Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Kirjoitettu 17.04.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Aki Hintsa - Voittamisen anatomia
Kirjan kirjoittaja: Oskari Saari
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5.1. Valmentaminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

 

Oskari Saari on kirjoittanut oivan kirjan Aki Hintsasta ja tämän opeista. On hieman surullista lukea kirjaa, kun tietää oppi-isän menehtyneen rajuun vatsasyöpään. Viikatemies ei tunne armoa. Ehkä juuri se antaa lisää ajattelemisen aihetta tohtori Akin opeista, kuten häntä Afrikassa nimitettiin. Hyvät elämäntavat ovat koko elämän mittainen tie, hyvä elämä muodostuu kokonaisuudesta. Aki Hintsa varmasti tiesi mistä puhui. Yhdentoista vuoden kokemukset Afrikasta ja sen jälkeiset kokemukset jääkiekko-, formula- ja huippu-urheilumaailmasta sekä menestyneistä yritysjohtajista. Maailman johtavien urheilutähtien kanssa työskentely, oma työnarkomania, avioero, koko huikea elämänkokemus kirjaan koottuna.

Jo alussa saamme hyvän ymmärryksen Hintsan päättäväisyydestä. Kimi Räikkönen tarvitsi kipeästi lääkärin apua ja Hintsa päätti auttaa. Se, että McLarenin lääkäri auttoi Lotuksen kuljettajaa, oli tallipäällikkö Martin Whitmarshille liikaa. Hintsalle oli liikaa sekä se, että Whitmarsh puuttui hänen lääkärintyöhönsä, mutta myös se, että Whitmarsh ei ottanut itse suoraan Hintsaan yhteyttä. Mieluiten tietenkin kasvokkain. Lääkäreiden ammattietiikka on jotakin aivan muuta, kuin Whitmarsh oli sen ajatellut olevan. Ei lääkäriä noin vain voi ostaa.

Hintsa oli itse lukioikäisenä lupaava jääkiekkoilija ja sai kutsun Kanadaan jääkiekkoleirille. Tinkimätön pohjalainen isä ei kuitenkaan päästänyt poikaansa kiekon perässä maailmalle. Se oli monen kannalta onnekas sattuma, mutta nuoren Akin elämässä rankkaa aikaa. Matto vetäistiin alta, Aki kuitenkin löysi elämälleen hyvän vaihtoehdon Turun lääketieteellisestä tiedekunnasta ja osittain kaverin viistoilun siivittämänä ja siitä sisuuntuneena valmistui lääkäriksi.

Erityistä päättäväisyyttä on havaittavissa Hintsan kertomuksissa hänen kokemuksistaan Afrikassa. Mitään maallista pelkäämätön tohtori onnistui monessa asiassa, jonka moni muu olisi jättänyt sikseen. Hintsa otti käyttöön LFA-mallin (logical framework approach), jossa iso projekti pilkotaan pienempiin osaprojekteihin. Malli sopii myös meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään. Tartu härkää sarvista, on suomalainen sanonta samasta aiheesta. Tosin härkää ei neuvota pilkkomaan, mutta asiat eivät ratkea murehtimalla.

LFA voi vastata kysymyksiin:

  • Mitä todella haluan elämältäni.
  • Miten aion tavoitella haluamaani?
  • Kuinka tulen onnelliseksi ja miten sitä mitataan?

Luku Haile Gebrselassiesta ja tarinat tästä huikeasta etiopialaisesta juoksijasta ovat mieleeni, sillä hän juoksi kanssani Berliinissä maratonit vuonna 2007 aikaan 2:05:56, vuonna 2008 uudella maailmanennätysajalla 2:03:59 ja vuonna 2010. Omat aikani olivat hieman pidempiä. Hän jäi mieleeni vuoden 2008 uutena MM-juoksijana iltagaalasta vaatimattomana miehenä, jonka sanoista muistan hyvin tärkeysjärjestyksessä perhe ja juokseminen.

