Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Big Potentia(L)

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
”Minä kyllä olen saavuttanut minun tavoitteeni, miksi sinä et ole?”
”Mutta minä haluan mennä kohti minun unelmaani”

”Minun gäppini on jo täynnä”

Tuttuja lainauksia ympäröivästä maailmasta. Välillä tuntuu, että maailma on täynnä yksinpelaajia, jotka ovat huolissaan lähinnä siitä, miten he itse suoriutuvat. Kiitos Shaw Achorin kirjan Big Potentialin ymmärrän nyt paremmin miksi. Mehän olemme oppineet niin koulussa kuin työelämässä sen, että vain henkilökohtaisella erottumisella ja ponnisteluilla on merkitystä: mitkä ovat SINUN arvosanat, mitkä ovat SINUN myyntiluvut, jne.

Me siis vietäme ison osan elämästämme ollessamme arvioitavana ja kehuttavana ovat kiinni siitä kuinka suoriudumme yksilönä ja omista saavutuksistamme, kun taas loput elämästämme menestyminen on täysin riippuvaista toisten kanssa toimimisesta. Näin on etenkin jos haluamme saavuttaa jotain isoa, sillä isoja asioita ei saavuteta yksin. Tämän ajatusmallin rikkominen on mielestäni erittäin ytimessä myös meillä Tiimiakatemialla, muuten sen nimi olisikin varmaan Yksilöakatemia. Seuraavaksi aiheeseen liittyviä lainauksia muutamalta tunnetulta taholta:

Reid Hoffman, Linkedinin perustaja: ”Ei väliä kuinka nerokas mielesi ja strategiasi on, jos pelaat soolona peliä – häviät aina joukkueelle”

Steve Jobs, Applen perustaja ja CEO: ”Suuret asiat bisnesmaailmassa ei koskaan ole yhden ihmisen tekemiä. Ne on tehty ihmisten muodostamasta tiimistä”

Navy SEALs: ”Yksilöt pelaavat peliä, mutta tiimit rikkovat odotuksia”

Voisi siis sanoa, että oli yksilö pystyy suoriutumaan aina tiettyyn rajaan asti, kunnes raja tulee vastaan. Tämän rajan ylittääkseen ja päästäkseen VIELÄ pidemmälle – he tarvitsevat ihmisiä ympärilleen, tiimin. Oikeastaan yksilön ominaisuuksien vaikutusta tiimissä on tutkittu myös Googlen toimesta. Tulokset ovat vähintään mielenkiintoisia.

Edes Google (joka on maailman johtava  ihmisten historiassa löytämään kaavoja datasta) ei löytänyt Projekti Aristoteleen aikana kaavaa, joka olisi kertonut millä yksilön taidoilla olisi merkitystä tiimissä menestymiseen. Siksi että tämä näyttää vain ns. pienen potentiaalin, joka ei ole lähelläkään sitä potentiaalia jonka voi saavuttaa tiimissä. Projektin lopputuloksena eniten yksilön ominaisuuksista tiimin menestystä edesauttivat:

1 Korkea sosiaalinen sensitiivisyys (tietää sosiaalisten suhteiden tärkeyden, tiimi on isompi kuin yksilö)

2 Turvallisen ympäristön luominen

YMPÄRÖI ITSESI TÄHTISYSTEEMIN POSITIIVISILLA VAIKUTTAJILLA

Ihmisissä on usein vahva ristiriita seuraavan aiheen äärellä. He puhuvat aina siitä, kuinka ihmisiä ei voi muuttaa – viisi minuuttia myöhemmin he kuitenkin puhuvat jo siitä kuinka myrkyllinen vaikutus negatiivisilla ihmisillä on heidän elämäänsä tai työhönsä. Jos kerran vihainen asiakas, kielteisen kuuloinen sähköpostiviesti, valittava tiimiläinen voi vaikuttaa sinuun, miksei myös positiiviset asiat voisi vaikuttaa yhtä paljon?

