Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Andre Agassi / Pakon edessä

Andre Agassi / Pakon edessä, 5.0 out of 5 based on 4 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (4 votes cast)

ANDRE AGASSI

 

Kirjan kantava teema: ”Tee sitä, mitä parhaiten osaat.”

 

Andre Agassin kirja on kolmas elämänkerta minkä luen elämäni aikana. Ensimmäinen lukemani elämänkerta oli Zlatan Ibrahimovicin. Tykkäsin Zlatanin elämänkerrasta todella paljon ja hehkutin sitä muille ihmisille kosolti. Toinen elämänkerta minkä luin oli David Beckhamin kirja, joka oli Zlatanin kirjaan verrattuna täysin p***a. Onnekseni ostin myös Agassin elämänkerran vaikkakaan en hänen elämäänsä ole aiemmin paljoa tutustunut. Tämä kirja nimittäin pesee Beckhamin elämänkerran mennen tullen ja kamppailee Zlatanin kirjan kanssa aivan rintarinnan. Tämän kirjan jälkeen olen lukenut myös neljännen elämänkerran, joka on Sir Alex Fergusonista kertova. Voin kertoa että näidenkin kirjojen välillä on eroa kuin yöllä ja päivällä ja Agassin elämänkerta voittaa kirjojen välisen kamppailun 100 – 0! Suosittelen siis lämpimästi tätä kirjaa SINULLE vaikka et tenniksestä ymmärtäisikään.

 

Ikävä kyllä kirjan lukemisesta on kulunut jo monta kuukautta ja muistiinpanoni kirjasta on lähinnä oman pään sisällä. Siksipä tästä esseestä et saa lähelläkään niin paljon irti kuin itse kirjasta, joten suosittelen sinulle toistamiseen, LUE TÄMÄ KIRJA!

 

Isän tahto – auktoriteetti

 

Kuten moni muukin legendaarinen ihminen niin myös Andre Agassi oli kotoisin ankeista oloista. Agassien perhe asui Vegasissa, mutta ei keskustassa vaan Vegasin perukassa. Heidän talonsa oli melko suuri ja tonttia oli paljon, mutta lähimpään naapuriin oli muutaman mailin matka. He asuivat keskellä aavikkoa. Heillä ei ollut varaa ostaa taloa lähempää keskustaa ja Andren isä, Mike halusi ostaa talon minkä pihalle hän saisi rakennettua tenniskentän. Millään muulla ei ollut väliä, kunhan sinne mahtuisi tenniskenttä. Andren sanat kuvaavat hyvin ympäristöä missä he asuivat:

”Taloamme ympäröivää autiomaata pilkuttavat piikkipensaat, revonhännät ja kerälle kiertyneet kalkkarokäärmeet; sillä ei tunnu olevan mitään muuta olemassaolon syytä kuin tarjota ihmisille paikka, johon heittää tarpeettomat tavaransa. Patjat, renkaat, toiset ihmiset. Vegas – kasinot, hotellit, Strip – on kaukana, kimaltelevana harhakuvana.”

Nyt kun olet kärryillä minkälaisista oloista Andre oli kotoisin niin pystyt kuvittelemaan tarinan elävämmin.

Andren isä oli päättänyt jo kauan ennen lapsen syntymää että Andresta tulee ammattimainen tennispelaaja. Näin kertoo Andren äiti pojalleen.

Mike Agassi oli perheen isäntä ja kun hän sanoi jotain niin silloin piti totella. Ilman Miken kovia ponnisteluja poikansa tennisuran suhteen, Andresta ei olisi koskaan tullut tennistähteä, saati sitten edes tennispelaajaa. Mike luotti numeroihin, koska numerot eivät valehtele ja tämän hän myös opetti Andrelle. Eräs Miken oppi oli mm. ”Jos lyöt 2500 palloa päivässä, lyöt 17 500 palloa joka viikkoa ja vuoden lopussa olet lyönyt melkein miljoona palloa. Lapsi joka lyö miljoona palloa joka vuosi, on voittamaton.” Nämä on näitä elämän perus viisauksia jotka kaikki tietävät, mutta harva jaksaa pidemmän aikaan toteuttaa. Treenaamalla päivittäin oli se sitten fyysistä kuntoa tai sitten photoshopin käyttöä, kehittyisimme jatkuvasti paremmiksi ja paremmiksi, mutta emme tee niin, koska olemme laiskoja. Ainakin itse olen sen verran mukavuudenhaluinen ja laiska, että ilman intohimoa tai pakkoa en jaksa treenata säännöllisesti monen tunnin ajan. Tämän takia sinä, minä ja lähes tulkoon jokainen tarvitsee oman Miken. Miken, joka patistaa sinua joka päivä tekemään jotain asiaa. Tarvitsemme auktoriteettisen henkilön käskemään tekemään näin ja näin, jotta saamme maksimaalisen hyvä lopputuloksen. Onko se sitten kivaa tai oikein tehdä niin? Luultavasti ei ole, mutta sillä päästään nopeitten hyviin lopputuloksiin. Parhaisiin lopputuloksiin päästään silloin kun tähän liitämme vielä intohimon juuri kyseistä tekemistä kohtaan.

