Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aki Hintsa – Voittamisen Anatomia (Oskari Saari, 2015)

 

1

Tässä esseessä perehdyn Aki Hintsan hyvinvointimallin soveltamiseen omaan elämääni. Kirjoitus tulee olemaan todella henkilökohtainen, sillä pureudun tiukasti omaan elämäni kehityskohtiin, joita lähden kehittämään.

Olen aina ollut tosi kilpailuhenkinen, ja halunnut olla voittaja.

Iän myötä olen saanut sitä hillittyä, mutta tunnistan piirteen itsessäni hyvin vahvasti. Yleisurheiluharrastuksen myötä opin olemaan sekä hyvä voittaja, että häviäjä. Yritysmaailmassa, tai elämässä ylipäätään, asia ei ole niin yksinkertainen. Onko siellä selkeitä voittajia, tai selkeitä häviäjiä? Itse koen onnistuneeni, voittaneeni elämässä silloin, kun voin hyvin ja olen aidosti onnellinen.

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen elämääni, jos ottaa huomioon, miten surkeasti asiat ovat olleet aikaisemmin. Mutta voisinko olla enemmän, kuin ihan tyytyväinen? Jatkuva janoni kehittyä ja mennä eteenpäin ei jätä minua rauhaan, ja uskon, että se on ihan tervettä. Haluan olla oman elämäni voittaja, ja tehdä töitä sen eteen. Hintsan Voittamisen anatomia herätti sisäisen haluni kehittyä eteenpäin, ja olen siitä kovin kiitollinen. Kirja oli hyvä herätys siihen, että tyytyväisyys on kehityksen kannalta vaarallista.

Omalle mukavuusalueelle on helppo juuttua.

 

Circle of Succes, menestyksen ympyrä. Voittamisen anatomia.

Hintsan hyvinvointimallin (Circle of Succes) mukaan kaikki lähtee ytimestä, coresta. Ytimen ympärille on kerätty muut kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tekijät: biomekaniikka, ruokavalio, yleinen terveys, lepo, fyysinen aktiivisuus ja henkinen energia. Menestyksen ympyrä toimii aidosti vain, jos jokainen asia elämässä palvelee tavoitetta.

Ajatus sai minut miettimään lisää. Mikä sitten on minun elämäni tavoite?

Tuo ajatus oli liian suuri pala kerralla puraistavaksi. Ennen kuin pystyin käsittelemään mitään muuta, tuli minun selvittää, mikä minun ytimeni on. Ydin, core, on se motivaation lähde, mikä vie eteenpäin. Motivaatio, mikä on ollut itselläni melko hukassa. Ilman corea ei ole hyvinvointia, ja menestys on Hintsan mukaan hyvinvoinnin sivutuote. Jo yleisurheilumaailmasta tiedän, että kisoissa ei pärjää, vaikka tekniset asiat olisivat hyvin hallussa. Jos peruskunto, kaiken perusta, ei ole kunnossa, ei tekniikastakaan ole mitään hyötyä. Joten, ennen kuin voin keskittyä menestymiseen elämässä, tulee minun selvittää oma perustani kuntoon. Aloin käsittelemään oman coreni selvittämistä. Muut menestyksen ympyrän osa-alueet eivät välttämättä palvele oppimistani Tiimiakatemialla niin paljon, kuin itse core.

 

3

Coren hallitseminen tarkoittaa Hintsan oppien mukaan oman itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa täydellistä tuntemista. Tiedostan itsekin, että nämä asiat ovat olleet koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän hukassa. Epävakaa kasvuympäristö, jatkuva epävarmuus ja pelko eivät ole rakentaneet sitä parasta mahdollista pohjaa itseni tuntemiselle. Elämä on ollut yhtä selviytymistä.

Kaikki energia on mennyt selviytymiseen, eikä oman itsensä huoltamiselle ole jäänyt aikaa. Kuka minä olen näiden vuosien jälkeen? Kuka minusta on tullut? Olenko hukannut oman identiteettini elämän virtojen mukana? Lapsena kyllä tiedostin olevani tietynlainen, ja olen yhä jollain tavalla samanlainen, kuin olin lapsena. Toisaalta en ole lähellekään sama ihminen, mitä olin vielä silloin.

