Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Bisnestäbisnestä

Kirjoitettu 18.02.15
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Let my people go surfing
Kirjan kirjoittaja: Yvon Chouinard
Kategoriat: 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aion puhua todella vähän itse kirjasta, Let my people go surfing. Kirja on käytännössä yrityksen tarina, ja kertoo paljon esimerkiksi Patagonian arvoista. Kirja antoi kuitenkin paljon ajattelemisen aihetta!

 

Haluaako kukaan oikeastaan olla bisnesmies? Itse en ainakaa koskaan ole halunnut kaupalliselle alalle, juurikin melko samoista kuin Yvon; bisnesmiehet ovat haita ja omaneduntavoittelioita. Jos tulee bisnesnaiseksi, täytyy olla pohjalla intohimo jonka ympärille bisnestä alkaa kehittämään, iikäänkuin vahingossa. Täytyy löytää MIKSI haluaa työllistää itse itsensä. Oma haluni lähtee siitä että on tärkeää olla hommissa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa jakaa omat arvonsa, ainakin suunnilleen. Kaikesta ei olla samaa mieltä, mutta jos on eri mieltä ”ylemmän” kanssa, ei silti tarvitse pelätä potkuja, koska kyseenalaistus ja suorapuhe ovat sallittuja. Kun saa päättää työajoistaan itse, menee ihan eri fiiliksellä töihin, ihan sama vaikka tekisikin ”normaalia” 8-16 päivää, mutta olen ihan mielissäni, koska takaraivossa ääni sanoo että olen kuitenkin vapaa muuttamaan niitä jos haluan. Tuntuu hassulta että jokainen päivä olisi ihan samanlainen, ja tekisi samaa duunia vuodesta toiseen, ”eläkepäiviä odotellen, sitten on aikaa tehdä mitä vaan”. Pyh.

Eihän tuollaisesa anna itselleen aikaa poistua boxin ulkopuolelta, jos kaikki rutiinit tukevat myös ajatusten pysymistä rutiineissa. Ja oikeastaan pahintahan on se, että meillä ylipäätään ONjoku boxi. Olimme tyttöjen kanssa Vauras Nainen- koulutuksessa, jossa oman vaurastumistarinansa kävi kertomassa Christina Forsgård, joka totesi, ettei tarvitse pyrkiä koskaan boxin ulkopuolelle. Miksikö? Koska hänellä ei koskaan ole ollutkaan sellaista, joten fuck the box! Miksi rajoittaisit itseäsi jollain boxi-ajattelulla ? Valitettavasti yhteiskuntahan sitä meille yrittää koko ajan luoda, mutta oikeastaan tässä maailmassa ei ole pakko kuin kuolla- ja sekin sitten joskus sadan vuoden päästä. Se olkoon ainut raja mikä pitää koskaan ylittää, muuten ne rajat saavat olla olematta kokonaan.

 

Yet you can`t wait until you have all the answers before you act. It`s often a greater risk to phase in products because you lose the advantage of being firstwith the new idea.

 

Mutta mikä sitten voisi olla sellainen minulle oma bisnes, joka vastaisi omaan kysymykseeni, miksi? Aika harva ala tuntuu sellaiselta, varsinkin, kun melkein jokainen tuntuu vaativan hirveästi myymistä. Tajusin, että kyllähän haluan tulla hyväksi myyjäksi, mutta en myydäkseni mitä tahansa kuraa ihmisille jotka eivät sitä tarvitse, vaan omien arvojeni mukaista tavaraa niille jotka sitä tarvitsevat. Kaikkea ei siis tarvitse osata. Siitä pääsinkin vähähn ajatuksissani eteenpäin. Jätskibisnes oli viime kesänä mukavaa hommaa ja toive oli laajentaa toimintaa jo täksi vuodeksi. Mietin kuitenkin vähän suppeasti, että se on ala jota voi vähän tuusailla kesäprojektina, mutta tulee kyllä joskus loppuunsa. Mutta ihmisethän syövät jäätelöä joka kesä, vaikka olisivatkin vähän peeaa?! Ihmiset tulevat siitä iloisiksi, ainakin jos asiakaspalvelukin on kunnossa. Haaveilen myös olevani loistava työnantaja jonain päivänä. Olisin hyvin mielelläni sellainen nuorille, jotka ovat onnellisia saadessaan ensimmäistä kertaa kunnon töitä, eivätkä gonahtaneita vuosien alle jääneitä työjuhtia. Joten pitää ihan kysyä itseltä, miksi ei? Kyseessä on hyvä ja kannattava bisnes, josta ei ole päällisin puolin mitään haittaa kellekään. Tietenkin jos koko toimintaa jaksaa tonkia hieman pintaa syvemmälle niin kaikki ei varmasti ole ympäristöystävällistä tms. mutta siihenkin voisi ajan mittaan panostaa, omien arvojen mukaisesti!