Olisiko siis mahdollista hommata omaan tiimiin oma Mike? Henkilö, jolle vastaat omista tekemisistäsi. Henkilö, joka patistaa sinua eteenpäin ja kieltää sinulta ylimääräiset tauot. Mietit varmaan omassa päässäsi, että onhan meillä JoRy, mutta se ei aja kuitenkaan samaa asiaa (ainakaan Mittavassa se ei ole toiminut tällä tavalla). Haluaisimmeko koittaa aggressiivista valmennusta joka on mukana joka ikisessä arkipäivässä? Tämän ei tarvitse olla näin mustavalkoista, mutta mielestäni kuitenkin kokeilemisen arvoinen juttu. Onko tämä ”Mike” sitten omasta tiimistä tai toisesta tiimistä, se on omajuttunsa, mutta tärkeintä tässä Mikessä on se, että hänellä on riittävästi auktoriteettia juuri SINUA kohtaan.

Miken opetustavat eivät ehkä ole ihan 2010-lukua, sillä hän huusi pojalleen kuin hyeena ja rokotti tätä jokaisesta virheestä minkä Andre teki tenniskentällä. Hän ei myöskään juurikaan kehunut poikaansa, vaan silloin kun hän jätti huutamatta, niin Andre tiesi tehneensä oikein. Toiset meistä tarvitsee kehuja jatkuvasti, jottei itsetunto romahda ja jotta päästää parempiin lopputuloksiin. Toiset meistä ei taas aina koe ansainneensa kehuja jos tekemä homma ei ole ollut tarpeeksi vaativa tms. Nämä kaikki asiat tulevat kotoa ja kasvatuksesta. Itse olen ainakin huomannut itsessäni paljon samanlaisia piirteitä kuten omassa isässänikin, vaikka vielä muutama vuosi sitten me oltiin mielestäni täysin erilaisia. Muokkaannumme ihmisinä kuitenkin kokoajan ja se missä seurassa vietämme aikaamme muokkaa meistä juuri sen seurueen näköiseksi.

Pakon edessä

 

Aluksi Andre piti tenniksestä, mutta jossain vaiheessa elämää (kouluikäisenä) Andre oppi vihaamaan tennistä ja siitä hetkestä lähtien Andre vihasi tennistä aina uransa loppuun saakka. Vaikka Andre oli hyväkuntoinen niin kuin ammattiurheilijan tulee ollakin, niin hän inhosi urheilua. Andre ei välittänyt urheilla vapaa-ajalla saati sitten edes seurata urheilua. Hänen mielestään se oli vastenmielistä.

Andren isä Mike siis saattoi tuhota poikansa unelmat pakottamalla tämän pelaamaan tennistä ja estämällä tätä toteuttamaan omia todellisia nuoruuden unelmiaan, mutta loppupeleissä tarinassa on onnellinen loppu. Andre löysi elämänsä rakkauden, nykyisen vaimonsa ja lastensa äidin juurikin tenniksen parissa. Andresta tuli elävälegenda ja tenniksen eräänlainen kulttihahmo. Agassia pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana tenniksen pelaajana. Agassi voitti urallaan periaatteessa kaiken mitä tennispelaaja voi voittaa.

Jossain vaiheessa uraa vielä kun kelvollisia pelivuosia oli jäljellä paljonkin, Andre mietti vakavasti uransa lopettamista. Se oli kapina hänen isäänsä vastaan. Andre oli voittanut tuossa vaiheessa urallaan jo paljon ja hän ei enää halunnut tehdä työtä (pelata tennistä) vain sen takia koska hänen isänsä oli päättänyt tämän puolesta, että Andresta tulee ammattilaistennispelaaja. Tuossa vaiheessa Andrella oli jo rutkasti rahaa ja hän olisi voinut elää elämänsä loppuun asti käytännössä tekemättä mitään. Hän ei kuitenkaan lopettanut tennistä eikä vaihtanut uraa, koska hän tajusi, että tennis on ainut asia mitä hän oikeasti osaa tehdä ja ainut asia missä hän on oikeasti erittäin hyvä. Andren isä sanoikin aina: ”Tee sitä, mitä parhaiten osaat.”. Mike tarkoitti tenniskentillä palautuslyönnin käyttöä, mutta Andre käsitti asian aina niin että: ”Pelaa tennistä, koska sitä parhaiten osaat.”.

