Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Asenne

Kirjoitettu 06.12.17
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Asenne
Kirjan kirjoittaja: John C. Maxwell
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Olen pitkään pohdiskellut oman asenteeni vaikutusta olemukseeni ja valmiuteeni tehdä asioita. Olen todennut, että kehittämisen varaa on vielä reippaasti ja asenteen muutos ei tekisi pelkästään omasta elämänlaadustani parempaa, vaan parantaisi (luonnollisesti) suhdettani muihin. Maxwellin kirja asenteesta ja nimenomaan johtajan asennoitumisesta valotti lisää oivalluksiani ja ehkä jopa tarjosi niihin hieman avuja. Johtajana tulisi pystyä laittamaan omat vahvat negatiiviset asenteensa, ennakkoluulonsa ja äkkipikaisuutensa sivuun ja kyetä tarkastelemaan asioita mahdollisimman neutraalisti ja yleishyödyllisesti. Sillä on vain yksi asia, joka tarttuu hyvää asennetta nopeammin ja se on huono asenne.

Olen todennut nyt muutamaa projektia vetäneenä, että konflikteja ja takaiskuja sattuu aina ja niiden ylenpalttinen vatvominen on vain energiasyöppö. Tietysti asiat tulee käsitellä ja niistä voi ja kuuluu puhua yhteisesti ja jos se helpottaa niin miksei myös toki nostaa sykettä ja kiroilla vähän aikaa. Kuitenkaan tätä ympyrää ei tulisi toistaa uudelleen ja uudelleen uuden ärsykkeen syntyessä, vaan hengittää syvään ja mennä eteenpäin. Asenteen tulisi edelleen olla se, että tämä menee hyvin, eikä äskeisellä ollut merkittävää vaikutusta lopputulokseen.  Mutta miten näistä tilanteista voi päästä eteenpäin, ellei niitä osaa johtaa oikein? Tämä on aika ollut yksi ongelmistani. Kun on niin tunnepohjainen olento, että kun joku asia kohisuttaa verta, ei vain aina kykene pysymään rauhallisena. Saatika sitten johtamaan muita samaan käytökseen. Tuota on harjoiteltu tässä viime syksyn aikana ja täytyy sanoa, että kyllä siinä on harjaantunut, vaikka vieläkin satunnaisesti löydän itseni sanomasta asioita, jotka olisi ollut parempi jättää sanomatta.

Miten sitten pystyisi asennoitumaan eri tavalla ja jättämään ärsykkeet oman onnensa nojaan? Olen kokeillut muutamia erilaisia konsteja, jotka ovat olleen enemmän tai vähemmän toimivia. Tässä ehkä yksi parhaimmista kokeiluistani:

”Ärsykkeen ilmaantuessa ja sykkeen pikkuhiljaa kohotessa, (kun näyttää siltä, ettei sitä enää pysty vain sivuuttamaan) ensin erotellaan oikeasti häiritsevä asia kontekstista, ei ihminen vaan asia. Tämän jälkeen vuodatetaan asian mukana tuomat ongelmat/ärsykkeet sellaisina, kun ne ovat, pään sisällä tai ei, ne tulee purkaa kuitenkin. Mutta heti kun tämä on tehty, tulee löytää miettiä kolme eri tapaa, miten ne saisi käännettyä eduksi.”

Näin puran juttuja vain, kun asia on pakko saada ulos systeemistä. Paras juttu konfliktien ja ongelmien purkamiseen on luonnollisesti esihoito jo ennen, kuin ne ehtivät kasvaa. Vanhat kunnon palaute ja ”puhutaampa nyt suoraan” -palaverit ovat tässäkin kultaa. Vielä kun saisi kaikki osakkaat oikeaan mielentilaan ja oikealla asenteella mukaan, niin ongelmat selviäisivät hetkessä. Koskaan ei voi vaikuttaa 100 prosenttisesti muihin, kuin itseesi mutta positiivinen asenteella ja kannustamisella myötävaikuttaminen auttavat kääntämään myös ympärillä olevien asennetta. Ja se on ainakin itselleni tärkeä asia pitää mielessä.

Kaikki lähtee itsestä ja omasta asenteesta. Niin pitkään, kun oma asenne johtajana on kuralla, ei voi olettaa, että koko projektiryhmä mystisesti näkee vaaleanpunaisten lasien läpi. Omaa asennetta tulee tarkkailla, huomioida ja kehittää, sillä oma valmius ryhtyä asioihin, määrittelee koko oman ja joskus myös läheistenkin tulevaisuuden.

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!