Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Anna Perho: Työ x Perhe = Superarkea

Kirjoitettu 26.02.20
Esseen kirjoittaja: Annika Jokinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Työ x perhe= Superarkea
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Työn ja perheen yhdistäminen on minulle asia, mikä on varsinkin tämän uuden koulun myötä aiheuttanut stressiä. Tiedän, että koulu tulee vaatimaan todella paljon aikaa ja siksi jo valmiiksi stressaan sitä, miten paljon se on lapseltani pois.

Olen lukenut yhden Anna Perho kirjoittaman kirjan aiemminkin ja kun löysin tämän kirjan, ajattelin, että tämä on JUURI se mikä minun pitää lukea!

 

Nykyajan vanhempia syyllistetään sanoilla “laatuaika” ja “tiedostava läsnäolo”, mutta miksi sitä “laatuaikaa” ei voi viettää hieman eri tavalla, kuin istumalla joka keskiviikko olohuoneen lattialla hakkaamassa Kimbleä? Miksi en voisi olla työssäkäyvä ja äiti samaan aikaan? Onko ne roolit aina pakko eritellä?

 

Tämä kirja kertoo toisaalta itsestään selvyyksiä ja toisaalta asioita mitä juuri tässä elämän tilanteessa pitää kuullakin.

Kirjassa Perho kertoo Anna Wahlgrenin kirjoittamasta Lapsikirjasta, jossa sanotaan, että lapset pitää ottaa mukaan arkeen, eikä pitää heitä “oikean elämän” ulkokehällä. Hän vertaa lasta muukalaiseen, joka tulee beduiiniheimoon. Jos sinä olisit tämä muukalainen, haluaisitko nököttää yksin teltassa, ruokittuna mutta muista eristettynä? Vai haluaisitko osallistua muiden mukana heimon elämään? Joten miksi en ottaisi lastani mukaan tähän minun “työarkeenkin”? Uskon vahvasti esimerkillä kasvattamiseen, ja kun lapseni näkee miten ahkerasti teen töitä ja miten kivoja töitä tämän “koulun” kautta saankaan tehdä, niin hänkin ehkä innostuu opiskelemaan kunnolla. Ja varsinkin kun oppii, että kovasta työstä saa usein palkinnoksi esim. Kesäloman Espanjassa tai muussa kivassa maassa niin johan luulisi motivoituvan. Sitä paitsi kirjassa kerrotaan Harvardin yliopiston tutkimuksesta, jossa työssäkäyvien äitien tyttärillä on parempi mahdollisuus menestyä työelämässä kuin kotiäitien lapsilla.

Mikä sitten on ongelma? Kirja sai minut tajuamaan, että olen asettanut itselleni täysin turhan täydellisyyden tavoittelun, sekä täysin väärän käsityksen vanhemmuudesta. En myöskään saa antaa ulkopuolisten määrittää sitä millainen on hyvä äiti minun lapselleni. Ei todella ole vain yhtä tapaa olla hyvä äiti.

 

Kirjassa puhutaan paljon myös omista ja perheen arvoista ja kuinka tärkeä on elää arvojensa mukaan. Se ei aina ole helppoa tai kivaa, mutta palkitsee pitkällä tähtäimellä. Perho kertoo omat vanhemmuuden arvonsa ja vaikka samaistun lähes kaikkiin niin tämän hetken tärkeimmät niistä ovat varmastikin:

  • Ole saatavilla. Laatuaika ei korvaa lapselle antamasi ajan määrää.
  • Ota lapsi mukaan
  • Älä syyllisty asioista, jotka eivät vahingoita lasta.

Näiden perusteella uskon vahvasti, että työn ja perheen yhdistäminen onnistuu, vaikkakaan ei varmasti samalla tavalla kuin monessa muussa perheessä. Kun oman toimintansa ja to-do listansa perustaa omiin arvoihinsa, tulee kieltäydyttyä turhista painolasteista mitkä aiheuttaisivat vain ylimääräistä stressiä. Toimintansa merkityksen ja omien arvojen löytyminen on hyvinvointisi, jopa henkiinjäämisesi kannalta elintärkeää.

Yhtä tärkeää kuin suunnitella sitä, mitä haluat tehdä, on suunnitella sitä mitä ET tee. Jos aikaa on vähän, kannattaako se käyttää arvomaailmaasi vastaan oleviin asioihin? Merkkaa siis kalenteriisi ensin isoimmat ja tärkeimmät asiat ja katso sen jälkeen, kuinka paljon jää aikaa merkityksettömille asioille.