Afrikkalainen mies, joka jo lapsena juoksi kouluun ja takaisin kymmenen kilometrin matkan jokaikinen koulupäivä. Hän harjoitteli aina hymyssä suin, oli kaikille ystävällinen ja rakasti juoksemista. Haile kertoi lisäbuustista, jonka sai laskeuduttuaan vuoristo-oloista kilpailemaan merenpintatasolle. Joka kantilta esimerkillinen mies, myös liikemiehenä.

Osana yhteistyötä Gebrselassien kanssa muovautui Hintsan ajatus hyvinvoinnin osa-alueista: yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo ja henkinen energia. Hän huomasi, että huippujuoksijan elämässä kaikki oli tasapainossa. Jos hyvinvointi on voittamisen perusedellytys, hän oli nyt purkanut osiin voittamisen anatomian. Tästä muodostui hyvinvoinnin ympyrä, Circle of Success, Hintsan myöhemmän elämäntyönsä ja sen filosofian perusta. Sen keskellä on core eli ydin.

Ydin on Hintsan tapa hahmottaa ihmisen minuus, eräänlainen henkinen profiili. Ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen:

  • Tiedätkö, kuka olet?
  • Tiedätkö, mitä haluat?
  • Hallitsetko omaa elämääsi?

Vastausten tulisi hahmottaa ihmisen identiteetti, jotakin oman elämän tarkoituksesta ja mahdolliset esteet omien pyrkimysten mukaiselle elämälle.

Kirjassa on lukematon määrä tarinoita ihmisistä, joita Hintsa auttoi voittamaan ja kohti parempaa elämää. Formulatähdistä Mika Häkkinen, Lewis Hamilton, Kimi Räikkönen ja Sebastian Vettel jäivät hyvin mieleeni. Jokaisessa tarinassa korostuu core ja hyvinvoinnin ympyrä. Yritysjohtajista kertovat esimerkit auttavat vielä paremmin pohtimaan omaa elämääni. Olen Aki Hintsan opeille juuri sopiva kohde ikäni puolesta.

Yleinen terveyteni on tällä hetkellä hyvä. Voisi se varmasti olla parempikin, mutta sairastelen verrattain harvoin. Paneutumalla muihin osa-alueisiin yleinen terveyteni kohenee entisestään. Nuoruusvuosina harrastamani koripallo ja sittemmin kestävyyslajit ovat varmasti auttaneet luomaan hyvän pohjan, mutta se ei kanna loputtomiin. Harjoittelua tarvitsen vähintään kaksi kertaa viikossa.

Biomekaniikka ja minun kehoni tutkiminen sen osalta ei ole enää relevanttia toimintaa. Olen osallistunut Ilmavoimissa työskennellessäni useampaan tutkimukseen ns. koehenkilönä ja lentäessäni esityslentäjänä minua tutkittiin lähinnä koemielessä tarkemminkin käsien hermoratojen osalta. Neuloja ja niistä roikkuvia sähköjohtoja kulki olkapäiden ja sormien välillä kuin neulatyynyssä.

Fyysinen aktiivisuuteni on turhan paljon sidoksissa Suomen vuodenaikoihin. Omat rakkaat kestävyyslajini juoksu, uinti ja hiihto pitää nostaa kalenteriin. Juoksu on kesäkelien laji. Tällä tarkoitan lähinnä alustaa. Erilaiset juoksupinnan häiriömateriaalit kuten lumi, loska, jää tai hiekoitushiekka pilaavat juoksunautinnon. Paras kausi on juuri alkamassa. Uinti on hyvä rospuuttokelien laji, uimahallissa on aina hyvä sää. Kesäiset uintilenkit luonnonvesissä antavat hallikauden rinnalle palkinnon.

