Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Antisäätäjä: kuinka ikuisesta sählääjästä voisi tulla selkeyttäjä?

Kirjoitettu 29.11.18
Esseen kirjoittaja: Veera Hakaste
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire” lupailee hienosti Anna Perhon kirjan etukansi.

Melko paljon luvattu näin kiirettä ihannoivassa ja täynnä olevassa ajassa, pohdin kirjastossa kirjaa selaillessani, mutta silti jokin kirjassa vetää puoleensa. Ehkä olin itse elänyt niin työkiireiden keskellä että tällainen ajanhallinnan opas ja konkreettisia neuvoja lupaava kirja tarttui käteen sillä hetkellä.

”AINA KIIRE JONNEKIN ON, ON ON….”

Olen aina kokenut jonkinlaista inhoa sanaa ”kiire” kohtaan. Tuntuu, että se on nykyään monen ihmisen, myös minun, yksi käytetyimmistä sanoista arjessa. Sitä kuulee käytettävän niin töissä, kotona, harrastukissa kuin kaupungilla kaverin kanssa jutellessakin. Mutta mitä oikeastaan on kiire? Sitä olen pohtinut monesti ja lukenut aiheesta psykologisia artikkeleita- eihän ole olemassa mitään absoluuttista kiirettä, on vain ihmisten luomaa paineen tuntua, joka aiheutuu priorisoimattomasta asioiden tekemisestä. Ja vielä usean asian tekemisestä samaan aikaan. Kiirettä ihannoidaan, sillä ajatellaan että paljon asioita tekevät ihmiset ovat tehokkaita, aikaansaavia ja tärkeitä. Se on myös sosiaalisesti hyväksytty tekosyy oikeastaan mihin vaan kaupassa jonon ohittamisesta urheilun ja tärkeiden ihmissuhteiden laiminlyömiseen. Perho nostaa hyvin esille kirjassaan erilaisia kiireen ulottuvuuksia, joista yksi tuo esiin kiireen lääkkeenomaiset piirteet: kun ihminen touhottaa menemään vie hän samalla ajatukset sulavasti pois epämiellyttävien asioiden pohtimisesta (hienommin ja laajemmin kirjassa sanottuna oman minuuden ja tarpeiden pohdinnoista). Tämän pystyn ainakin itse allekirjoittamaan täysin. Ei ole kerta tai ensimmäinen, kun on yhtäkkiä tullut ennen lähestyvää deadlinea älytön kiire siivota asunto tiptop- kuntoon tai täyttää kalenteria täyteen pientä puuhastelua kun elämässä olisi jokin iso päätös tehtävänä.

 

Pahimmanluokan yleistys kiireeseen liittyen tehdään siinä, kun uskotaan kiireisten ihmisten olevan tehokkaita. Oikeastaan kiire syntyy jäsentelemättömästä puuhastelusta, josta puuttuu suunnitelmallisuus kokonaan. Se on ikään kuin ajan täyttämistä jollain, mikä luo itselle olon siitä, että on jotain tehtävää jolla määrittää omaa arvoa tässä kiireen maailmassa. Itse tunnistan itsestäni herkkyyden tällaiselle kiireajattelulle: jos vaan teen jotain koko ajan niin saan varmasti jotain aikaiseksi, mistä minua voidaan kiittää. Todellisuudessahan juuri tällaisella ajattelulla pakoilen sitä oikeaa merkityksellistä ja arvojen mukaista tekemistä ja täytän aikani sinne tänne sähläilyllä ja oman suunnattomuudeni peitäämisellä. Jos tietäisin mitä tekisin ja osaisin priorisoida tekemisiäni, ei minulla olisi kiire mihinkään. Tämän ajatuksen sain kirjaa lukiessani, kun siinä todettiin, että kiireen tuntu poistuu tai ainakin radikaalisti vähenee, kun tietää, ettei ole mistään tärkeämmästä pois tekemisen hetkellä. Koomisintahan nykyajan kiireessä on se, että meillä on historiallisesti katsottuna enemmän aikaa kuin koskaan ennen, mutta olemme kiireisempiä kuin koskaan ennen. Perhon sanoin ”Kärsimme kroonisesta kiireestä, stressituntemuksista ja väsymyksestä”, mikä kuulostaa aika lohduttomalta litanjalta omiin hyvinvointia arvostaviin korviini. Ehkä olisi siis aika tehdä jotain omalle kiireen tunnulle ja pyristäytyä siitä eroon pohtimalla omaa ajankäyttöä suunnitelmallisemmin kuin koskaan ennen. Ja lopettaa koko sanan kylvämisen omassa arjessa- sehän on itse rakennettu illuusio!

 

VAPAA-AJAN SUUNNITTELU- WHAT IS THAT?