 

“Kiire on opittua avuttomuutta”. Todellisuudessa kiire on huonosti organisoitua ajankäyttöä! Mitä kiireempi sinulla on, sitä vähemmän saat aikaan mitään oleellista. Kannattaisiko kalenteri sitten järjestää uudestaan?

 

Ymmärsin, että minun on alettava tarkastelemaan siis omaa ajankäyttöäni uudestaan ja tarkemmin. Neuvona kirja käskee kirjoittamaan päiväkirjaan vartin tarkkuudella kaikki mitä todellisuudessa olen tehnyt. On helppo väistellä vaikeaa puhelua vastailemalla sähköposteihin, jotka eivät olisi niin tärkeitä. Aikapäiväkirja paljastaa kaiken “turhaan” käytetyn ajan. Aikapäiväkirjan lisäksi pitää kirjoittaa to-do lista, johon listataan KAIKKI mitä pitää viikon aikana saada tehdyksi. Huomio siinä listassa myös kaikki ylimääräinen mihin aikaa kuluu kuten työmatkat, kotityöt ja lasten asiat. Ja sitten yliviivata sieltä kaikki mitkä eivät ole henkiinjäämisen kannalta tärkeitä asioita! Kotityötkin pitäisi ehtiä hoitaa; varaa niihinkin oma aikansa. Kun jokaiselle työlle on oma ajoitettu aika, asiat tulee varmemmin hoidettua, eikä niistä ehdi kertyä kiireen tuntua ja syyllisyyttä aiheuttavaa “pitäisi” apinaa olkapäälle.

Työpäivän to-do listalle kannattaa laittaa tärkeysjärjestyksessä ne asiat, joiden tekeminen helpottaisi kiirettä ja stressiä eniten. Ja ne kannattaakin hoitaa HETI aamulla, mikäli vain mahdollista, sen jälkeen loppupäivä onkin lastenleikkiä.

 

Seuraava kolmen päivän sääntö pitää ehdottomasti ottaa omaan elämään käyttöön:

  1. Mikään asia ei saa olla listalla kolmea päivää kauempaa tai se alkaa aiheuttamaan stressiä ja vie tilaa muilta asioilta, jotka odottavat listalle pääsyä!
  2. Jos asia on ollut listalla pidempään kuin 3 päivää, tee jotain seuraavista:

-Hoida asia heti! Hämmästyttävän usein lykkäämme niitä asioita, jotka hoituisivat minuuteissa.

-Laita se kalenteriin! Jos asia on tärkeä, voit varmasti sitoutua tekemään sen heti torstaina.

-Anna olla. Asia on merkityksetön

-Jos et raaski luopua tehtävästä, siirrä se “odotuslistalle”, johon palaat kerran kuukaudessa. Lopulta asia unohtuu koska se ei ollutkaan                       niin tärkeä.

 

Eräs tärkeä neuvo kirjassa on erittäin yksinkertainen mutta usein hyvin vaikea hyväksyä:

Ihan hyvä on riittävän hyvä!

Koska täydellisiä töitä, perheitä tai ihmisiä ei ole, niin turha täydellisyyden tavoittelu vain lisää turhaa kiireen tuntua!

 

Työpäivän suunnittelu on myös erittäin tärkeä osa stressin poistajana. Laita kalenteriin asiat mitkä pitää saada tehtyä, ei kaikkea mitkä haluaisit tehdä. Toteuta sitten asiat tärkeysjärjestyksessä, aloittaen vaikeimmasta. Asioiden suunnittelu myös helpottaa turhista asioista kieltäytymistä.

 

Kirjasta saadut kirjavinkit:

  • Sheryl Sandberg: Lean in
  • Saku tuominen ja pekka pohjakallio: Työkirja
  • Näkökulman vaihtamisen taito
  • Tom Lundberg: Kaikki on hyvin
  • The mindgym: mielen mestariksi
  • Wasmund, sháá & Newton, richard: Stop talking, start doing
  • Richard Templar: How to get what you want without having to ask
  • Edmund J Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta
  • Ben Furman, Tapani Ahola: Ongelmista ratkaisuihin, palauta elämän ilosi
  • Ben Furman, Tapani Ahola: Tuplatähti ja ratkaisukeskeinen työyhteisö
  • Kelly McGongal: The upsides of stress: Why stress is good for you.
  • Sonja Lbomirsky: Kuinka onnelliseksi
  • Saku tuominen: Hyvä eläm, lyhyt oppimäärä
  • Erik Bertrand Larssen: Paras
  • Pekka Hämäläinen: Myönteisyyden mahtava voima
  • Antti S Mattila & Pekka Aarninsalo: Onnentaidot

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!