Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Älä hikeenny pikku asioista.d

Älä hikeenny! Ehtiihän sitä murehtimaan huomennakin

Kirjoitettu 26.05.14
Esseen kirjoittaja: Tiia Lappalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Älä hikeenny pikkuasioista
Kirjan kirjoittaja: Richard Carlson
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Älä hikeenny pikku asioista oli erittäin mukava lukea. Tunnistin monta huvittavaa piirrettä itsessäni ja löysin useamman käytäntöön vietävän tekniikan, joita noudattamalla vähennän tyhjänpäiväistä hermojen menetystä ja stressaan vähemmän. Carlson korosti kirjassaan oman asenteen, suhtautumisen ja ajattelun merkitystä asioissa. Olen kirjailijan kanssa samaa mieltä siitä, että positiivinen suhtautuminen on onnellisen elämän salaisuus.

Kirja sopii kaikille, joilla on rohkeutta avartaa ajatusmaailmaansa ja halua elää pienemmällä stressillä. Kirjoitimme Anun kanssa esseet yhdessä, koska huomasimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla näistä asioista.  Lisäksi tämä henkisen kasvun kirja auttaa meitä stemppamaan toisiamme niinä hetkinä, kun sorrumme liialliseen ruuvijen kiristelyyn ja

Koskaan ei ehdi tehdä kaikkea

Carlson kirjoittaa paljon ”tulevien laatikosta”. Se tarkoittaa sitä, että meillä on aina to do –listalla asioita, joita täytyy tehdä ennemmin tai myöhemmin. Lista on kuitenkin kirjoittajan mukaan loputon, sillä kun se alkupäästä lyhenee, loppuun tupsahtaa uusia tehtäviä. Mietimme Anun kanssa tätä paljon, ja ymmärsimme, että se on täysin totta! Kuvittelemme, että työtehtävät ovat nimenomaan tärkeimpiä asioita, ja ne tehdään aina ennen muita juttuja, kuten harrastuksia tai loikoilua. Nyt vasta tajusimme, miten hullua tämä on!

Työt ovat kaikki kaikessa

Priorisoimme asioita aivan väärällä tavalla. Tehtävät eivät ilmeisestikään lopu koskaan, mitä on todella vaikea sisäistää, kun on vuosia ajatellut toisin. Jos ei itse siivoa kalenteriaan vapaa-ajalle, perheelle, ystäville ja itselleen, ei tule koskaan saamaan aikaa näille asioille. ”Muista että kaikkein tärkeintä on oma tyytyväisyytesi, ja rauha omassa ja läheistesi sisimmässä.”

Merkitys vuoden päästä

Tulevien laatikko ei ole kuolinhetkellä tyhjä, ja tärkeät tekemättömät asiat tulevat kuitenkin aina tehdyksi jonkun toisen toimesta. Tehtävälistaa katsellessa on hyvä miettiä, millä asioilla on merkitystä vielä vuoden kuluttua, ja millä ei ole merkitystä enää viikonkaan päästä. Tämä oli suuri oivallus, ja yhdistyy hyvin moneen itsensä johtamisen opukseen delegoimisesta. Kannattaa delegoida kaikki mitä ei ole itse pakko tehdä. Tätä kirjoittaessa on pakko miettiä, miksi tätä tulee kirjoitettua maanantai iltana viime tingassa kello kahdeksan, kun sen olisi voinut tehdä jo kaksi viikkoa aikaisemmin ja nyt nautistkella vaikka televisiosta kullan kainalossa.

Hyvä esimerkki oli minun opintojen kirjaukset. Hate tuli luokseni Jyväskylään ja töitä oli paljon. Olisi ollut mukavampaa viettää aikaa toisen kanssa, sillä kesästä johtuen en tiedä, koska sitä seuraavan kerran näkee. Sen sijaan tehtävälistalta löytyi ensin opintojenkirjaus ja tunnollisena ihmisenä, sitä  priorisoi työt oman onnen edelle. Tiimin kesken on sovittu, että ne tehdään tiettyyn aikaan mennessä, ja näin myös tapahtui. Hate jäi vähemmälle huomiolle kuin olisin halunnut. Lopputuloksena oli heikommin hoidetut opintojen kirjaukset ja yhteistä aikaa Haten kanssa varjosti stressi kirjauksista. Kumpikaan ei siis mennyt hyvin.

Työ ei tekemällä lopu vaikka kuinka niin luulemme

On vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että työ ei tekemällä lopu, ja että se ei ole maailman tärkein asia. Olen usein miettinyt, mikä onkaan se kaikkein tärkein asia elämässä. Mitä ilman muillakaan asioilla ei olisi merkitystä. Vastaus on läheiset. Toisilla tyttö/poikaystävä, toisilla kaverit, toisilla lemmikkieläimet- jokatapauksessa ne ihmiset joiden kanssa jakaa elämänsä.

Kesällä testaamme, miten pystymme suoriutumaan töistä erinomaisin tuloksin, mutta myös ottamaan vapaata riittävän paljon. Miten emme aja itseämme kunnianhimon kierteeseen vaan tyydymme, kun on sen aika. Yksi syy yhteiseen kesäprojektiin on nimenomaan siinä, että meille jäisi molemmille aikaa perheelle ja lomailulle.

