Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatusvirheitä vältettäviksi

Kirjoitettu 13.03.17
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Selkeän ajattelun taito
Kirjan kirjoittaja: Rolf Dobelli
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Rolf Dobellin kirja Selkeän ajattelun taito käsittelee ihmisissä, enemmän tai vähemmän alitajuntaisesti esiintyviä ajatusharhoja ja mielenmalleja. Koin kirjan hyvin mielenkiintoiseksi ja itseasiassa hyvin hyödylliseksi, sillä mitä useampia näistä ajatusharhoista pystyy välttämään, sitä helpompi on päästä eroon turhista ”vääristä” päätöksistä elämässä. Listaan alle muutaman itseäni eniten kiinnostaneen ja hyödyttäneen ajatusvirheen.

 

Sosiaalinen vahvistus – Social proof

Sosiaalinen vahvistus on ajatusharha, johon jokainen ihminen elämässään sortuu. Se on se tunne, joka saa sinut tekemään niin kuin kaikki muutkin, jottet kokisi itseäsi tyhmäksi, erilaiseksi tai ulkopuoliseksi. Sosiaalinen harha juontaa juurensa aikaan, jolloin ihmiset elivät vielä metsissä heimoissa, keräilivät marjoja ja metsästivät. Silloin, jos et kuulunut joukkoon ja jäit ulkopuoliseksi, kuolit. Samoin, jos näit muiden juoksevan jotain pakoon, et jäänyt odottamaan, että mikäs eläin sieltä tulee, vaan juoksit muiden tapaan ilman näkyvää syytä. Ja tällainen toimintamalli piti ihmiset hengissä. Kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa ei vallitse enää samanlaiset brutaalit olosuhteet ja ihmiset ovat näin vapaampia valitsemaan käytöksensä. Silti tämä ajatusharha ei ole jäänyt ihmisistä pois, uskoisin sen johtuvan vahvimmin sosiaalisista paineista ja yhteiskunnan trendeistä, jotka välittyvät yhä helpommin Internetin ja television välityksellä.

Tämä ajatusharha on helppo linkittää tiimiyritysten toimintaan ja ryhmädynamiikkaan. Yleisesti ottaen ryhmän persoonaltaan vaikutusvaltaisin henkilö määrittää lähtöarvot tiimissä ja muut liittyvät hänen mielipiteeseensä. Näin tuppaa käymään hyvin helposti ainakin tiimin alkuvaiheissa. Kuitenkin, koska tämä on suurilta osin tiedostamatonta käytöstä, osa tiimiläisistä jatkaa tätä alkuvaiheiden jälkeenkin, eikä edes oikeastaan sen kummemmin mieti, mitä mieltä itse on oikeasti asiasta. Tämän takia esim. dialogin käyttö päätöksenteossa on hieman kyseenalaista, sillä se altistaa muiden vaikutukselle ja/tai päästää helpolla. Jotta tästä käytösmallista päästäisiin eroon, ihmisiä tulisi muistuttaa ajattelemaan kriittisemmin ja olemaan kyseenalaistavampia, eikä heti yhtyä kaikkeen, mitä muilta kuulee.

Tähän liittyy myös joukkoajattelun harha (Groupthink), jossa jokainen sovittaa mielipiteensä yhteiseen oletettuun ajatukseen. Näin saadaan joukko fiksuja ihmisiä tekemään tyhmiä päätöksiä.

 

Taipumus ylireagoida kannustimeen – Incentive superresponse

Tämä ajatusvirhe selittääkin hyvin jo itsensä, eli ihminen muuttaa käytöstään kannustimen tullessa kuvioihin. Yhtäkkiä asioita ei enää tehdäkään, koska ne kuuluu tehdä, koska on visio ja strategia ja missio, vaan koska sen saavuttamisesta saa palkkion. Tällöin kannustimesta tulee motiivi ja kiintopiste, ja koska työn laatu ja/tai tehokkuus ovat enää toissijaisia asioita, ne yleisesti ottaen kärsivät. Tämä pätee esimerkiksi tuntipalkalla työskenteleviin. Vaikka he saisivat työnsä neljässä tunnissa tehtyä, he mielellään käyttävät vielä muutaman tunnin lisää, saadakseen lisää palkkaa.

