Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 03.12.18
Esseen kirjoittaja: Jaakko Laakso
Kirjapisteet: 3
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ja esseetä pukkaa… Tänään esseevuoron saa kirja nimeltä Alkemisti, jonka on kirjoittanut Paulo Coelho. Kirjan valitsin siksi, että kirjasta on saatavilla maagiset 3 kirjapistettä. Kirja löytyi Bookbeatista myös äänikirjana, joten kuuntelen kyseisen opuksen. Etukäteen kun halusin kirjasta ottaa hieman selvää, niin googletin kyseisen kirjan ja Wikipediassa sanottiin, että Kirjan teemana voisi olla esimerkiksi elämän tarkoituksen etsiminen, oikean polun löytäminen tai oman minänsä löytäminen.

Yhtään en kyllä tämän tyyppistä kirjaa osannut odottaa. Kirjan alku kuulostaa aivan joltain uskonnolliselta tarinalta ja kaivetulta historialta. Kirjan puhujan ääni on todella epäkiinnostavan kuuloinen.

Kirja kertoo Santiago nimisestä pojasta, joka on lammaspaimen. Santiago halusi mennä ja edetä kohti unelmiaan. Santiago menee käymään unitutkijalla, joka on mustalaisnainen ja hän kertoo hänelle unistaan. Hänen unessaan hänet viedään jatkuvasti Egyptin pyramideille. Tämä vaatimaton unitutkija kehottaa Santiagoa menemään Egyptin pyramideille. Santiago suuttuu, tämänkö takia minä tänne tulin?

Santiago tapaa vanhan miehen ja tämä mies kertoo suuresta aarteesta, joka löytyy Egyptin pyramideilta. Santiagolla ei tietenkään ole resursseja lähteä pyramideille ja hän yrittää vanhan miehen kanssa neuvotella. Santiago ehdottaa tiettyä määrää aarteesta, kun taas vanha mies haluaisi kymmenesosan Santiagon lampaista. Lopulta vanhus sanoo, että anna minulle kymmenesosa lampaistasi, niin minä opetan sinulle, kuinka pääset aarteen luo, tavataan huomenna. Tällä välin Santiago epäröi ja miettii kartoittaen, kuinka paljon ”matkalippu” salmen toiselle puolelle Afrikkaa maksaisi. Poika lopulta tapasi vanhuksen tuoden mukanaan kuusi lammasta. Vanhuksen vinkki Santiagolle oli seurata ennusmerkkejä. Tästä poika joutui maksamaan hinnan, mutta vanhus perusteli pojalle, että hän joutuu maksamaan, koska autoin sinua tekemään päätöksen. Poika pääsi lopulta Afrikkaan ja oli hämillään kaikesta mitä ympärillä tapahtui. Poika tunsi olonsa sairaaksi ja hirvittävän yksinäiseksi.

Hän tapaa kahvilassa pojan, joka puhuu myös espanjan kieltä ja tämä poika lupaa auttaa Santiagoa pääsemään pyramideille. Isossa väkijoukossa ruuhkaisella torilla tämä poika katoaa mukanaan kaikki Santiagon rahat. Näin Santiago joutui ryöstetyksi ja joutuu aloittaa kaiken nollabudjetilla. Hän saa töitä paikalliselta kristallikauppiaalta, mentyään röyhkeästi pyyhkimään tämän kristallilaseja näyteikkunalta. Täten, kauppias tarjoaa Santiagolle lounaan ja tätä myöden myös töitä. Pojan maailma romahti, kun hän kuuli, että pyramideille pitäisi ylittää yli 1000 kilometrinen Sahara. Poika rupesi keräämään nyt töillä rahaa lampaisiin ja paluuhun espanjaan. Hän oppi matkan varrella kristallin myynnin, sanattoman kielen ja enteet. Santiagosta paistaa läpi, että hän on todella yrittäjähenkinen. Hän tekee provisiopalkalla töitä ja sisäinen yrittäjyys loistaa. Santiago keksii jatkuvasti uusia keinoja siihen, kuinka asiakkaille saataisiin myytyä enemmän ja paremmin.