Hiihtoon minulla on ollut jo vuosia oma sapluunani: tammikuussa 100 km, helmikuussa 200 km ja maaliskuussa 300 km, yhteensä 600 km. Miten helppo suunnitelma, mutta ei kuitenkaan niin helppo toteuttaa vuosittain. Lumen puute, kovat pakkaset, poissaolot Suomesta ja paljon muita hyviä selityksiä. Muistan elävästi vuosittaiset maaliskuiset nautinnot Keski-Suomen urilla, noin kolme tuntia, 30-40 kilometriä, evästauot laavulla tai kodalla.

Vanhan liiton termein ”punttisali” on kuulunut elämääni yläasteajoista alkaen. Vanha pikkupoikamainen 100 kiloa penkistä on edelleen vuosittainen kevätteema. Pian koittaa taas aika nostaa taso tavoitetasolle, saa nähdä miten Romanian opintomatka sotkee kuviota. Onneksi aika ei siihen lopu. Selkeästi on joka tapauksessa aika ottaa taas aerobinen kesälaji ohjelmaan. Sellainen, jota jaksan vähintään tunnin. Samalla saan pohdiskella omaa elämääni, hallitsenko sitä ja mitä minä siltä haluan. Lenkillä, uidessa ja hiihtäessä saan yleensä luovimmat ideanikin.

Ravinnon suhteen olen keskitason kulkija. Olen pahimman luokan tarveruokailija, jonka ruoka koostuu hiilareista, protskusta ja rasvoista. Sisältöön ja koostumukseen on nyt aika paneutua paremmin, mutta herkuttelulle löytyy kyllä aikansa. Mitokondrioni toimivat edelleen erinomaisesti ja tutkitusti en ole altis matalille verensokeriarvoille. Voisin vararasvani turvin elellä rattoisasti ensimmäiset kolme viikkoa autiolla saarella pelkän veden turvin. Toivottavasti sitrushedelmillä höystettynä, ettei iske keripukki. Nielurisaleikkauksen jälkeen 34-vuotiaana elin kaksi viikkoa pelkästään lihaliemellä ja jäätelöllä. 8,5 kiloa lähti, mutta vielä jäikin, sopivasti.

Lepo on varmaankin Hintsan ympyrästä kuitenkin kaikkein satuttavin osa-alue kohdallani. Hyvä tavoitteeni on olla sängyssä kello 22 ja sammuttaa valot viimeistään kello 23. Tunti on ollut pyhitettynä lukemiselle. Molemmista aikarajoista olen viime vuosina rönsyillyt. Yritän ryhdistäytyä ja palata vanhaan kaavaani, mutta en voi luvata asian suhteen mitään. Aika näyttää.

Henkisen energian ammentamiseen on jokaisella omat konstinsa. Minun kohdallani mukavat, tasapainoiset ihmiset, musiikki, lentäminen, urheilu, veneily ja luonnossa liikkuminen tuottavat valtavaa nautintoa. Sain juuri viime lauantaina varjoliitokurssin suoritettua ja kelpuutuksen sekä vapaalentoon että moottorivarjoliitoon. Lauantaina lensin kaksi vajaan tunnin mittaista matkalentoa Ähtärin maisemissa. Jos yhteys korkeampaan voimaan on joskus aistittavissa, minun kohdallani se tapahtui, kun katselin jäällä olevia pilkkimiehiä, sulassa lepääviä joutsenia ja soutuveneissään onkivia pariskuntia vajaan parinsadan metrin korkeudesta moottoroidun liitimeni alla rättipenkissä kiikkuessani.

Elämä ei ole peliä, elämä on lahja. Nauttikaamme siitä ja vaalikaamme sitä. Se, millaisessa kehossa ja millä mielellä, on paljon meistä itsestämme kiinni. Kiire pois, välillä pyyhe kehään ja pensselit santaan, omaa aikaa, kännykkä äänettömälle, lempimusiikki soimaan, ulos, mieluiten luontoon.

Aki Hintsa jätti paljon pohdittavaa ja sulattelen kirjaa vielä pitkän aikaa.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!