Ajatus tästä sattuu. Ei kuulosta hyvältä, jos suurin osa elämästäni on ollut selviytymiskamppailua. En ole halunnut myöntää tätä itselleni, sillä olen aina halunnut olla täydellinen, vahva ja kova. Nyt joudun nöyrtymään sille, että en ole täydellisen vahva. Minulla ei ole ollut täydellinen elämä, eikä ole vieläkään. Vaikka olen mennyt vauhdilla eteenpäin, en ole päässyt menneisyyden haamujani karkuun. Jokaisella meillä on mörköjä sängyn alla, jotka haluamme hiljentää. Valitettavasti asiat eivät parane tai katoa pakenemalla. Asioiden kieltäminen ei vie minua eteenpäin. Ensimmäinen askel omalle kehittymiselle onkin myöntää ongelmien olemassaolo, että niitä voi alkaa ratkaisemaan.

 

4

Identiteetti on iso asia purettavaksi.

Onneksi Hintsa antoi kirjassaan hyviä kysymyksiä, millä jäsennellä ajatuksia oman identiteetin määrittelyprosessissa;

  1. Tiedätkö, kuka olet?
  2. Tiedätkö, mitä haluat?
  3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Itsensä määritteleminen ja laatikkoon laittaminen on aina hankalaa. Tilanne on tuttu esimerkiksi työhaastatteluista: Kerro, kuka olet ja mitä teet, ja niin edelleen.

Ihminen lähtee kuvailemaan itseään helposti ulkoisten tekijöiden kautta.

Olen parikymppinen liiketalouden opiskelija Jyväskylästä, ja tykkään kuunnella musiikkia. Vapaa-ajallani nautin ystävieni seurasta, lukemisesta, taiteesta ja liikunnasta. Saman hauskan faktan olen huomannut seuranhakupalvelu Tinderistä: ihmiset kertovat, kuinka he pitävät liikunnasta, hyvästä ruoasta ja viinistä, matkustelusta ja viettävät aikaa ystäviensä kanssa. Loppujen lopuksi, se ei kuitenkaan kerro, KUKA sinä oikeasti olet. Pelkän pinnallisen kuvailun avulla et saa ihmisestä juurikaan mitään irti. Voidaankin tulla siihen lopputulokseen, että ulkoiset tekijät eivät voi määrittää ihmisen identiteettiä.

Mihin vahva identiteetti sitten perustuu?

Hintsan mukaan vahva identiteetti perustuu arvoihin. Vahva identiteetti, eli minuus, ei voi perustua mihinkään, mikä voidaan ottaa kokonaan pois. Elikkäs, jos tipahdan koulusta, hävitän kuulokkeet, kirjat, lenkkarit ja ystävät, mitä minulle jää?

 

  1. Harjoitus 1.)

Arvot, nuo minuuden kulmakivet.

’’Arvot ovat uskomuksia ja käsityksiä arvokkaista, hyvinä ja tärkeinä pidetyistä asioista ja keskeinen osa minäkuvaa. Tietoisuutta omista arvoista tarvitaan, koska ne suuntaavat kohti omannäköistä elämää’’, määrittelee Suomen Mielenterveysseura.

Alkoi taas tuntua siltä, että tuli haukattua liian iso pala kerralla. Arvojahan voi olla satoja! Mitkä ovat ne oikeat, mitkä ovat mulle ’’se juttu?’’

Löysin https://scottjeffrey.com/personal-core-values/erittäin hyvän harjoituksen asioiden jäsentelyyn. Esittelen tässä oman, suomenkielisen versioni harjoituksesta, jonka muokkasin itselleni ja esseen lukijalle käytettäväksi.

 

Harjoitus arvojen selvittämistä varten:

  • Kuvaile merkityksellinen tapahtuma/hetki elämässäsi, joka on jäänyt elävästi mieleesi.
  • Mitä sinulle oli tapahtumassa?
  • Mitä sillon oli meneillään?
  • Mitä arvoja kunnioitit siinä hetkessä?

Isoja kysymyksiä.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani oli, kun mummini kuoli talvella 2015.

Samaan aikaan sairastin itse anoreksiaa ja vakavaa, pitkäaikaista masennusta, ja lääkärini oli vastikää ilmoittanut, että olen niin huonossa kunnossa, että jos muutosta ei ala tapahtua, lähdön hetki tulee minullekin yllättävää vauhtia. Lääkärin pyyntö ei oikeastaan saanut minua hereille. Eläminen tuntui siinä vaiheessa jokseenkin turhalta. Millään ei ollut enää mitään väliä. Olin muutenkin ollut monta vuotta masentunut, ja minulle alkoi riittää.

