Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Business for Punks

Break all the rules – The Brewdog way

James Watt

 

Tää on miun lempi kirja.

Brewedog:

Fastest-growing drink brands, famous for beers, bars and crowdfunding.

 

Kirjan on kirjoittanut toinen Brewdogin perustajista skottilainen James Watt. Lempi lauseeni kirjasta on, kun Watt sanoo, että vihaa motivaatio puhujia: ” I hate motivational speakers, we should burn them, burn them like witches ”. Vaikka hän on meikästä inspiroivin puhuja pitkään aikaan.

Inspiroiduin valtavasti Brewdogin asenteesta, siinä on jotain jännittävän anarkistista. Watt ja Dickie aloittivat panemaan olutta rakkaudesta erinomaiseen olueen. He pistivät peliin kaiken, punkkasivat porukoillaan ja jatkoivat vaikka alku ei näyttänyt lupaavalta. Wattia lainaten: “Don’t waste your time on bullshit business plans. Forget sales. Put everything on the line for what you believe in.” Tykkään tästä asenteesta. Go hard or go home. Itselläni on iso unelma, minkä haluan toteuttaa ja sain tästä kirjasta hirveästi voimaa mennä sitä kohti. Ei pidä miettiä liikaa kaikkia maailman skenaarioita ja tehdä vasta sitten kun tietää, että se varmasti onnistuu. Mitään ei voi tietää etukäteen. Mieluummin edes yritin tehdä unelmistani totta, vaikka se epäonnistuisikin. Olisi kamalaa myöhemmin nyyhkytellä, että miksi en edes yrittänyt, koska se minua ahdistaisi eniten.

 

Wattin ajatukset ja Brewdogin sanoma pisti minua miettimään, missä moni aloittava yritys menee pieleen. Pitää olla räiskyvän törkeä, oikeen ärsyttävä. Tuntuu, että moni haluaa olla mahdollisimman hajuton ja mauton, jotta kävisi kaikkien makuun. Kunhan ei vain ärsyttäisi ketään. Sellainen ajatusmaailma ei ainakaan itselleni sovi yhtään. Fiilistelen suuresti tälläistä anarkistista yritysajattelua. Haluan, että oma yritys herättää mielipiteitä muissa, puolesta ja vastaan.

 

Ajatuksia herättäviä asioita kirjasta:

 

Brewdogin yksi isoja tavoitteita oli kokonaan uudistaa oluen juontikulttuuria ja viedä sitä takaisin kunnioittamaan käsintehtyä olutta. Tämä oli aika iso tavoite, mutta he onnistuivat siinä silti. He ovat yksi merkittävimpiä pienolutpanimo kulttuurin edelläkävijöitä.

Tämä toi itselle voimaa, kun joku vähättelee haaveitani. Haaveilen siitä, että minulla olisi hostelli/guest house, jonka ympärille rakennettaisiin lämminhenkinen yhteisö. Moni epäilee ja sanoo, että ei sellaista Suomeen voida tehdä. Eivät suomalaiset ole sellaisia ketkä tuollaisesta tykkäisi, sulla ei tuu olemaan asiakkaita. Mie sanon, että haistakaapas karvainen perse ja tulkaa sitte kattoo, ku meikä on tehny ja toteuttanut sen sun naapuriin.

 

Pohdin, miksi tykkään heidän brändistään niin paljon. Maistoin Brewdogin olutta enkä tykännyt siitä erityisesti, mutta fiilistelen Brewdogin yleistä meininkiä ja asennetta, että olen valmis ostamaan sitä uudelleen ja mainostamaan muillekin.

 

Eniten Brewdogissa viehättää sen aitous vaikka yritys onkin jo kasvanut isommaksi. Koen ”tuntevani” sen yrittäjät, koska he ovat brändänneet itseänsä hauskoilla tavoilla. He ovat samaistuttavia hahmoja ja inspiroivia. Verrattuna vaikka Stadin olutpanimoon Brewdog vaikuttaa paljon kiinnostavammalta ja persoonallisemmalta. Minulla ei ole hajuakaan ketä

Stadin olutta panee ja ketkä ovat sen yrittäjät, mutta Brewdogissa tiedän millaista läppää sen omistajat heittävät ja minusta olisi hauskaa tavata heidät. He ovat saaneet luotua faneja ympärilleen ympäri maailmaa, ketkä haluavat viedä heidän sanaansa eteenpäin.

Mietin, että miten voisin itsekin hyödyntää tällaistä henkilöbrändäystä yrityskeni ympärille. Pääsisin testaamaan tätä ensi kesänä Myllytuvalla. Myllis pyörii muutenkin niin paljon myllistyttöjen brändillä, joten sitä voisi hyödyntää lisää. Päästää porukka enemmän perille meidän kommelluksista ja ketä siellä tiskin takana oikein onkaan. Ei mitään äly siloteltua kontekstia vaan sitä todellista aitoa meininkiä.

 

Lisäksi he eivät puhu asiakkaista vaan yhteisöstä, ”Craft beer for the people, funded by the people.” Watt puhuu paljon Brewdogin yhteisöstä eikä asiakassuhteista. Asiakas sanakin on minusta kylmä ja pistää kuilun yrittäjän ja asiakkaan välille. Meikästä tällaistä kuilua ei tartteisi olla. Harrastan sellaista asiakaspalvelua kahvilassa, että ihmiseltä ihmiselle. Olen rehellinen tuntemuksistani, kerron rehellisesti miksi jokin kusee enkä kaunistele asioita. Silloin saa paljon lämpimämpää asiakaspintaa ja syvempiä ihmissuhteita. Toisaalta tällainen lähestymistapa ei ole kaikkien makuun, mutta ehkä se onkin se juttu. Ole totuuden mukainen itsellesi. Tee sitä, mitä osaat parhaiten.

 

Brewdog jakaa reilusti takaisin yhteisölleen ketkä ovat siihen sijoittaneet. He pystyvät pitämään aidon meiningin kasassa. He itsekin sanovat, että myyvät kokonaisuutta eivätkä pelkästään olutta. Kun tekee pienemälle porukalle ketkä diggaa ihan törkeesti, niin heistä saa lojaaleja sanan kuljettajia, jotka haluavat levittää ilosanomaa ympärilleen. Brewdog näyttää myös, miten näistä tyypeistä pidetään huolta. Ei oteta itsestään selvyytenä yhteisöä vaan ollaan itsekin aktiivisena osallistujana sen ylläpidossa. Hyvästit kylmälle korporaatiolle ja yksin vaeltaville visionääreille ja tervehdys yhteisötoiminnalle.

 

Opi vihollisleiristä, jotta osaisit pelata heidän peliään. Eli opettele talouden salat ja finanssi asiat. Helpompi vakuuttaa muita ja saada lainaa jos ymmärtää miten peliä pelataan. Tapa vähättely ja epäillyt kylmällä osaamisella. Tee töitä.

 

Tässä meikän esseessä ei ollut taaskaan, mitään punaista lankaa vaan ajatusten oksennus tietokoneen ruudulle. Kiitos ja anteeksi.

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!