Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 17.05.19
Esseen kirjoittaja: Ella Eronen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viime aikoina olen kokenut harvinaisen paljon valaistumisen hetkiä. Olen tavannut paljon uusia, upeita ihmisiä, seikkaillut kontrastien verhoamassa Amsterdamissa ja ihaillut alppeja pienessä aurinkoisessa kylässä Sveitsissä. On ollut todella raikastavaa saada etäisyyttä arkisiin kuvioihin. Alkoikin jo tuntua, että oma elämä ja projektit vain junnaavat paikallaan. Oli herätyksen paikka.

On todella outoa, miten levoton sielu voi rauhoittua matkustaessa. Vain silloin koen sisälläni rauhaa ja hiljaisuutta, mikä antaa mielikuvitukselleni mahdollisuuden lentää vapaana.

 

En keksi montakaan kirjaa, mikä istuisi paremmin elämäntilanteeseeni ja tuntemuksiini elämästä kuin Paulo Coelhon ’’Alkemisti’’.

Alkemisti kertoo Santiagon, nuoren paimenen matkasta kohti elämän tarkoitusta, tanssien vanhasta luopumisen ja uuden kokemisen välillä. Nuoren paimenen kasvutarina koskettaa jokaista, joka on joskus tuntenut olevansa eksynyt ja tuuliajolla, tai kaiketi väärässä työpaikassa. Kirja on täynnä upeita vertauskuvia ja symboliikkaa. Coelho jättää kirjoittaessaan lukijalle tulkitsijan vapauden. Siksi kirja osuu ja uppoaa varmasti monenikäisiin. Uskon, että jos luen kirjan uudelleen parin vuoden päästä, löytäisin varmasti taas uusia oivalluksia elämästä.

 

’’Täytyy lähteä kauas, että näkee lähelle.’’

 

Tiimiakatemialla opiskeleminen  on vanhasta luopumista, uuden etsimistä. Se on elämää, puhdasta seikkailua. Sellaistan oppimisen pitäisikin olla.

Olen viime aikoina miettinyt todella paljon, miksi oppimisesta on tehty ikävää. Pelkkä sana ’’opiskelu’’ aiheuttaa monissa kylmiä väreitä. Itsellenikin se oli kirosana ennen Tiimiakatemialla aloittamista.

 

Nyt ymmärrän, miksi akatemian aikana kannattaa matkustella mahdollisimman paljon. Tämä syksy on tarjonnut upeita mahdollisuuksia vierailla esimerkiksi Sveitsissä sekä Hollannissa. Oli todella inspiroivaa nähdä, miten yhden ihmisen rohkeasta päätöksestä voi tulla niin paljon hyvää. Tuntui uskomattomalta, miten pienestä Jyväskylästä lähtöisin oleva menetelmä on luonut upean kansainvälisen, lämpimän verkoston.

’’Vain se, joka löytää elämää, löytää aarteen.’’

Matkustaessani sain elämääni uusia ystäviä. Opin jokaiselta jotakin uutta. Joka kohtaamisen kautta koin olevana lähempänä sitä juttua, mitä oikeasti haluan tehdä. Vielä en osaa sitä sanoiksi pukea, mutta olen huomattavasti lähempänä, kuin ennen.

 

Santiagon matkalla kohti elämän polkua Jokaisella kohtaamisella on merkitys.

Kirjassa jokaisella kohtaamisella oli suuri merkitys. Kaikki kohtaamiset eivät olleet hyviä, mutta ne opettivat. Niin minäkin koen. Vaikka mitä paskaa elämässä tulee eteen, aina voi oppia ja suhtautua siihen oppituntina, jolloin ei jäädä tuleen makaamaan.

Kuten sanottu: ’’-en ollut enää varkaan uhri, vaan seikkailija.’’

 

Amsterdamin kadut pyörän selässä.

 

Olen aina ollut todella seikkailunhaluinen, mikä ei aina ole ollut hyvä juttu. Minulla on suuri tarve elää täysillä, ja voin huonosti, kun joudun elämään pidättäytyväisesti normien mukaan. Kaipaan aina jotakin uutta elämääni. Ainoastaan matkustaessa koen olevani rauhassa. Tasaisen arjen keskellä olen hyvin levoton, eikä tasapaksu elämä houkuttele pätkän vertaa. Uskon, että matkailu ja seikkailut kuuluvat ihmisen perusluontoon.