Kävin kuitenkin mummin luona sairaalassa useamman kerran viikossa. Hän tuntui olevan ainoa ihminen, joka ymmärtää minua, ja oli oikeasti huolissaan. Hän oli ainoa, joka pystyi puhumaan minulle asiasta suoraan. Hän ei tuputtanut minulle ratkaisuja, vaan yritti nähdä minut ihmisenä kaikkien vaikeuksien takana.

Muut eivät uskaltaneet edes kysyä, mitä minulle kuuluu. Mummini on aina ollut hyvin suorasanainen, periksiantamaton ja rohkea ihminen. Hän jaksoi kannustaa aina, eikä tuominnut minua. Hän oli ymmärtäväisin ja nöyrin ihminen, jonka olin tavannut. Köyhistä oloista, raskaasta fyysisestä työstä ja vaikeista perhesuhteista selviäminen oli muokannut vahvan persoonan, jota mikä tahansa pieni tuulenvire ei saisi hiiskumaan.

Muistan elävästi viimeisen kerran, kun pääsin juttelemaan mummini kanssa, ennen kun hän menehtyi. Tiesimme kummatkin, että viimeinen hetki alkoi olla käsillämme. Istuin hiljaa sängyn vierellä, miettien, mitä kuolevalle ihmiselle voi sanoa. Kärsimystä oli hyvin vaikea katsoa. Hiljaisuuden keskellä mummini päätti pitää viimeisen puheensa, mikä on ollut asia, mikä on vienyt minua vaikeina hetkinä eteenpäin.

Hän kertoi, kuinka olin lapsena ollut maailman aurinkoisin, ystävällisin ja elämäniloisin lapsi, jonka on koskaan tavannut. Hän kertoi, kuinka oli kokenut erityislaatuisen yhteyden kanssani. Ja niin tunsin minäkin hänen kanssaan. Hän kertoi, miten vaikeaa on ollut katsoa, kun elämä on runnellut minua ja perhettäni. Hänen oli ollut vaikea katsoa, miten olen menettänyt kaiken hyvän elämässäni. Hänen on ollut vaikea katsoa tuhoa, minkä muut ihmiset ovat tuoneet elämääni. Surullista mutta totta, lapsi ei voi valita, minne syntyy. Voi ainoastaan valita, miten suhtautuu ympäristöönsä ajan mittaa.

Erityisen vaikea hänen on ollut vaikea katsoa, miten olen tuhonnut itseäni sen takia, mitä muut ovat minulle tehneet. Missä on se Ella, minkä minä joskus tunsin?

”Viimeinen toiveeni on. Haluan,  että jatkat elämää puolestani. Älä heitä sitä hukkaan’’

Hetki oli hyvin pysäyttävä.

En ollut niihin aikoihin kovinkaan elämänhaluinen, eikä mikään tuntunut miltään. Siinä hetkessä hänen sanansa viilsivät minut auki, eikä itkusta meinannut tulla loppua. Olin lievästi sanottuna järkyttynyt siitä, mihin suuntaan elämäni oli menossa. Olin pitkään taistellut suurten kysymyksien kanssa: Mikä on elämäni tarkoitus? Mikä järki elämässä on? Jos elämässä on näin paljon pahaa, mitä järkeä täällä on edes olla? Jos pahat ihmiset voivat tuhota viattoman lapsen elämän, miten voin suojautua? Miksi taistella? Se jäikin hänen viimeiseksi toiveekseen, jota en halunnut jättää toteuttamatta. Siitä lähti kivikkoinen toipumiseni takaisin normaaliin elämään. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Mikä oli tämän tarinan pointti? Mitä arvoja minä siinä hetkessä, henkilössä, arvostin?

Vaikka silloin päällimmäinen tunteeni oli suru ja shokki, ajan kanssa asiaa käsitellessäni pystyin käsittelemään asiaa paremmin. Arvostin suunnattomasti mummini rehellisyyttä ja rohkeutta. Hän ei koskaan jättänyt vaikeitakaan asioita sanomatta. Hän uskalsi puhua menetyksestä, rakkaudesta ja puolustaa omia läheisiään ja mielipiteitään. Ihailin sitä taitoa suunnattomasti.