Isä oli siis yksi ns. pakko Andren elämässä, minkä takia hän pelasi tennistä. Toinen pakko oli se, että hän ei juurikaan osannut muuta. Kolmas pakko tuli mukaan myöhemmin, se oli oman itsensä voittaminen. Andre oli ”masokisti”. Hän mainitsee vihansa tennistä ja urheilua kohtaan useaan otteeseen kirjassa ja hän kertookin ammatistaan seuraavalla tavalla:

”Pelaan tennistä elääkseni, vaikka vihaankin tennistä, vihaan sitä synkällä ja salaisella intohimolla ja olen aina vihannut.”

Agassi kuitenkin jatkoi ja jatkoi uraansa, vaikka olisi voinut lopettaa jo monta kertaa aiemmin. Olihan hänellä vihan lisäksi myös fyysiset rasitteet. Vaikka hän viimeiseen turnaukseen lähtiessään oli 36-vuotias hän kuvailee, että joka aamu tuntui kuin olisi 96-vuotias. Suurin ongelma oli selkä. Selkäkivut olivat mahdottomat ja välillä mies vaan rukoili että kaikki päättyisi, mutta silti hän jatkoi. Hän jatkoi koska hänellä oli aina saavuttamattomia tavoitteita. Niin pitkään kun Andrella oli tavoitteita hän jaksoi puurtaa täysillä. Kun kaikki oli lopulta saavutettu oli aika heittää maila nurkkaan ja keskittyä perhe-elämään.

Tästä tuleekin mieleen se, että Mittavalla ei ole koskaan ollut kunnollista pitkän ajan visiota. Nyt sellainen kuitenkin on kehitetty. Mittavan visio tiimiakatemian loppumatkalle on: Tiimiakatemia – Oman elämäni suurin seikkailu. Mielestäni tämä on hyvä visio, sillä se kannustaa tekemään isompia ja hullumpia juttuja mistä itsekin osaan innostua. Tämäkin visio vaatii kuitenkin välitavoitteita.

Yleensä meillä Mittavassa on ollut hyvät tavoitteet opintojen kannalta. Yksi  tavoitteista on aina ollut että jokainen tekee 10 kirjapistettä lisää ennen syysloman päättymistä (ennen tätä syksyä). Ensimmäisenä ja toisena vuonna pääsin tavoitteeseen, koska joku vaati sitä minulta. Tänä syksynä kukaan ei sitä minulta vaatinut, lopputulos 3 kirjapistettä.

Opin siis tästä ja Agassin kirjasta, että tavoitteet on asetettava ja ne on otettava tosissaan jos ne aikoo saavuttaa. Tämän lisäksi tarvitaan joku joka pystyy puskemaan sinua kohti tavoitteita. Minun suoritustani parhaiten parantava tekijä on paine, pakko ja nimenomaan ryhmäpaine! En välttämättä aina halua olla se paras, mutta en koskaan ehdottomasti halua olla se huonoin. Meillä Mittavassa on vielä paljon opittavaa vastuunkantamisessa ja tavoitteiden saavuttamisesta. Yhtenä esimerkkinä tulee 1000 idean kirja. Monen mielestä se oli hyvä idea, että tuotamme omista kokemuksistamme 1000 liikeidean kirjan ja kaikki lupautuivat kantamaan kortensa kekoon. Kirjan olisi pitänyt olla valmis touko-kesäkuussa 2014. Todellisuudessa emme kuitenkaan aio koskaan tehdä kirjaa valmiiksi, koska kukaan Mike ei pakota meitä tekemään sitä. Itse en henkilökohtaisesti koskaan innostunut ideasta 100%:sti, mutta tein omaa osuuttani niin pitkään kunnes huomasin, että kukaan ei painosta minua tekemään sitä ja moni muukaan ei enää tee sitä. Miksipä siis tekisin, kun ei kiinnosta eikä ole pakko?

Teemme siis monesti asioita pakon edessä ja vaikka se tekeminen ei ole aina hauskaa, niin voimme silti saavuttaa erinomaisia lopputuloksia. Pakko on hyvä motivaattori ja vaikka matka saattaa olla kivinen, niin lopputuloksen jälkeen fiilis voi olla hyvinkin erittäin nautinnollinen.

Tämä essee on kirjoitettu ennen kuin Mittavan uusi JoRy oli valittu. Nykyiseen Mittavan JoRyyn kuuluu Janina, joka toimii tiimiliiderin roolissa, Jaana joka on talous päällikkö sekä Emma ja Samuel. Näiden kahden rooli on hieman epäselkeä, mutta se viittasi projektien kehittämiseen ja johtamiseen kohti visiota. Joten ihan vaan heittona, pystyisikö nämä kaksi henkilöä olemaan Mittavan oma Mike Agassi?

 

Timo ”Tipi” Perttunen

Mittava Innovations

tipi@mittava.fi

 

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!