Santiago oli nyt tehnyt vuoden töitä ja hänen päämääräänsä oli kerätä rahaa paluuseensa espanjaan, mutta hän mietti ja tajusi, että tämä olisi ainut kerta mennä kohti unelmiaan ja aarretta. Hän halusi lähteä pyramideille. Lopulta hän pääsi karavaanin mukana lähtemään kohti pyramideja. Matka oli todella pitkä. Matkalla poika jutteli karavaanissa englantilaisen kanssa. Hän kiinnostui tätä myöden alkemiasta, kuultuaan englantilaisen tarinoita. Matkalla kohti pyramideja karavaani pysähtyi keitaalle, jossa Santiago törmäsi unelmiensa naiseen sekä tapasi alkemistin. Santiago lopulta pääsi pyramideille ja teki kaikkensa, että löytäisi aarteen. Ja löytää sen lopulta.

 

Tässä oli nyt kaiken kaikkiaan niin erikoinen tarina kyseessä, että minun päähäni tämä oli vähän liian paksua ja outoa. Tarinassa hienointa oli se, että Santiagolla oli unelma ja se oli löytää aarre. Hän tekee matkansa varrella kaikkensa, että pääsee aarteen luo. Matkalla oli paljon pulmia ja erilaisia esteitä, mutta silti hän taistelee tiensä jahtaamansa unelman luo. Tähän pystyisi samaistua, jos itselläni olisi jo tiedossa joku unelma mitä kohti haluaisin mennä. Mutta mitään spesifiä unelmaa minulla ei ole. Ei Santiagokaan aluksi mennyt unelmaansa kohti päättäväisesti, koska hän oli luovuttaa ja palata takaisin espanjaan. Ihmiset ympärillä vahvistivat hänen uskoaan mennä kohti unelmia.

 

Santiagolla oli epäonnistumisen pelko, joka on varmasti monella ihmisellä. Kokemuksiensa ja rohkeuden avulla hän kuitenkin pääsi epäonnistumisen pelosta yli ja uskalsi tehdä asioita. Usealla aloittavalla yrittäjällä ja ihmisellä on tämä sama pelko. Pelätään epäonnistumista. Kokemukset ja opitut asiat ja kokeilut helpottavat tätä pelkotilaa.

Koko ajan kuunnellessani tarinaa odotin vain sitä, että koska tässä tulee niitä juttuja mistä voisi oppia jotain. Odotin jotain hieman konkreettisempaa ja ehkä jotain sellaista, johon olisi voinut tarttua tai samaistua enemmän. Tarinat kirjan lopussa jumalasta, allahista, uskonnoista, tuulesta ja auringosta olivat TODELLA outoja ja sekavia. Kerronta oli tehty todella vaikeaksi, niin vaikeaksi, ettei vahingossakaan pysy kärryillä. Tästä kirjasta oli vaikea kirjoittaa essee, koska oppi jäi odotettua vähemmäksi. Käytäntöön ei pysty viemään tästä muuta kuin periksi antamattoman asenteen, rohkeutta ja unelmia kohti menemistä.

Tai noh, nyt jos tarkemmin miettii, niin on minullakin unelmia. Haluaisin joku kaunis päivä mennä katsomaan paikan päälle jalkapallon mestareiden liigan finaalia. Sen unelman täyttämiseen tarvitsee rutkasti rahaa. Mutta noin aktiivisesti minun sitä kohti ei tarvitse mennä kuin kirjan päähenkilö Santiago. Jos joskus minulla on varallisuutta niin paljon, että pystyn pulittamaan tuhansia euroja jalkapallo-ottelusta, niin sitten minä sen toteutan.

 

Erikoisin tarina minkä olen ikinä kuullut. Tulipahan luettua.