Tämä ajatusten kääntö, sekä Jaana Hautalan esitys energioiden johtamisesta Spotlightissa on saanut itseni tarkkailemaan paljon sitä, kuinka ihmiset vaikuttavat toisiinsa – positiivisesti vai negatiivisesti? Sekä oleellisimpana kysymyksenä tämän jälkeen: Miten itse voin vaikuttaa toisten energioihin positiivisesti? Hyvän ympäristö onkin vahvasti tiimin keskiössä, nimittäin vaikka yksilö olisi kuinka huipulla – sen on mahdollistanut isolta osin ympäristö.

1052 sijoitusasintuntijaa, jotka toimivat huippukilpaillun alan huipulla otettiina Harvardin tutkimukseen mukaan. He olivat siis alansa supertähtiä, tutkimuksessa katsottiin mitä tapahtui niille analyytikoille, jotka vaihtoivat uuteen tiimiin (pankin sisällä tai uudessa paikassa). Jos menestys olisi siis kiinni vain yksilöstä (sisusta, kovasta työstä, älykkyydestä jne), niin näiden huippuanalyytikoiden tulisi suoriutua yhtä hyvin uudess ympäristössä. Toisin kuitenkin tapahtui, nimittäin huimat 46 prosenttia näistä tähdistä romahtivat.

Meidän tulisi Achorin mukaan siis päästää irti ajatuksesta, että ”Kuinka monta pistettä minä tein?” olisi se, mitä meidän tulisi ajatella. Meidän on sen sijaanalettava kysymään itseltämme ”Miten autoin tiimiämme voittamaan?”. Johtajien on siis lopeteltava erottelu A yhteisön ja B henkilökohtaisen suoriutumisen välillä ja opittava miten tunnistaa ja palkita ihmisiä, jotka tekevät molemmat.

Nopeasti ajateltuna molempien asioiden huomioiminen kuulostaa yksinkertaiselta: Henkilökohtaiset mittarien täyttyminen (kirjapisteet ja asiakaskäynnit) ja kuinka olet ollut osana tiimin tavoitteiden täyttymistä. Haasteeksi vain tulee meidän tapauksessa se, ettei meidän tiimillä oikeastaan ole tällä hetkellä selkeitä tavoitteita. Ilman yhteisiä tavoitteita on puolestaan mahdoton mitata yksilön vaikutusta niiden saavuttamiseen. 24h on toki jonkun kokoinen yhteinen suoritushaaste, mutta tarvitsemme vielä suuremman suunnan, jota seurata.

Oleellista tässä ekassa stepissä koin kuitenkin olevan niiden yksilöiden löytäminen, joiden arvo seuraavassa Achorin esittämässä kaavassa on mahdollisimman suuri:

BIG POTENTIAL = YKSILÖN OMINAISUUDET x (POSITIIVINEN VAIKUTUS – NEGATIIVVINEN VAIKUTUS)

LAJENNA VOIMAASI AUTTAMALLA TOISIA JOHTAMAAN JOKA PENKILTÄ

Shawn Achorin esimerkissä surkeasta koulusta saatiin huippuyksikkö 1. Valitsemalla ympärilleen johtoon oikeat (positiiviset) ihmiset edellisen kohdan mukaisesti, ja sen jälkeen 2. Levittämällä tätä positiivisuutta ja vaikutuksen tunnetta kaikille. Eli nyt kun Potentiasta on löydetty kaavan perusteella tähtisysteemi (joka voitaisiin valita vaikka JoRyksi) on aika laajentaa ajatusta myös muille.

Laajennus alkaa (1) osoittamalla jokaiselle niin puheella, kuin teoilla sitä, että kaikki ovat johtajia ja kaikilla on valtaa ja vaikutusta. Tiimissä ihmiset kuitenkin tuntuvat usein unohtavan tämän, eivät ymmärrä heidän vaikutustaan tai muutoin vain passivoituvan muutaman liian aktiivisen yksilön takia. Näin meillä ainakin on tapahtunut. Johtajana oleellisena roolina on itsekkin äänekkäänä ihmisenä antaa tilaa muille, nostaa hyviä mielipiteitä esille ja kannustaa ihmisiä.