”Tulevien laatikon olemukseen kuuluu, että siinä on koko ajan oltava tehdäviä, eli sen ei pidäkään olla tyhjä. Voidaan itse asiassa väittää, että täysi tulevien laatikko on menestyksen kannalta tärkeää. Se merkitsee, että meitä tarvitaan”

 

Elämä on sitä mitä tapahtuu sillä aikaa kun me teemme muita suunnitelmia

Tämä on karua, mutta faktaa. Olemme kyllä Anun kanssa ihan hukassa siitä mikä elämässä todella on tärkeintä. Toivottavasti osaamme nyt muuttaa ajatteluamme ja alkaa arvostamaan muutakin kuin ahkeruutta työssä.

Voisimme kehittää haasteen itsellemme: Anu passittaa Tiiaa lomalle usein, ja Tiia passittaa Anua töistä kotiin ajoissa ja paljon. Onnistuisikohan?

Elämme ja toimimme koko ajan jotakin tulevaa varten. Valmistelemme projekteja, suunnittelemme tapahtumia, kehitämme itseämme että olisimme parempia sitten joskus. Mietimme, mitä haluaisimme tehdä isona, valmistumisen jälkeen, ensi keväänä. Suuntaamme ajatuksemme jatkuvasti tulevaan. ”Sitten kun olen niin hyvä, että pääsen sellaisiin hommiin mistä tykkään..” Miksi emme tekisi nyt sellaisia hommia mistä tykkäämme? Miksi emme nyt menisi sinne unelmien lomalle? Miksi odotamme ja mitä oikein odotammekaan?

Jos ongelma on työn määrä, niin ratkaisu ei välttämättä olekaan sen vähentäminen. Jos lisäämme vapaa-aikaa, työn määrä vähenee automaattisesti samassa suhteessa! Vähentäminen on luopumista, negatiivista asiaa suorittajaluonteelle. Lisääminen sen sijaan ruokkii sitä ja sopii tulos-orientoituneelle paremmin. Tavoite on korkealla käyrällä, ja viivan kuuluisi olla nouseva, ei laskeva. Kuuluu tavoitella jotain enempää, ei poistaa jotain mikä on myös mukavaa.

Vankat periaatteet, velvollisuudentunne ja suorittamishalu ovat hetkessä tiellä Anun ja minun hetkessä elämiselle. Arvioimme, että kunhan otamme työhön mukaan inhimillisyys-tekijän ja pidämme mielessämme nämä edelliset opit, voimme kehittyä itsemme johtamisessa ja laskemme omia odotuksiamme työlle. Pystymmekö koskaan arvostamaan ei-suorittavia henkisiä hyveitä niin paljon kuin työssä menestymistä?

 

Tarina lumivyöryilmiön selättämisestä

Ajattelen usein yöllä tekemättömiä asioita. Minuun valtaa usein hermostus ja joudun lumipallovyöryn valtaamaksi. Mietin yhtä asiaa, joka on unohtunut ja sitä,mitä muuta olen unohtanut. Lamaannun enkä saa mitään aikaiseksi. En kykene nukkumaan enkä tekemään ajattelemiani asioita. Järki jäätyy ja tunteet saavat vallan.

Yön pimeinä hetkinä harvemmin voi vaikuttaa asioihin. Yleensä, kun asiat ovat vähäpätöisiä eikä niillä ole kuukauden päässä mitään merkitystä. Tätä tapahtumasarjaa kutsutaan lumipalloilmiöksi, joka on monen asian ketjureaktio. Minusta oli mukava keskustella aiheesta Anun kanssa, sillä hän on kehittänyt henkisen maailman asioita ja tietoisuuttaan stressinhallinnassa.

Anu kertoi omasta kolahduksestaan, jonka avulla on alkanut työstämään tietoisuutta lumipalloilmiöstä. Anu kertoi elokuvahahmo Scarlett O’Harasta, jonka elämän asenne oli ”Murehdin sitten huomenna..” Päässäni syttyi lamppu!

O’Hara siirtää murheensa aina seuraavalle päivälle, ja jälleen toiselle päivälle. Miten paljon vähemmällä murehtimisella sitä arjessa pääsee, kun ei lietso turhanpäiväisillä asioilla. Kaikessa ratkaisee om asenne lopun viimein.  Miksi

Enhän voi siinä hetkessä asialle mitään ja, jos en nuku niin se kostautuu seuraavana päivänä. Miksi siis en valitse positiivempaa ja vähemmän stressaavaa tietä, kun semmoinen on mahdollista?

Uskon, että tie stressittömämpään elämään alkaa siitä, että tiedostan turhanpäiväisen stressin ja ajattelen järjellä. Kerkeehän sitä huomennakin murehtimaan!

 

Tiia Lappalainen & Anu Kuivaniemi

Osuuskunta Mittava Innovations

tiia (a) mittava.fi/ anu (a) mittava.fi

 

Tagit: , , , , , , , ,