Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Coffee Lunch Coffee – Verkostoitumisen mestariksi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

COFFEE LUNCH COFFEE (Alana Muller, 2012)

 

 

1.Käyntikortin takana piilottelua

Verkostoituminen on monelle kirosana.

Henkilökohtaisesti olen aina ollut pohjimmiltani hyvin ujo. Lapsena ja nuorena en uskaltanut vaihtaa sanaakaan joidenkin sukulaisten kanssa, ja jopa kaupungilla kulkeminen oli ahdistavaa.

Nykyään olen kylläkin päässyt pahimmista peloistani irti, mutta välillä se pieni tyttö sisälläni nostaa päätään, kun olisi aika verkostoitua. Toki, olen ulospäinsuuntautunut ja ihmisistä kiinnostunut persoona, ja vielä melko sanavalmis sellainen, mutta joskus minulle tulee lukko päälle.

Inspiroiduin lukemaan Alana Mullerin verkostoitumiskirjan, Coffee Lunch Coffee, sillä tiedostin sen mahdollisuuden, että menen jännityksen takia lukkoon eräässä verkostoitumisfoorumissa. En ollut aikaisemmin ollut tekemisissä niin isojen bisnesvaikuttajien kanssa, joten tiedostin ongelmani heti, ja lähdin ratkaisemaan asiaa etukäteen.

Olisi ollut sääli heittää iso mahdollisuus hukkaan.

Jo kirjan alkuun Muller kertoo, miten verkostoituminen ei ole pelkkää käyntikorttien vaihtelua päämäärättömästi, vaikka sitä usein verkostoitumiseksi sanotaankin. Onhan se helppoa viskata käyntikortti syliin ja sanoa, että käypä lukemassa enemmän meidän nettisivuiltamme. Usein, kun tutustumme uusiin ihmisiin, mietimme, miten heistä voisimme hyötyä. Mitä voisimme mahdollisesti saada ihmisestä irti.

Verkostoitumisen kannalta tämä ei ole kovin pitkäjänteinen tapa ajatella.

Muller kirjoittaa, että aito kiinnostus siihen, mitä toinen ihminen edustaa ja sanoo, on avain aitoon ja hyödylliseen verkostoitumiseen. Verkostoituminen on yksinkertaisuudessaan pelkkää ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä.

 

2. Tukiverkkoja verkostoitumalla

Jokaisella meistä on edes jonkinlainen sosiaalinen tukiverkko olemassa, vain ääritapauksissa ei.

Esimerkiksi kavereista, perheenjäsenistä ja työkavereista koostuva kehä ihmisiä on vastassa silloin, kun elämässä tapahtuu jotakin yllättävää, hyvinä ja huonoina hetkinä. Varsinkin nykypäivänä, kun työpaikoilla tuulee kovasti, eikä mikään ole pysyvää, on tärkeää Mullerin mukaan verkostoitua mahdollisimman hyvin.

Kuvitellaan näin, että jäät työttömäksi, tai työharjoittelusi loppuu.

Vaikka työpaikka menisi alta, sinulle jää entisistä työkavereista koostuva verkosto, joka voi auttaa sinua urallasi eteenpäin. Verkostoituminen avaa aina uusia ovia. Huipulla Tuulee-verkostoitumisfoorumissa ymmärsin verkostoitumisen tärkeyden. Juttelin useiden ihmisten kanssa mielenkiintoni kohteista, ja tuntemuksistani siitä, miten en löydä samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Ongelmani oli, että olin pääni sisällä rajannut potentiaaliset yhteistyökumppanit tai työkaverit oman tiimini, Mahtian sisältä.

En ollut ajatellut ollenkaan, että voisin laajentaa verkostoani Tiimiakatemian ulkopuolisiin opiskelijoihin, esimerkiksi hyvinvointiteknologian puolelta. Joskus ei näe metsää puilta. Jyväskylän kokoisessa, yrittäjähenkisessä kaupungissa on varmasti jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa voisi lähteä kehittämään sitä omaa juttua.

Mullerin teoksessa mainitaan, että päämäärätön verkostoituminen ei kuitenkaan ole kovin hyödyllistä. Täytyy olla tavoitteita ja johdonmukaisuutta, niin kuin kaikessa muussakin tekemisessä ylipäätään.

Kuten joskus aikaisemminkin olen maininnut, ilman päämäärää on hankala löytää perille.

 

3. Verkkokalastelua

Kesän aikana otan työn alle, kehen haluan verkostoitua ja missä ajassa.

Aikani Piippukadulla on rajallinen, ja mahdollisuudet kokeilla uusia ja erilaisia projekteja ovat tällä hetkellä melko rajattomat ja edulliset. Olen hyvin kiinnostunut hyvinvointiteknologiasta, psykologiasta, terveydestä, liikunnasta ja hyvinvoinnista ylipäätään. Kiinnostukseni kohteiden aihealueet ovat hyvin laajoja, mikä hankaloittaa tehtävää.

Tykkään tehdä hyvin spesifejä tavoitteita. Suuripiirteiset tavoitteet kolmen, viiden ja kymmenen vuoden päähän toimivat itselleni vain, jos seuraan kehitystä viikoittaisten tai kuukausittaisten välitavoitteiden kautta. Ensimmäisen askeleeni otin jo (hieman vahingossa) haparoiden Huipulla Tuulee-tapahtumassa.Tapahtumassa pääsin juttelemaan Hintsa Performancen omistajan, Anssi Hintsan kanssa, mikä oli mielestäni todella inspiroivaa ja innostavaa. Olen kuullut, että itsensä ympäröiminen itseään fiksummilla ihmisillä on aina kannattavaa. Tuntui, että alle tunnin keskustelun aikana olin saanut irti aivan älyttömän paljon kannustusta ja uutta tietoa, mikä antoi aivan hirveästi draivia omaan tekemiseen. Kontakti on siis luotu, mutta miten pääsen esimerkiksi tutustumaan yrityksen toimintaan?

Muller esittää kirjassaan hauskan, storytellingillä maustetun toimintatavan.

Koska yritysjohtajia on välillä hankala saada puhelimitse kiinni, on järkevää lähettää kirjallinen sähköposti henkilölle, jonka haluat tavata.

1. Esittele itsesi reippaasti, ja kerro suoraan, mitä haluat.

2. Kerro avoimesti asioista, jotka sinua oikeasti kiinnostavat, ja avaa omaa työkokemustasi tai taitoprofiilia.

3. Loppuun ehdota tapaamista.

4. Muista myös mainita, mistä olet yhteystiedon saanut, ja kenen kautta.

5. Vahvista tapaaminen kirjallisesti

Hyvin yksinkertaisia asioita, mutta toimintatavan tarkoituksena on päästä lähelle tunnetasolla, ja luoda ihmiskontakti jo ennen asiakastapaamista.

Lopussa kirjassa oli myös hauska neuvo jännityksen hallitsemiseen.

Muller neuvoo ajattelemaan jännittävässä tilanteessa niin, kuin olisi esimerkiksi parhaan ystävän seurassa. Tai ylipäätään henkilön kanssa, jonka kanssa on mukava ja helppo olla. Hän kannustaa tutkimaan, mikä tekee tilanteesta rauhallisen ja itselle miellyttävän, ja siirtämään tämän esimerkiksi asiakastapaamisiin ja yritysvierailuihin.

Omana itsenään esiintyminen toimii aina.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!