Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 22.05.19
Esseen kirjoittaja: Jussi Nieminen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alkemisti By Paulo Coelho

Otin lukuuni kirjojen klassikon, tai näin siis ainakin täällä tiimiakatemialla. Kirjahan kertoi tarinan nuoresta lammaspaimenesta, joka etsi elämäntietään pitkin maita ja mantuja. Lopulta tajuten ettei päämäärä ole tärkein, vaan matka sinne. En tutustunut kirjaan ennakkoon enkä valinnut tätä mistään tietystä syystä, joten lähdin avoimin mielin kirjan lukuun. Kirjasta jäi mieleeni muutamia lauseita tai katkelmia, joista huomata saattaa miksi tämä teos löytyy tiimiakatemian kirjapisteitä saatavien kirjojen listalta.

”Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko”

Näinhän asia varmasti on, sillä epäonnistumista pelättäessä ei kukaan pysty heittäytymään unelmansa eteen täysin, eikä näin sitä todennäköisesti pysty saavuttamaan. Epäonnistumisista on täällä tiimiakatemialla puhuttu paljon ja niiden tekemiseen on jopa kannustettu, sillä epäonnistumisessa piilee usein myös suurin oppi.

Omassa pyöräprojektissa saimme kokea epäonnistumisen ja oppia, ettei projekteihin kannata lähteä takki auki. Ehkä täydellisen heittäytymisen edessä olikin juuri epäonnistumisen pelko, jolloin tekeminen jäi pintapuoliseksi, eikä projektitiimistä tai projektista saatu irti kuin pieni osa potentiaalista. Projektista kuitenkin saimme roppakaupalla erilaisia oppeja ja koppeja, joita on vaikea olla hyödyntämättä tulevaisuuden projekteissa. Osa ryhmästä sai myös kokea (Silmätikkuna olemisen), miltä tuntuu kun projektin aikaisia ja sen jälkeisiä tekemisiä tutkitaan ja arvostellaan tarkemmin kuin muiden tiimiläisten.

Jatkossa ainakin allekirjoittanut ei anna epäilyjen tai arvostelujen vaikuttaa omaan tekemiseen, ja käyttää aiempaa epäonnistumista voimaannuttavana tekijänä tulevaisuudessa! Epäonnistumisen myötä myös pelko uudesta epäonnistumisesta on kadonnut. Hyvä vai huono asia? Antaa tulevaisuuden näyttää.

”Lähden nyt siitä mistä olisin voinut lähteä jo kymmenen vuotta sitten. Mutta olen onnellinen etten odottanut kahtakymmentä vuotta.”

Tiimin vanhoihin partoihin (:D) kuuluvana tämä lause herätti sisäistä hilpeyttä ja taisin jopa hymyillä ääneen kuunnellessani kohdan äänikirjasta. Koen oman opiskelu- ja työhistorian hieman jarruttavana tekijänä, jos vertaan itseäni vaikkapa tiimin nuorimpiin tyyppeihin. En siksi, että ajattelisin kokemuksesta olevan haittaa vaan siksi, etten välttämättä innostu uusiin projekteihin samalla tavalla enää. Tätä ominaisuutta itsessäni olenkin pyrkinyt hukuttamaan ja ottamaan mahdollisuutena oppia jotakin uutta, jos ei projektista niin ihmisistä joiden kanssa työskentelen.

Lause herättää myös ajatuksen siitä, kuinka tiimiakatemialla oppiminen vaatii vanhojen ennakkoluulojen pois heittämistä ja projekteihin avomielin hyppäämistä. Intoni tiimiakatemialla opiskeluun on kulkenut ylä- ja alamäissä. Aika ajoin tunnen oloni motivoituneeksi ja innostuneeksi, kun taas työnteon tökkiessä tekisi vain mieli heittää hanskat naulaan. Uskon, että motivaatio löytyisi uusista haastavista projekteista, jotka veisivät yliajattelemisen tiimiakatemista pois. Näistä asioista on käyty paljon keskustelua myös valmentajien ja tiimin kanssa, joten syksyllä on tehtävä ryhtiliike tai myöntää, ettei tämä itseohjautuva opiskelumuoto sovellu itselle.

Kirja koski mielestäni ennenkaikkea sitä, että jokaisen pitäisi löytää rohkeus seurata vain omaa vaistoaan (tai sydäntään) eikä välittää siitä, mitä mieltä muut ovat.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!