavoitteensa, tahtomalla täysillä sinne, minne on menossa vie meidät perille. Nämä kaksi puhuvat siitä, mitä aikovat saavuttaa ja myös saavuttavat sen. Kaikki lähtee ajattelusta. Itse en ole pystynyt samaan ja hyvä kysymys on miksi? Minun pitää rakentaa varmuuttani, sillä en usko itseeni tarpeeksi. Miten rakentaa palava tahto ja usko itseensä?

”If you can dream it, you can do it.”

– Walt Disney

Onko ongelma siinä, että mietin liikaa? Todennäköisesti. En toimi tehokkaasti, enkä vaistonvaraisesti. Jumitun miettimään miten ilmaisen asiat tai ilmaisenko ollenkaan aivan liian pitkäksi aikaa. En elä toistaiseksi omilla ehdoillani vaan mietin liikaa muiden ehtoja. Toisaalta se on vaikea päästää tästä tavasta irti kun on toiminut pääpiirteissään koko elämänsä ajan sillä tavalla. Vuoden 2018 haasteisiin kuuluu tämä omilla ehdoilla ajatteleminen ja keskittyminen omiin tavoitteisiin sekä tuloksiin. Se kuulostaa sinänsä pieneltä asialta, mutta on minulle erittäinkin suuri ja merkityksellinen seikka. Elän liian paljon muiden kautta, mikä ei ole millään tapaa hyvä juttu. Olen yksinkertaisesti liian nössö tarttuakseni omaan elämääni. Hittoon se minusta!

10 toimintaohjetta vuodelle 2018:

1. Lopeta vellominen

2. Enemmän tee

3. Verkostoidu ja vietä aikaa läheisten kanssa

4. Enemmän tee

5. Visualisoi ja selkeytä päämääräsi

6. Enemmän tee

7. Keskity siihen mitä haluat

8. Enemmän tee

9. Lopeta nössöily

10. Enemmän tee

Missio 2018: Tee elämästä mielenkiintoista sekä mahtavaa ja jaa nämä ilot muiden kanssa, nauti!

Mielestäni yksi hyvä mittari viikottaiseen tekemiseen on se montako positiivista muutosta saa aikaan. Ja kuinka monesta huonosta tavasta pääsee eroon pitkällä tähtäimellä. Kaksi viimeisintä selkeää muutosta, jotka olen nyt tehnyt ovat olleet alkoholista luopuminen ja siirtyminen käymään kylmissä suihkuissa. Seuraavat rutiinit, joita tähyän osaksi päivittäistä tekemistäni ovat aikaiset aamuherätykset ja meditointi. Näitä kumpaakaan en ole vielä onnistunut kotiuttamaan osaksi päivittäistä rytmiäni, mutta haluan silti tehdä niistä selkeämmän osan arkeani.

Elämäntie hukassa

Mitä elämä odottaa minulta? Minusta tuntuu, että elämä odottaa minulta paljon. Ja minusta tuntuu, että kun täytän 50 vuotta, on tapahtunut aika paljon kaikkea siistiä. Olisihan se ollut kiva, että olisi tapahtunut jo hurjasti siistejä juttuja tähän mennessä, mutta ehkä tämä minun, kirjassa Alkemisti viitattu elämäntieni ei ole sellainen. Tai itsestänihän se on kiinni, miten koen mikä on ollut siistiä ja mikä ei. Kyse on arvostuksesta itseäni kohtaan. Siinä minun täytyy olla armollisempi. Joka tapauksessa paras on vielä edessä päin.

Ehkä ongelma on myös siinä, etten koe oikein olevani osa mitään. Minulla on identiteetti hukassa, kuka oikeasti olen? Mihin olen menossa? On mielenkiintoista miettiä sitä, mihin elämäntie minut kuljettaa, mille polulle astun ja mitä kautta kuljen eteenpäin.

Koen olevani jotenkin irrallinen kaikesta todellisuudesta. En tiedä onko se sitä, että olen ajattelussani hidas vai mikä siihen vaikuttaa, mutta jotenkin itsestä tuntuu monesti, että elän jossain ihan omassa universumissani, kun katsoo mitä ympärillä ja muiden ihmisten elämissä tapahtuu. Ja silti tuntuu, ettei tuossa omassa universumissani ole mitään sisältöä. Tietyllä tapaa ne piirteet, mitä monesti muut arvostavat minussa rajoittavat omasta mielestäni sitä, että kehittyisin. Itselläni on täysi valmius päättää mitä tunnen. Miksi silti vertaan itseäni toisiin?