Kiireen pohtimisen lisäksi kirjassa kolahti ajankäytön suunnitelmallisuuden tärkeys. Itse hyvin spontaanina ihmisenä en ole pitänyt elämän eteenpäin suunnittelua hirveän tähdellisenä touhuna. Jos jotain on joskus suunnitellut, on elämä näyttänyt suunnitelmille hyvinkin monta kertaa keskisormea ja olen päätynyt johonkin aivan muualle mihin olisin uskonut. Tiedostan kuitenkin useimmiten elämäni suurimmat suuntaviivat kussakin elämänvaiheessa, mitkä ohjaavat tekemistäni omiin tarpeisiin nähden riittävästi. Haluan antaa maailmalle ja elämälle mahdollisuuden yllättää, mutta otan myös ohjaksista kiinni sen verran kuin koen kussakin hetkessä tarpeelliseksi. Jos katson elämääni taaksepäin on moni tärkeimmistä opeista tullut projekteista ja asioista, joihin en olisi päätynyt ilman monien sattumuksien sarjaa. Nämä kokemukset ovat kasvattaneet minua ja tehneet minusta sellaisen kuin nyt olen. Mitään näistä ei olisi tapahtunut, jos minulla olisi ollut tarkka 5-vuotissuunnitelma, jota olisin toteuttanut orjallisesti. Näin olen isossa mittakaavassa siis ajatellut, mutta kirja sai ajattelemaan asiaa hieman toisin arki näkökulmasta käsin.

Tiesitkö sitä, että suomalaisten kiireisin ja stressaavin viikonpäivä on tutkitusti lauantai? En minäkään. Tämä tilastofakta pohjautuu kirjan mukaan sille, että ihmiset eivät osaa suunnitella vapaa-aikaansa. Mikä nyt on ihan ajatuksena loogista- kuka nyt vapaa-aikaa haluaisi suunnitella, kun on mahdollisuus kerrankin olla spontaani ja vapaa? Tämä suunnittelemattomuus johtaa kuitenkin tutkimuksen mukaan siihen, että ihmiset päätyvät tekemään montaa asiaa eli sähläämään päämäärättömästi sitä sun tätä, mikä johtaa stressaamiseen. Toisin käy niinä viikonloppuina, jotka on valmiiksi aikataulutettu kalenteriin esimerkiksi omien harrastusten harrastamiseen tai hotelliviikonlopuksi, jotka molemmat ovat energiaa tuottavia asioita ja todennäköisesti tärkeitä palautumiskeinoja niitä aikatauluttaneelle ihmiselle. Itse tykkään aikatauluttaa osan viikonlopuista isompia valmisteluja vaativille reissuille esimerkiksi kavereiden kanssa. Suuri osa viikonlopuista jää kuitenkin itsellä suunnittelematta, ajatuksena spontaaniuden mahdollistaminen itselle, minkä koen myös tärkeäksi. Silloin voi fiiliksen ja oman jaksamisen mukaan katsoa mitä tekee vai tekeekö mitään. Tunnistan kuitenkin tuon ajatuksen siitä, että vapaapäivä voi muuttua stressaavaksi, kun ottaa painetta siitä, että ”nyt pitäisi nauttia tästä vapaudesta ja tehdä jotain siistiä”. Ajatus saattaa johtaa koko kaupungin tapahtumien selailuun ja monen seuranhaku viestin lähettämiseen pienissä aikaraameissa, mitkä tekevät suunnitelmien toteutumisesta epätodennäköisempiä kuin viikko etukäteen suunnitellulle tapaamiselle. Joskus taas vapaapäivät ovat menneet ihan vain rästihommien tekemiseen ja kodin siivoamiseen kiireisen viikon jäljiltä, mitkä eivät ehkä ole sitä parasta rentoutumista ja palautumista, mitä olisi tarjolla. Kirjassa hyvin todetaankin, että kun suunnittelee myös vapaa-ajan käytön, säästyy loppujen lopuksi melkoiselta määrältä stressiä ja käyttää aikansa oikeasti niihin vapaa-ajan toimintoihin, joista saa energiaa ja joiden parissa palautuu parhaiten (kun vapaa-ajan suunnittelee arvopohjaisesti, mihin kirja kehottaa kaikessa ajan suunnittelussa). Ymmärsin että olen ehkä itse ajatellut suunnittelun liian kapeakatseisesti tylsänä touhuna, jota ei pidä sekottaa vapaa-aikaan. Oikeastaan tässä tapauksessa suunnittelu on niinkin yksinkertaisten mutta tärkeiden asioiden pohtimista, kuin

  • Mitä toivoo vapaa-ajaltaan? ja
  • Mitkä asiat toisivat itselle energiaa ja auttaisivat palautumaan töistä?

Kun näille asioille varaisin kalenteristani säännöllisesti viikoittain aikaa, olisin varmasti onnellisempi kuin vapaat hetket sohvalla löhöen ja huuhaata netistä katsellen, sillä ”lepo on tekemistä tai harkittua paikallaan olemista, joka lisää lepääjän henkistä ja fyysistä hyvinvointia.”

BIG THOUGHTS

Koko kirjan ajatukset tiivistäisin vielä lopuksi kahdella poiminnalla, jotka antoivat ainakin itselle ison motivaation muuttaa omaa käsitystä oman ajan suunnittelusta:

 

”Vain valitsemalla aktiivisesti tekosi voit olla se ihminen, joka sisimmältäsi koet olevasi”

”Aika on elämää. Jos tuhlaat aikaasi, tuhlaat elämääsi. Jos olet loistava ajankäyttäjä, saat loistavan elämän”

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!