Kannustamisesta pääsemmekin toiseen Achorin ehdottamaan tekniikkaan – ylistävän pitchauksen rakentamiseen. Tarkoitus olisi siis rakentaa hissipuhe, muttei myyntiä, vaan nopeaa vakuutusta siitä miksi toisten pitäisi liittyä tähän positiiviseen muutokseen. Meilläkin, niinkuin kaikkialla muutos aiheuttaa ihmisissä usein myös epäilystä, joka leviää nopeasti. Tämän takia ylistävän hissipuheen rakentamien jo ennen tätä tilannetta on tärkeä, jotta saadaan mahdollisimman moni uskomaan muutoksen hyvyyttä ja heidän osaansa siinä. Seuraavaksi heidät pitää saada pysymään muutoksessa mukana.

Kolmantena asiana voiman laajentamisessa tulee edistymisen käyttämistä bensana. Pitääksemme yllä muutosta meidän täytyy palkita niiden ihmisten vaivannäköä, jotka luovat muutosta oikeaan suuntaan. Meillä mm. tämä on näkynyt treeneissä suoraan puhuneiden ihmisten, sekä tietoa projekteista tai kirjoista treeneihin tuoneiden kehumisena. Nämä kehut on ollut hyvä muistaa aina myös liittää siihen aiheeseen, jossa muutosta halutaan nähdä, ettei se jää ”vain” kehuksi.

Ja neljäntenä jokaisen motivoiminen Simon Sinekiltä tutun kysymyksestä ”miksi?” aloittamisella ja löytämisellä, josta olemme kyllä jo useita kertoja keskustelleet treeneissä. Tiimissä haasteeksi tässä asiassa on kuitenkin noussut yhteisen ”miksin” löytäminen, joten sitä meillä ei vielä ole. Mitä olemme ainakin tämän asian tiiomilta oppineet on se, että ilman sitä on haastava löytää yhteistä suuntaakaan.

LISÄÄ RESURSSEJASI OLEMALLA KEHUMISEN PRISMA

”Kieltämällä kehun sammutamme kehumisen valon, mutta heijastamalla sitä kohti muita me suurennamme sitä”

Kun olemme keränneet ympärillemme tähtisysteemillä ja laajentaneet positiivisen muutoksen energiaa Achorin mukaan seuraava steppi on PARANTAA resurssejan heijastamalla saatua valoa muihin.

Tärkeää tämän muutoksen ylläpitämiseksi on kehua muita, mutta sekin on yllättävän tarkka taiteen laji. Ensimmäisenä Achor nostaa esiin vertailun kustannuksella kehumisen – kun kehutaan vertailemalla niin siinä on aina myös kääntöpuolensa, joku johon verrataan on siten huonompi kuin kehuttu henkilö. Kuitenkin esimerkiksi jos sanoo; ”Olit tiimin kovin myyntitykki” ei kuitenkaan mielestäni aiheuta vain negatiivisia reaktioita muissa, jos se on jotain faktoihin perustuvaa.

Toinen asia on huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin – huomio kertoo aioille mitä toistaa. Kun kerran haluamme kannustaa onnistumiseen, meidän täytyy päivittäin kiinnittää huomiota onnistumisten ilmentymiin. Hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi kirjapisteiden ja asiakaskäyntien korostaminen, kun niitä on saatu kohti parempaa, ensimmäisenä steppinä on meillä kuitenkin niiden ylipäätään niiden jatkuva nostaminen esille.

Johtaja ei kuitenkaan kerkeä millään ylistämään työntekijöitä tarpeeksi, nimittäin Achorin ja muiden tutkimuksien mukaan vasta jos työntekijät saivat neljän tai useamman ylistyksen hetken kvartaalin aikana, alkoi tuloksia näkyä. Oleellista on siis saada rakennettua ympärilleen ylistyksen kulttuuri.