Arvostin myös hänen sinnikkyyttään uskoa minuun. Suurin osa ympärillä olevistani ihmisistä olivat menettäneet uskonsa minuun (jota en toisaalta ihmettelekään), mutta hän jaksoi aina kannustaa minua, ja yritti kääntää päätäni. Hän jaksoi kehua ja muistuttaa minua siitä, kuka minä oikeasti olin. Kun muut identifioivat minut traumatisoituneeksi, kärsiväksi, toivottomaksi heittiöksi, sairaaksi, hän jaksoi muistuttaa, kuinka fiksu ja lämmin ihminen olin. Kuinka lahjakas olin, kuinka minulla oli elämä edessä, ja kuinka arvokas olin. Vaikka ei todellakaan tuntunut siltä.

Jos kerätään tarinasta rusinat pullasta, päällimmäisiksi arvoiksi nousevat rehellisyys, rohkeus, sinnikkyys, uteliaisuus, empatiakyky ja usko elämää kohtaan.

 

Harjoitus 2.)

Jos ensimmäinen harjoitus ei ollut omiaan selvittämään sitä, mitä elämässä arvostaa, voidaan asia kääntää ikään kuin ylösalaisin.

  • Määrittele tapahtuma, jolloin turhauduit, loukkaannuit tai tulit vihaiseksi.
  • Mitä silloin tapahtui? Mitä silloin tunsit? Nyt, käännä nuo tunteet ylösalaisin.
  • Mitkä arvot olivat silloin tukahdutettuina?

 

Näillä työkalut herättivät minussa hyvin vahvoja tunne-elämyksiä, ja aluksi tuntui, että ajatukseni olivat ennemminkin solmussa, kuin selkeytymässä.

Olen nuori aikuinen, jolla alkaa olla oma elämä pikkuhiljaa kasassa. Olen selvinnyt hirveistä asioista ja niiden jälkivaikutuksista, muuttanut pois kotikaupungistani yksin opiskelemaan Jyväskylään, luonut uusia ihmissuhteita, ja opetellut luottamaan ihmisiin uudestaan. Olen onnellinen ja terve, mutta tie ei ole ollut helppo. Mikä on sen tekemisen ja eteenpäin menemisen draivin ydin, joka on kannattanut minua näiden karikoiden yli?

Hintsan menestyksen ympyrän ytimen, coren selvittäminen, selkeytti kovasti ajatusmaailmaani ja sitä, miten haluan elää. Tämä heijastuu omaan opiskelu -ja työuraani hyvin vahvasti. Monta kertaa erilaisissa projekteissa turhaudun ymmärtämättä syytä, miksi. Mikään ei tunnu oikealta, ja on vaikea alkaa tekemään asioita. En ole pysähtynyt miettimään, että ongelma voisi johtua siitä, että silloin en elä omien arvojeni mukaisesti.

 

5

Omien arvojeni selvittämisen jälkeen on helpompi miettiä, kuka on ja mitä haluaa elämässään tehdä. Kuten aiemmin mainitsin napanneeni rusinat pullasta, päällimmäisiksi arvoiksi nousivat rehellisyys, rohkeus, sinnikkyys, uteliaisuus, empatiakyky ja usko elämää kohtaan. Koen, että pystyn hyödyntämään arvomaailmaani ihmisläheisissä projekteissa. Esimerkiksi valmentaminen, konsultoiminen ja ylipäätään ihmisten kanssa toimiminen tukevat omia arvojani. Haluan päästä auttamaan ja kannustamaan ihmisiä, sillä se tuntuu luonnolliselta. Myös ihmisen suorituskyky ja hyvinvointi nojaavat vahvasti arvoihini, ja haluan työskennellä niitä edistävien asioiden puolesta. Koen, että minun on nyt helpompi ohjata opintojani ja uraani siihen suuntaan, mihin sen kuuluukin mennä.

Kuukausia kirjan lukemisen jälkeen tapasin edesmenneen Aki Hintsan veljen, Anssin, eräässä verkostoitumistapahtumassa. Oli ihanaa kuulla, miten yritys toimi omien arvopohjiensa mukaan hyvinvointi edellä. Moni hyvinvointiin erikoistuva firma keskittyy rahastukseen ihmisten heikkouksilla. Hintsan ammattitaidoista kertoo jo varmasti se, että 12 F1-kuskia kahdestakymmenestä on hänen yrityksensä asiakkaita. Anssi neuvoi minua toimimaan omien arvojeni mukaisesti niistä tinkimättä. Ei pidä murehtia siitä, mitä muut ajattelevat. Tee sitä, mikä tuntuu oikealta, ja menestyminen seuraa perästä. Keskustelu konkretisoi sen, mitä kirjakin edusti. Ole rehellinen itsellesi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!