 

’’Jos Jumala johdattaa niin hyvin lampaita, Hän on johdattava myös ihmistä, poika ajatteli ja rauhottui. Tee ei maistunut enää yhtä kitkerältä.’’

Ihmiset ovat aina uskoneet johonkin ylempään voimaan, olkoon se Jumala, Allah tai Buddha. Se tuo usein turvaa, ja helpottaa vaikeuksien kohtaamista. Vertauskuva tuo mieleeni prosessiin luottamisen. Kun luottaa siihen, että elämä kantaa ja kulkee painollaan, on paljon helpompi olla. Varsinkin projektien loppuun vieminen vaatii välillä antautumista prosessille. Kaikki ei onnistu hetkessä. Kun luottaa prosessin voimaan, ei matka lopputulemaa kohti maistukaan niin kitkerältä. Asiat voi tehdä joko veren maku suussa, taikka matkasta nauttien.

 

Mistä näkövinkkelistä katsot elämää?

 

’’Häntä ei odottanut outo maailma vaan uusi maailma.’’

Valmistuminen ja uuden elämän alkaminen voi pelottaa. Valmistumisen kynnyksellä pieni ahdistus alkaa hiipiä selkäpiitä pitkin takaraivoon. Ahdistus helpottaa, kun pyrkii näkemään koulun loppumisen uuden elämän alkamisena. Silloin voin periaattessa tehdä mitä vaan. Aiemmin katsoin asiaa negatiivisten lasien läpi: ei tästä mitään tulee.

Jostain kumman syystä se ei vienyt asioita eteenpäin.

 

’’Hän tajusi yhtäkkiä, että voisi valita: hän voisi katsella maailmaa kuin varkaan onneton uhri tai kuin seikkailija joka etsii aarretta.’’

 

Learning circuksella tajusin matkanteon merkityksen. Esimerkiksi Tiimiakatemian loppuajan ei tarvitse olla paskaa. Kun akatemia loppuu, elämä ei yhtäkkiä ala hymyillä. Kaikki on sellaista, miten sen itse suunnittelee. Haluan nauttia ajastani akatemialla loppuun asti, ja ottaa kaiken siitä irti. Haluan myös nauttia ajasta akatemian jälkeen. Siksi pitää tehdä töitä nyt, positiivisella asenteella kohti tulevaa. Seikkailu on jo alkanut.

 

’’Oppia voi vain yhdellä tavalla, tekojen kautta’’, alkemisti vastasi.

 

 

Oletko läsnä

 

Läsnäolon taidosta jauhetaan varmasti joka toisessa self-help-kirjassa. Eikä ihan syyttä.

Tuntuu, että ihmiskunta alkaa pikkuhiljaa menettää otteensa todellisuuteen teknologian kehittyessä. Ennen soitettiin kaveri kylään vaihtamaan kuulumisia, nykyään sen hoitaa esimerkiksi filttereillä väritetyn Snapchatin välityksellä. Osaammeko enää olla oikeasti läsnä, kun olemme muiden ihmisten kanssa?

Teknologia ylikuormittaa aivojamme, jotka muutenkin joutuvat koville nykyajan stressaavan ympäristön ärsyttämänä. Meitä vaaditaan olemaan menneisyydessä ja tulevaisuudessa, jolloin asiat ovat olleet tai tulevat olemaan. Jos ei osaa nauttia hetkestä, ei voi olla onnellinen. Unohdamme sen, ettei ole muuta kuin nykyhetki. Vaikka kirja on kirjoitettu kymmeniä vuosia sitten, Coelhon kirjoitukset tuntuvat olevan ajankohtaisempia kuin koskaan.

 

’’Kun teen matkaa, keskityn siihen. Jos minun on määrä taistella, se on aivan yhtä hyvä päivä kuolla kuin muutkin päivät.

Minä en nimittäin elä menneisyydessä enkä tulevaisuudessa. Minulle on olemassa vain nykyhetki eikä minua kiinnosta mikään muu. Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies.’’

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!