Tällaisen kulttuurin luominen tuntuu kuitenkin usein hyvin haastavalta, koska ihmiset eivät välttämättä uskalla lähteä ylistämään muita. Seuraavaksi tuleekin piiloitetun 31:n vapauttaminen. Piiloitettu 31 tarkoittaa tutkimuksien mukaista ihmisjoukkoa, jotka ilmoittavat olevansa positiivisia ihmisiä, mutta eivät kuitenkaan toteuta sitä työpaikalla. Ensin heidät pitää tunnistaa ja sitten innostaa antamalla singaaleja, kuten ”Tämähän on aivan mahtava homma, eikö vain (kuka tahansa, jonka luulenkin olevan osa piilotettua 31:tä)?

PUOLUSTA SYSTEEMIÄSI NEGATIIVISILTA HYÖKKÄYKSILTÄ

Aina ja tasan aina, kun jotain uutta tai muutosta ollaan tekemässä – matkalla löytyy haasteita. Achor nosti esille etenkin ulkoisesta maailmasta helposti pään sisälle päätyviä negatiivisia energioita. Olemme ympäröity jatkuvilla negatiivisilla asioilla: koko maailman uutiset, sosiaalinen media, jatkuva viestien tulva jne. eli jatkuva kohina ja häiriö kaiken sen ympärillä, mitä oikeasti haluaisimme tehdä. Ja kaiken lisäksi tästä kaikesta kohiasta on helposti FOMO päällä, eli Fear Of Missing Out.

Ensimmäinen keino tähän oli konkreettisesti luoda hetkiä, joissa et anna maailman kohinan häiritä mieltäsi – ns. rakentaa aika-ajoin vallihauta itsesi ympärille. Parhaimmiksi ajoiksi Achor ehdotti, ettemme katsoisi puhelintamme ennen aamupalaa (koska aamuisin verensokerit ja energiamme ovat alhaisimmillaan ennen aamupalaa) ja sänkyyn mennessä ennen nukkumaan menoa (ei häiritse uniimme ja sitä kautta jaksamiseemme). Tätä kaavaa olen itse alkanut nyt joka päivä noudattamaan.

Mitenkäs sitten, kun emme pääse fyysisesti negatiivista energiaa sisältäviä hetkiä pakoon? Silloin täytyy rakentaa ns. turvasatama. Se on jokin paikka, johon voi aina palata mielessään tai tekemisissään, josta saa ammennettua energiaa – esimerkiksi kiitollisuuslistaus asioista, muiden kehuminen tai mindfulness. Meillä optimaalisessa tilanteessa tiimi ja tiimiläiset olisi aina se paikka, josta saisi ammennettua energiaa. Aivan täysin siinä pisteessä ei kuitenkaan vielä olla, koska edes Lencionin 5 dysfunctionsin ensimmäistä pykälää luottamus ei ole vielä saavutettu. Suunnitelmana onkin hakea kyseinen kirja uudelleen luettavaksi.

Toisinaan ja tarpeeksi vahvistuttuaan negatiivisten energioiden keskellä, niiden kanssa voi rueta pelaamaan mentaalista aikidoa. Etenkin tekemiseen ja ihmisiin liittyvässä stressissä taustalla on usein jokin asia josta välitämme. Jos emme välittäisi, niin emme myöskään stressaisi. Stressi itsessään ja sellaisenaan ei ole välttämättä paras ja mukavin vaihtoehto, niin mitä jos vaihtaisimme kyseiselle energialle/tunteelle nimikettä? Niin kuin Pekka Hyppönen kirjassaan Pelon hinta ehdottaa. Stressin taustalta on siis löydettävä se syy MIKSI sinä siitä stressaat, sen jälkeen alkaa keskittää ajatuksiaan, että sen takia tässä painetaan hommia. Ehkä tällaisen ”miksin” pohdintaa meidänkin pitäisi lisätä tiimissämme aiemman pelkän ”miksi olemme täällä” rinnalle.