Mitä tästä on opittavaa, on varmastikin se, että kannustin tulee valita huolella oikeaa tilannetta varten siten, ettei sillä olisi hirveästi vaikutusta työn laatuun. Hyvä kannustin vastaa päämäärä. Jos kyseessä ei ole asiakkaille tuntityönä tehtävä homma, deadlinet auttavat tehokkuuden ylläpitämisessä. Kuitenkin esimerkiksi Tiimiakatemialla suurimmat kannustimet tarvitaankin yleensä nimenomaan deadlinejen saavuttamiseen. Omassa tiimissämme olemme ainakin monesti puntaroineet, kumpi toimii paremmin keppi vai porkkana. Mielestäni näihin molempiin pätee tuo kyseinen ylireagoiminen, joten toinen ei ole toista parempi. Enemmänkin määrällä on näissä väliä jokaisen henkilökohtaiseen suoritukseen. Joillekin voi vaatia, vaikka 100€ tietyn tehtävän suorittamiseen, mutta joku pienempi keppi toimii tehokkaammin, kun taas toiselle riittää 50€ porkkanaa, koska negatiiviset kannustimet eivät toimi alkuunkaan. Ja jos deadlineja ei saada kuriin, kannustimilla tai ilman, tässä kohtaa olisi henkilön motivaatiocheckin aika. Jos ei halua tehdä, ei ole oikeassa paikassa.

 

Sosiaalinen löysäily – Social loafing

Tämä oli mielenkiintoinen ajatusharha, mitä en ollut aikaisemmin tullut ikinä ajatelleeksi, vaikka se on tavallaan aika itsestäänselvyys. Sosiaalisessa löysäilyllä tarkoitetaan yksilöpanoksen heikentymistä ryhmässä työskennellessä. Tämä on siis tiedostamatonta, ei pelkästään oikeasti tietoista löysäilyä. Kun ei ole yksin tekemässä töitä, oma panos ei erotu muiden joukosta, jolloin ei tarvitse antaa 100 prosenttia. Tätä on tutkittu esim. ravihevosilla. Kaksi ravihevosta eivät vedä kahden hevosen voimalla, sillä niiden ei tarvitse molempien vetää enää ”täysiä” kun apuna on toinen. Mitä enemmän henkilöitä osallistuu, sitä enemmän työteho laskee.

Uskoisin tämän olevan Tiimiakatemialla aika isokin ongelma aina aika ajoin. Kun asiaa miettii, tähän ilmiöön törmää hyvin usein. Esimerkiksi toimistolla työskennellessä, kaikki näyttävät tekevän töitä ja naputtavat koneellaan, mutta kuinka moni oikeasti saa aikaiseksi. Kuitenkin sinut bongataan heti, jos et näkyvästi tee töitä, ja tällöin olet laiska. Tässä on kyseessä varmasti myös sosiaalinen paine tehdä paljon koko ajan, mutta varmasti sosiaaliselle löysäilyllekin löytyy tilaa. Sama pätee ”koko tiimin” projekteissa. Tämä on suorastaan ironista, sillä kaikki Tiimiakatemialla varottavat aina tällaisista projekteista ja siitä, kuinka ne laiskuuttavat tiimiläisiä ja aiheuttavat turhia konflikteja, mutta silti niitä on tehtävä (tiimiytymisen kannalta parhaita mahdollisia projekteja). Idea koko tiimiä osallistavasta projektista on hyvä, mutta kun tiimissä on 10 henkeä, tehokkuus laskee dramaattisesti. Ja kun tähän vielä lisää sen, että vaikka kaikkien työnteho laskee tiedostamatta, joillekin se teho on vielä persoonakohtaisesti pienempi kuin toisille. Tästä syystä se saatetaan huomata tiimissä ja sitten toisetkin alkavat löysätä remmejä vielä hieman, ja riitojahan siitä syntyy. Minimoidakseen sosiaalista löysäilyä, tulisi laskea hyvin tarkkaan henkilömäärä ja aika, jonka kyseinen projekti oikeasti tarvitsee. Koska tämä on tiedostamatonta, jokainen syyllistyy tähän samalla tavalla, mutta asian mielessä pitäminen saattaa ehkä nostaa panosta muutamalla prosentilla.

 

Neea Mäkinen

neea@osuuskuntawire.fi

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!