Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Antisäätäjä

Kirjoitettu 23.03.20
Esseen kirjoittaja: Aaro Virkkala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viimeisen vuoden ajan olen toistuvasti huomannut olevani kovin kiireinen. Kalenterini tuntuu olevan koko ajan täynnä ja olen todella stressaantunut, mutta silti löydän itseni jatkuvasti tilanteista joissa olen fyysisesti esimerkiksi töissä tai koulussa, mutta selaan puhelimella sähköposteja, instagramia tai käyn Whatsapp- keskustelua sen sijaan että tekisin sitä mitä sillä hetkellä kuuluisi tehdä. Olen siis huono keskittymään ja noudattamaan aikatauluja. Joko osittain tai kokonaan tästä syystä löysin itseni helmikuun lopulla tilanteesta, jossa en ollut saanut ensimmäisen sprintin aikana suoritettua yhden ainutta kirjapistettä. Minulle suositeltiin treeneissä Anna Perhon kirjaa Antisäätäjä, joka on selkeästi suunnattu kaltaiselleni ihmiselle.

 

Vaikka kirjassa oli melko vahva self helpin katku, oli siinä myös varteenotettavia vinkkejä, ja hyviä ajatuksia siitä miksi olemme jatkuvasti niin kiireisiä. Kirjan alkupuoliskolla tunsin useamman kerran piston sydämessäni, kun Perhon esittämät stereotypiat kuulostivat katkelmilta omasta elämästäni. Poimin kirjasta muutamia aiheita jotka resonoivat erityisen paljon tai jotka koin hyödyllisiksi ja käsittelen niitä hieman:

 

TEKNOLOGIA

 

Perho käsitteli kirjassa jonkin verran teknologian ja etenkin älypuhelimien vaikutusta elämäämme, kiireeseen ja työtehokkuuteen. Jatkuva joka tilanteessa puhelimen räplääminen ja informaatiotulvalle altistuneena oleminen lisää epämääräistä uupumust sekä stressituntemuksia kun aivot joutuvat käsittelemään jatkuvasti valtavaa määrää tietoa, josta suurin osa lienee täysin turhaa. Jatkuva puhelimen tuijottaminen aiheuttaa sitä ettemme ole ikinä täysin läsnä; kun pitäisi viettää aikaa rakkaan läheisen kanssa niin selaamme työsähköposteja ja jaamme kavereiden kanssa meemejä kun työpäivä pitäisi saada päätökseen. Tämä resonoi todella vahvasti, ja totesin että syyllistyn tähän itse jatkuvasti. 

 

KARSIMINEN

 

“Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekkään” on aivan loistava sananlasku. Kuten esseen alussakin mainitsin, kalenterini on jatkuvasti täynnä ja olen todella stressaantunut. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että olen todella huono sanomaan ei, koska pelkään että aiheutan sillä pahaa mieltä, ja kuten varmasti monet muutkin, haluan olla mukava tyyppi. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että kalenterini tulvii asioista mistä en ole todellisuudessa kiinnostunut tai jotka eivät vie minua eteenpäin, stressaannun ja “ylikuormitan kovalevyni” enkä loppujen lopuksi pysty keskittymään mihinkään kunnolla. Kirja neuvoo ajattelemaan analyyttisesti tilanteessa jossa pitää päättää suostuako vai kieltäytyäkö, ja pohtimaan mitä kieltäytymisestä tai suostumisesta seuraa pitkällä aikavälillä. Tämä sai minut jo toistamiseen tajuamaan että en voi suostua kaikkeen ja minun pitää karsia kalenteristani asioita joita en koe mielekkäiksi. Jonkin verran olen jo ns. vienyt teoriaa käytäntöön ja karsinut vähemmän tärkeiksi kokemiani työtehtäviä, ja huomannut että kieltäytyminen harvoin pahoittaa kenenkään mieltä. 

 

MERKITYKSELLISYYS

 

Kirjassa todetaan että kun toimintamme ja tavoitteemme resonoivat arvojemme kanssa, eläminen muuttuu mielekkääksi tässä ja nyt, ei sitku. Tämä on todella hyvin sanottu, ja jo ennen kirjan lukemista olen pohdiskellut sitä, kuinka tavoitetekeskeisessä yhteiskunnassa elämme, ja kuinka melkein kaikki tuntuvat ajattelevan että elämä muuttuu paremmaksi sitten kun jotain on saavutettu tai tehty. Perho korostaa kirjassa sitä, että tavoitteen saavuttaminen on SIVUTUOTE mielekkäästä työstä ja ponnistelusta itselleen tärkeäksi kokemansa asian parissa. Tästä olen täysin samaa mieltä, ja voin tyytyväisenä todeta että jo jonkin aikaa olen huomannut olevani onnellinen pelkästään siitä, että pääsen tekemään musiikkia elinkeinonani, ja nautin jo pelkästään työskentelystä sen parissa, enkä ajattele koko ajan tulevia tavoitteita.

 

OPIT JA KÄYTÄNTÖÖN VIEMINEN

 

Minun pitää selkeästi karsia tekemisiäni, ja punnita vielä tarkemmin mikä on merkityksellistä ja mikä ei. Kuten mainitsin, olen onnistunut löytämään jutun minkä koen merkitykselliseksi ja jonka parissa työskentelystä pidän todella paljon, mutta myös sen parissa on projekteja joita en koe kovinkaan merkityksellisiksi, ja käyn esimerkiksi kirpputorilla töissä, joka on oikeastaan puhtaasti taloudellinen hyöty vailla kummempaa merkitystä. Tämän karsiminen olisi varmaankin aiheellista. Ratkaisuna teknologian aiheuttamiin ongelmiin pyrin jatkossa olemaan mahdollisimman läsnä ja asettamaan selkeät rajat sille milloin käytän puhelintani ja milloin en. Uskon että työtehokkuuteni kasvaa valtavasti ja ihmissuhteeni parantuvat jos onnistun pysymään näissä päätöksissä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!