Toisinaan on kuitenkin hyvä ottaa koko negatiivisten energioiden ympäristöstä lomaa, tai lähteä pois kyseisten ongelmien ääreltä kokonaan valitsemalla taistelunsa. Ongelmien ääreltä poistuminen luo positiivisuutta joka puolestaan edesauttaa asioiden uudelleen näkemistä ja jaksamista. Toisinaan kuitenkin jos mikään yllä mainituista keinoista ei toimi negatiivisten energioiden kumoamiseen, on ehkä parempi luovuttaa. Tässä tapauksessa luovuttamisella kun jopa voi voittaa valitsemalla taistelunsa.

PIDÄ YLLÄ SAVUUTUKSIASI RUOKKIMALLA HYVEELLISTÄ SYKLIÄ

Nyt kun olemme löytäneet oikeat ihmiset ympärillemme, laajentaneet positiivista energiaa, lisänneet resurssejamme ja suojautuneet negatiivisilta voimilta, niin voisi kuvitella kaiken olevan jo hyvin. Kyllähän se niinkin on, mutta kaikki on hyvin vain juuri nyt. Ihmiset kun ovat taipuvaisia unohtamaan keskeistä ”miksi” he tekevät sitä ja tarvitsevat myös jotain, jonka varassa tätä positiivista energiaa pystytään jatkamaan.

Ensimmäinen Achorin keino on toteuttaa ”tarkoituksen kierroksia”, joita on toteutettu ihan jopa Valkoisessa talossa, jossa intonsa jokseekin kadottaneet johtohahmot laitettiin pitämään vierailijoille esittelykierroksia. Kierroksilla he esittelivät muille ja muistuttivat itseään siitä miten ja miksi Valkoinen talo on olemassa ja ammensivat siitä energiaa itselleen. Saman huomaa myös Tiimiakatemialla, kun saapuu kansainvälisiä vieraita tai pidetään koulutusohjelmia. Näissä palataan aina sen äärelle ”miksi” Tiimiakatemia on niin kuin on, ja miksi on niin upeaa olla osa sitä.

Toisena keinona on meidän tiimin Artunkin paljon peräänkuuluttama tarina. Se on oleellinen osa myös johtajana toimimista, tarinalla luodaan nimittäin reitti, energian virta ja toivoa. Meidän tiimissä on aikanaan keskitytty paljon taaksepäin katsomiseen, ja se ei ainakaan luo reittiä, energiaa tai toivoa. Katsetta on jo saatu käännettyä jonkin verran eteenpäin, mutta ei vielä tarinaksi saakka. Meidän tarinaa voisi alkaa rakentamaan siitä tilanteesta, että valmistuessaan jokainen meistä tulee olemaan kirkasta timanttia löysän paskan sijasta. Tämän avulla voitaisiin saada aikaiseksi juuri reittiä, energiaa ja toivoa – enää tarvitsee vain luoda siitä tarina.

Momenttia pystytään myös ylläpitämisen sijaan kiihdyttämään, nimittäin juhlistamisen voimalla. Sillä saa aikaan positiivista ilmapiiriä ja onnistumisen tunteita. Juhlimalla pientä, juhlimalla kykyjä tai juhlimalla tarkoitusta voidaan saada näitä asioita aikaiseksi. Oleellista meidän tapauksessa on nyt varmaan aloittaa edes jostain näistä, sillä mitään emme ole pahemmin juhlistaneet, vaikka palkintojakin olemme saaneet.

Tiimi toden teolla ja heittämällä suurempi kuin yksilö, mutta toimiakseen tiimissä on tiettyjä ylitettäviä steppejä. Kuitenkin mm. Lencionin 5 dysfunctions of a team tuntuu selkeämmältä kuin tämän kokonaisuuden toteuttaminen. Toisaalta kuitenkaan helpoin ei ole aina se paras. Kunhan nyt jomman kumman toteuttaisimme yhdessä – tiiminä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!