 

Olisi kyllä ihanaa kun voisi ja jaksaisi miettiä oman toimintansa eettisyyttä aina, ihan kaikessa tekemisessään. Vaatii kuitenkin paljon uskallusta ja vaivaa, ja jopa taloudellisia uhrauksia, jotta voi elää arvojensa mukaan. Kaupan hyllyllekin mennessä haluaisi kovasti mennä sinne luomuhyllylle, mutta kun opiskelijabudjetti tulee vastaan, miettii helposti että ”sitten kun oon rikas…”. Ja kun tällainen valinta on hankala jo henkilökohtaisella tasolla, mitä se mahtaakaan olla yrityksen tasolla? Jos kuitenkin eettisyys tai ympäristöystävällisyys löytyy firman arvoista, KAIKESSA tekemisessä pitäisi ainakin pyrkiä siihen. Mutta mitäs sitten, kun painitaan talousosaston, hankintapäällikön ja toimitusjohtajan välillä siitä, kumpi voittaa; taloudellinen säästö kun ostetaan massaa ja käytetään halvimpia raaka-aineita, vai laatu ja arvolupauksen pitäminen, kun päädytään siihen ”oikeaan”, vaikeammin saatavilla olevaan vaihtoehtoon? Huhhuh, elämän hankalia kysymyksiä, mutta Patagonia on osoittanut omien arvojen mukaan elämisen kaikilla osa-alueilla vähintäänkin mahdolliseksi- ja jopa säästäväksi! Yllättävät investoinnit voivat säästää paljon rahaa, kuten vaikkapa tenniskenttä työpaikalla. Miten se muka säästää rahaa? Hyväkuntoiset ihmiset ottavat vähemmän sairaslomia, ja liikkuvat ihmiset ovat vähemmän stressaavia ja työteho paranee. Siksi menolta vaikuttava hankinta voikin kääntyä yllättäväksi tuotoksi. Systemthinking….

 

Valikoiman rajaamisesta.

Jos yrityksellä on liian monta tuotetta, liian vähäisillä eroilla, se hämmentää ja ärsyttää asiakasta. Mietippä sitä ahdistusta joka sinut kohtaa hammastahnahyllyllä; ”mitä hiton eroa näissä nyt muka on, colgatellakin 5 erilaista valkaisevaa tahnaa”. Voi vain herätä kysymys, miksi ei olla tehty kerralla kunnollista maximizeextrahypersuperwhiteningtoothpastea ja vedetty muut jälkeenjääneet markkinoilta? Luottamus siihen, että minulle tarjotaan vain parasta, nousisi huikeasti, samoin kuin fiilikseni siitä, että olen varmasti tehnyt oikean valinnan. Jos asiakas jää ostamisen jälkeen miettimään, oliko ostopäätös fiksu, ei se tiedä hyvää. Tätä samaa dilemmaa olen pohtinut myös Tiimiakatemian yritysten tuotteiden suhteen; kaikki tiimit ”tekevät kaikkea maan ja taivaan välillä”, ja vain harva tiimi keksii jotain ihan uutta. Ei siinä, meille tekee hyvää tehdä kaikkea, mutta jonkinlaista priorisointia olisi hyvä harjoittaa, eikä läväyttää esitepinkkaa kaikista palveluista asiakkaan eteen, vaan haistella, mikä palveluistamme voisi sopia juuri tälle asiakkaalle. Selkeys ja yksinkertaisuus kunniaan, ja valitsemisen helppous myös! Tällöin on helpompi luottaa laatuun.

 

 

Sara Savolin

Osuuskunta Millio

0503313677

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!