Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

David & Goliath

Kirjoitettu 23.03.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Ihalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: David and Goliath
Kirjan kirjoittaja: Malcolm Gladwell
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 6. Markkinointi, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Suurempien kohtaaminen on varsinkin meille hyvin tuttua, lähes joka viikko kohtaamme jossain yhteydessä, tai tutustumme isompiin yrityksiin ja toimijoihin. Itsellä ei ollut koskaan kovinkaan suurta kynnystä mennä kohtaamaan ”suurempiaan”. Heillä on usein enemmän ennakko ajatuksia/odotuksia kun mitä itsellä; olethan opiskelija he sanovat, ehkä voisit valmistautua ensikerralla paremmin.

Varsinkaan minulta ei ole odotettu juuri mitään koskaan, jonka vuoksi olen todella hyvä yllättäjä monelle. Mitä enemmän sanotaan sekopääksi tai oman tien kulkijaksi nykyisin, niin minusta tuntuu aina vain paremmalta. Eipähän ole polulla ruuhkaa, kun ei sinne kovin moni uskalla edes tulla.

 

Suuremmilla toimijoilla on usein vikana se etteivät he pysty tekemään korjaus liikkeitä kovin nopeasti, se voi johtaa tuhoon muutamassa vuodessa kun ei saada kurssia vaihdettua. Siinä vaiheessa alkaa kiinnostamaan millä tavalla pienemmät korporaatiot luovivat tiensä selville vesille.

En ole viimeiseen puoleen vuoteen miettinyt kertaakaan mitä uutisista tulee, tai kuullut miten suomen talous kehitys vaikuttaa yrityksiin. Koska sillä ei ole mitään vaikutusta, puheet kyllä muuttuvat teoiksi jos niitä jauhaa koko ajan. Siksi en sitä teekään, enkä halua että ympärillä olevat ihmisetkään niin tekevät, koska se ei johda mihinkään. Mikäli valitat, niin täytyy sen eteen myös tehdä jotain, jos haluaa muutosta.

 

Kun kaikki odotukset ovat vastustajan puolella, onko silloin voitolla vai häviöllä? Toisille se tuo ylimielisyyden joka johtaa huolimattomuuteen, eikä näe pienemmän liikkeitä ja antaa sille etumatkaa. Toisille se tuo lisää painetta, joka taas hermostuttaa ja heikentää suoritusta. Kuinka oppia käsittelemään kutakin tunnetta kun lähes aina sinulta odotetaan jotain. Itse olen lopettanut kiinnostumisen siitä mitä muut ajattelevat, koska sillä ei ole mitään väliä.

Silloin kun minulta ei odoteta yhtään mitään, ja jopa lietsotaan ettei se ole mahdollista tunnen vain voimistumista sisälläni. Kaikilla tämä tunne tai keino ei todellakaan toimi eteenpäin vievänä voimana, mutta itselläni kyllä. Nyt olen yrittänyt miettiä tätä tiimini kannalta miten voimaantuminen saadaan suurimpaan osaan porukasta.

 

Olemme tällä hetkellä ”Goliathin” asemassa, koska viime vuosi onnistui niin hyvin kuin ikinä olisi voinut toivoa. Toimintaan vaikuttaa tänä vuonna aivan toiset asiat, kun mietimme kuitenkin jo omia polkujamme mihin jatkamme. Niin on todella vaikea saada tekeminen ja asiakkaat keskiöön, vaikka niillähän se tulevaisuus luodaan varsinkin heidän kohdalla, jotka haluavat yritystä jatkaa. Aika monella meidän tiimistä on kuitenkin intressejä toimia jatkossakin yrittäjänä, joten täytyy alkaa tehdä!

Unohdetaan ”menestykset” ja aletaan rakentaa uutta, koska ei menneestä mitään palkintoa ole odotettavissa, kyllä sen eteen täytyy tehdä asioita jatkossakin. Emme ole koskaan osanneet tehdä, niin hyvin asioita mitä nyt osaamme. Se on etuna tämän vuoden läpi viemisessä, tulemme menestymään vielä kerran yhdessä. Sen näkyviin tuleminen riippuu enää vain meistä.

 

Se miten meidän odotetaan toimivan, ei ole se tapa miten kannattaa aina toimia. Entä jos en edes tiedä miten minun odotetaan toimivan ja yllätän muut aivan täysin ja korjaan koko potin, koska kukaan ei vain odottanut minulta mitään. Sehän on loistavaa, ei kukaan odottanut meidän Australian reissultakaan mitään paitsi me itse. Mikä yllätti jopa meidätkin, että saavutimme niin hyviä tuloksia sieltä. Mikään kun ei tule tekemättä, mutta ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa makaamaan hyvän olon tunteessa.

Mietin muutama päivä sitten lenkillä ollessani, että haluan tehdä seuraavaksi jotain mihin en aivan pysty. Jonka takia olenkin lähdössä 3 viikon päästä ajamaan polkupyörällä Roomasta Amsterdamiin eli mitä siitä nyt tulee n. 1600km matkaa, eikä aika ole meidän puolella 13 pv. Saa nähdä miten käy!

 

Mikä on sinun seuraava haasteesi?

 

Aleksi Ihalainen

aleksi@millio.fi

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!