Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dettman ja johtamisen taito

Kirjoitettu 09.12.18
Esseen kirjoittaja: Ida-Maria Muilu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dettman ja johtamisen taito
Kirjan kirjoittaja: Saska Saarikoski
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tätä kirjaa kuuntelin, kun olin ajamassa kohti Rukaa katsomaan kumparelaskun maailman cupin avauskisoja. Perillä pääsisin näkemään pitkästä aikaa vanhoja kumparetiimiläisiä, joista osa tulisi myös laskemaan tätä kisaa. Ajoin yksin Ouluun, josta ottaisin kaverini kyytiin ja jatkettaisiin siitä yhdessä matkaa kohti Rukaa. Minulla oli siis rutkasti aikaa kuunnella ja pohdiskella kirjan oppeja.

Kirjakertoo koripallovalmentaja Dettmanista, joka käänsi johtamisopit päälaelleen. Hän kertoo johtamistavastaan koripallovalmentajana, mutta opit voidaan soveltamaa myös bisnesmaailmassa. Kirja ja luultavasti myös aika, jolloin tätä kirjaa kuuntelin, laittoi minut miettimään oman valmentajan sekä kumpareuran välisiä yhtäläisyyksiä verrattuna Tiimiakatemialla oloon, sillä näin tarkemmin mietittynä, niitä on paljon.

Vanhassa valmentajassani on paljon samoja piirteitä mitä Dettman pitää tärkeänä. Kukaan ei pitänyt häntä johtajana, vaan hän onnistui olemaan kuin yksi meistä. Hän osasi luoda hyvän tiimihengen ympärillemme ja tarpeen tullen osasi myös vaatia.

Tiimiakatemian valmennustyyli on mielestäni enemmän urheiluvalmennuksentyyppistä johtamista, kuin opettajakeskeistä opetustyyliä. Meillä on tiimit, joissa panostetaan sen hengen ja tiimiyrityksen parhaaseen mahdolliseen kehittymiseen. Meillä on valmentaja, joka opastaa ja kannustaa kohti huippusuorituksia. Mutta vaikka olemmekin tiimi, jokainen on yksilö, jolla on vastuu itsestään, toiminnastaan ja omien tavoitteidensa täyttymisestä.

Mitä itse voin tiimiliiderinä oppia tai johtajana oppia?

  1. Jo tutuksi tullut selkeä oppi on se, ettei missään nimessä saa nostaa itseään muiden yläpuolelle. Mitä lähempänä muita on, sen parempi.
  2. Täytyy antaa muille vastuuta ja myös luottaa, että vastuualue hoituu. On turha yrittää hoitaa kaikkea yksin tai kytätä ja epäillä tuleeko tuo asia varmasti hoidettua. Mitä vapaammat kädet, sitä enemmän he itse ottavat vastuuta ja kokevat itsensä luotetuiksi ja tärkeiksi.
  3. Tiimissä on tärkeää hyödyntää kaikkien voimavarat. Kuten koripallo joukkueessa, täytyy laittaa oikeat ihmiset oikeille paikoilla saavuttaakseen maksimaallisen tuloksen.
  4. Vaikka olemmekin tiimi, loppujen lopuksi olemme kaikki hakeneet Tiimiakatemialle itseämme varten ja tiimimme päämääränä on, että jokainen tietää minne Tiimiakatemian jälkeen jatkaa. Jokaisen täytyy ottaa siis vastuu itsestään ja tekemisestään, että pääsemme tähän tavoitteeseen.
  5. Jokaisella täytyy tiimin tavoitteen lisäksi olla omat tavoitteet, joita seuraa. Tärkeää on, että pääsee tavoitteisiinsa ja huomaa kehittyvänsä. Tästä saa paljon varmuutta ja lisäbuustia asettaa tavoitteitaan yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Tätä viimeisintä oppia olen pohdiskellut viimeaikoina jo jonkin verran. Tiimiakatemialla olen nyt siinä vaiheessa, että olen tajunnut, että aikamme on täällä rajallinen ja ennen valmistumista haluan oppia ja kokeilla hirveästi kaikkea. Kun olen valmistunut, haluan tuntea, että olen oikeasti oppinut paljon juttuja. Tällä hetkellä en haluaisi tyytyä pikku väsäilyyn ja nyhräämiseen, vaan ottaa isoja steppejä ja laittaa oikeasti kädet syvälle saveen, niin että vähän jo jänskättää. Niinhän sitä parhaiten oppii.

Olen myös miettinyt mistä tällainen ajattelu on sitten peräisin, ja tähän mennessä siihen olen keksinyt vain yhden syyn. Kumparelasku. Lopetin kumparelaskun juuri ennen akatemialle tuloa, mutta sitä ennen olen harrastanut sitä kahdeksan vuotta vähemmän tavoitteellisesti sekä tavoitteellisesti. Olen tottunut siellä asettamaan itselleni tavoitteita ja seuraamaan niitä. Sieltä sain sopivasti jännitystä ja vaihtelua muuten tasaiseen elämään. Ja ehdottomasti parasta kumparelaskussa oli itsensä ylittäminen. Ja tämän fiiliksen haluan saada edelleen.

Olisi mahtavaa saada koko tiimille se fiilis, että on ylittänyt itsensä. Varmasti kaikilla on paljon pieniä onnistumisia ja kaikki meistä on akatemian aikana kehittynyt jo paljon. Nyt on vaan aika siirtää ne onnistumiset sinne tekemisen puolelle. Unelmatilanne olisi se, että jokaisella olisi suuri unelmaprojekti menossa ja jokainen pikkuhiljaa hahmottaisi, mikä se tulevaiseen oma juttu voisi olla. Saataisiin kunnolla pöhinää päälle.

Tämä kaikki on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Luulen, että helpoiten pääsemme tähän, kun jokainen ottaa jatkuvasti pieniä steppejä eteenpäin. Näin jokaiselle saadaan pieni onnistumisen tunne ja halu kokeilla taas vähän enemmän. Jokaisella täytyy olla myös mielessä omat tavoitteet ja halu päästä niihin. Jatkuvasti niitä seuraamalla voi nähdä oman kehittymisensä. Ja tärkeintä on ymmärrys, että meistä jokaisesta on mihin vaan, kun vaan laitamme vähän itseämme likoon!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!