Mitä minun pitäisi viedä käytäntöön? Olen yrittänyt muovata arkeani uuteen suuntaan, mutta se kaipaa silti vielä paljon muutosta. Olennaista onkin, mitä minun tulee muuttaa ja mihin suuntaan? Ensinnäkin haluan löytää enemmän aikaa perusasioille, järjestyksen ylläpitämiselle päivittäisessä elämässäni, sillä monesti minulla pääsee kaikki vähän niin sanotusti riistäytymään käsistä. Toisekseen minun tulee löytää enemmän aikaa uuden oppimiseen. Lähtökohtaisesti minusta tuntuu aina siltä, etten tiedä mistään mitään, vaikka mielestäni käytän kuitenkin aikani tehokkaasti. Mutta asian ydin onkin varmasti siinä, että käytän aikani vääriin asioihin ja mietin liikaa. Miksi ajattelen liikaa? Koska olen epävarma itsestäni enkä myöskään koe olevani riittävän fiksu tai hauska, joten ajattelemalla asioita pitkään kerään lisää aikaa sille, että saisin sanottua jotakin järkevää. Ajattelen myös liikaa, koska pelkään menettämistä, sitä miten toiset mahdollisesti minut näkevät. Haluan omassa mielessäni antaa parhaimpia mahdollisia vastauksia ja miettiä huolella mitä sanon. Tällä ei kuitenkaan pitäisi olla lähtökohtaisesti näin suurta merkitystä, koska vaikka miettisin kuinka huolella tahansa sen mitä haluan sanoa, en voi silti koskaan päättää miten toinen osapuoli reagoi tähän. Sen vuoksi minun tulee päästää irti tästä tarpeesta huolitella kaikki mitä sanon ja antaa vain ajatusten tulla enemmän vapaasti. Olla se omilla ehdoilla ajatteleva minä.

“Se jolla on miksi elää voi kestää melkein minkä tahansa miten”

– Nietzsche

On jännä miettiä omaa elämää taaksepäin ja pohtia millaista tarinaa siitä on toistaiseksi kirjautunut omalle elämäntielleni. Kaikki ei aina ole välttämättä mennyt siten, miten olisi parhaalla mahdollisella tavalla toivonut. Mutta koska en kuitenkaan olisi tämä sama ihminen kuin olen nyt, jos asiat olisivat menneet eri tavalla, niin koen sen kuitenkin olevan tärkeä osa minua ja sitä, miksi olen minä. Kirjassa Alkemisti puhutaan tästä monien mielestä varmasti hyvinkin naiivista käsitteestä kuin elämäntie. Tämä tie johdattaa meitä elämässä, on vain itsestämme ja intuitiostamme kiinni miten päätämme sillä kulkea. Oikeita vastauksiahan ei luonnollisesti tällä polulla ole, on vain lukemattomia päätöksiä, jotka johdattavat meidät lopulta johonkin valitsemaamme päämäärään, joka voi olla täysin tietämättömyyden usvan peitossa. Pystymme vaikuttamaan moniin asioihin elämämme varrella, mutta emme kuitenkaan lopulta itse elämään, muuta kuin asenteellamme ja suhtautumisellamme. Usko tavoittelemiinsa asioihin tulee pitää kuitenkin lujana, mieli avoimena ja vilpittömänä, jotta on mahdollista löytää suosiollinen reitti unelmiinsa.

Valinnoista

Elämä on valintoja. Jokainen hetki on valintoja. Lopputuloksesta emme kuitenkaan voi koskaan olla varmoja, mutta voimme olla varmoja siitä tunteesta jolla teemme nämä valinnat. Välillä mietin sitä, että on hassua, että ihmiselle on annettu lahja ajatella. Tämä lahja on samalla kirous. Se tuo mukanaan tuskaa, mutta myös vapautta. Se että olemme kykeneviä ajattelemaan, tuo meille tuskan etsiä itsellemme tarkoitusta, vaikka elämä on itsessään se tarkoitus. Elämän olemassaolo on jotain hyvin mystistä. Miksi ihminen on muovautunut ajansaatossa ajattelevaksi olennoksi?

Valintojen merkityksestä kertoo hyvin tarina nimeltä Kuolema Teheranissa. Ja kuten sanottua, koskaan emme voi tietää valintojemme todellista merkitystä kuin vasta jälkikäteen. Meidän tulee itse löytää merkitys kaikelle, ilolle, surulle ja kärsimykselle. Koska elämä on monimuotoista, on kaikella merkityksensä. Emme voi olettaa, että pelkät positiiviset kokemukset ovat niitä jotka merkitsevät. Meidän tulee joka tapauksessa kuunnella sydäntämme, eikä taipua heikkouden tielle päätöksissämme:

Kuolema Teheranissa

“Rikas ja mahtava persialainen käveli palvelijansa kanssa puutarhassa. Palvelija itki ja kertoi juuri kohdanneensa Kuoleman, joka oli uhkaillut häntä. Hän kerjäsi isäntäänsä antamaan hänelle nopeimman hevosen, jotta hän voisi kiireesti paeta Teheraniin, jonne hän voisi ehtiä samaksi illaksi. Isäntä suostui ja palvelija ratsasti pois hevosen selässä. Palatessaan taloonsa isäntä itse kohtasi Kuoleman ja kysyi häneltä: ‘Miksi pelottelit ja uhkailit palvelijaani?’ ‘En pelotellut häntä. Olin vain hämmästynyt kun löysin hänet vielä täältä, kun olin suunnitellut tapaavani hänet tänä iltana Teheranissa’, vastasi Kuolema.”

– Kirjasta Ihmisyyden rajalla

Se mitä valitsen nyt, määrittää tulevaisuuttani. Joskus valintani ovat merkitykseltään suurempia, toisinaan vähäpätöisempiä. Jokainen hetki on kuitenkin minun mahdollista määrittää se henkilö, kuka haluan olla. Näistä valinnoista muodostuu elämäni, joka on arvoituksia täynnä.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!