Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dettman – Johtamisen taito

Kirjoitettu 23.07.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dettman - Johtamisen taito
Kirjan kirjoittaja: Henrik Dettman
Kategoriat: 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tällä kertaa en valinnut tarkoituksella urheilu teemaista teosta, sillä nimi Dettman ei sanonut minulle mitään, mutta näin vain autourheilun ja nuorten leijonien jälkeen päädyin tutustumaan susijengin valmentajan oppeihin ja koripallon bisnesmaailmaan. Poiketen useista johtajuus oppaista tätä teosta ei Dettmanin mukaan pysty tiivistämään yhteen lauseeseen. Näin koko kirjan kuunnelleena olen kyllä samaa mieltä, mutta katsotaan jos saisi yhteen esseeseen kuitenkin!

 

Tietokone menestys maailma

Nykyään kun rikkaat ovat jonkin menestyneen kännykkä sovelluksen kehittäjiä ja tekevät isoja rahoja nenä kiinni läppärissä istuen, ei oman kehon kunnosta oikein välitetä. Eihän sillä ole onnistumisen ja menestyksen kannalta väliä paljonko penkistä nousee tai kuinka makaroonit käsivarret on, kunhan jaksaa näpyttää konetta niillä. Mutta eihän se näin ole. ”Jalka ei nouse jos mieli on maassa, mutta ei aivotkaan säkenöi jos nenä on tukossa”. Jos olo on paska ja epäenerginen, ei siitä tietokone neppailustakaan tule mitään, kun aivot ovat aivan jumissa. Tämän takia olen itse kiireenkin keskellä pyrkinyt aina ehtimään treeneihin ja viimeiseen asti koittanut olla karsimatta liikunnasta. Samoin ei myöskään riitä, jos fyysinen kunto on kasassa, mutta pää hajoilee. Kun ajatukset pyörii muissa murheissa ja mikään ei jaksa kiinnostaa, jos saa ylipäätään itsensä roudattua treeneihin, siellä havahtuu jatkuvasti siihen, ettei ole mitään hajua mitä pitäisi olla tekemässä ja puolet ohjaajan selityksistä on mennyt ohi.

 

Pienet arkijutut tärkeitä

Kalliiden 1-2 kertaa vuodessa järjestettävien firman juhlien sijaan se mikä oikeasti luo yhtenäisen joukkueen on jatkuvat arkiset yhdessä tekemiset ja ajanvietot. Siksi Henrik Dettmanin joukkueet esimerkiksi lounastivat yhdessä usein. Se mikä uskon olevan iso etu Tiimiakatemian yhteisöllisyyden kannalta, on juuri tuo yhdessä saman katon alla hommien painaminen yhteisvoimin. Toki meilläkin Dimangialla pistettiin juuri rahaa palamaan hienostuneesti Stefan steakhousen pihveihin kevätkauden päätöksen kunniaksi ja onhan nuo aina kivoja tilaisuuksia, mutta suurin osa ajasta eli vuoden kaikki muut kuukaudet virkistäydytään 100€ budjetilla, pääpainona juurikin vain tuo yhteinen ajanvietto. Siinä sitä oikeasti lähentyy, kun ahertaa joka päivä läppärit rivissä toimiston pöydille vierekkäin ja painaa tuolla kentällä yhteisissä prokkiksissa! Kun ollaan yhtenäinen porukka, toimitaan myös tiimiyrityksenä paremmin ja aina sen huomaa heti, jos jotain ei ole aikoihin näkynyt toimistolla ja mietiskellään, että missähän tyyppi menee. Sillä ehkä meilläkin harjoitteluissa ja pidemmillä reissuilla pyörineet jäivät yllättävän nopeasti ulos kuvioista, kun tuo yhteisen arjen puuttuminen erkaannutti.

 

Ratkaisijat & haalarimiehet & eriarvoistaminen

Joukkue tarvitsee toimiakseen ratkaisijoita eli tähtipelaajia sekä roskisdyykkareita ja työmiehiä. Puolustajan roolissa on hankala kerätä pisteitä ja mainetta ja kunniaa samalla tavalla kuin koreja heitellessä, mutta jonkun sekin on tehtävä. Samoin tiimiyrityksestä pitää löytyä ne eri tyypit kaikkiin rooleihin. Täytyy olla ahkeria euroja painavia työmyyriä, tehokkaita myyjiä ja uusien asiakkaiden hankkijoita sekä idearikkaita luovia mietiskelijöitä. Jos olisi tekijöitä mutta kukaan ei halua myydä ja hankkia mitään projektia missä voisi työskennellä, ei homma toimi. Jos kukaan taas ei ole valmis uhrautumaan tiimin edun vuoksi ja pelaamaan sitä epäkiitollista ”puolustajan” roolia, ja hoitamaan esim. jotakin nihkeää mutta pakollista juttua, on tiimipelaajia selkeästi liian vähän. Toisin kuin koripallossa, tiimissä kaikki voivat loistaa tähtipelaajana, tosin eivät yhtä aikaisesti. Kun Reetan kanssa otimme oman ison harppauksemme tilaten ryhtivaljaita ison satsin ja laitoimme verkkokaupan oikeasti kasaan, se tarkoitti, että tiimin tililtä ei olisi hetkeen irronnut muiden yhtään isommille visioille rahaa. Muiden täytyi siis joustaa ja antaa meille mahdollisuus nousta Dimangian tähtipelaajiksi hetkeksi.

Monesti kärhämää urheilujoukkueissa aiheuttava eriarvoistaminen on toki riski myös tiimeissä. Jos yhdellä joukkueen tähdellä on muihin verrattuna tupla palkka ja hän lentelee yksin ykkösluokassa, ei tiimihenki voi pysyä hyvänä ja tasa-arvoisena. Kun käsittelimme oman tiimimme toimintahäiriöitä keväällä, kävi ilmi, että osa ongelmistamme oli tiimiläisten ”eri säännöt”. Toki kaikkien on tarkoitus ollut olla samalla linjalla, mutta ajan kanssa eri tyyppejä kohtaan oli muokkautunut eri olettamukset ja vaatimukset, mikä taas vei pohjaa yhdessä sovituista jutuista. Kun halutaan, että tiimissä priorisoidaan yhteinen tekeminen ja muutamat tyypit ovat aina poissa virkkareista ja koko talon jutuista, muut alkavat kyseenalaistaa miksi heidänkään pitäisi. Tämän takia teimmekin tiimissä rakenteellisia muutoksia ja nyt mukana ovat tyypit, jotka oikeasti ovat valmiita sitoutumaan yhteiseen nostettuun vaatimustasoomme.

 

”Niin pelaat talvella kuin harjoittelet kesällä”

Meidän tapauksessa ehkä sanoisin, että syksyllä talven sijaan, mutta sama tuntuu pätevän yhtälailla. Kesä on tiimiyrittäjästä riippuen joko aikaa rauhoittua ja ottaa löysemmin ja paikkailla kertyneitä kirjapisteitä verkkaista tahtia tai käyttää treenien pois jäännistäkin vapautuneet 8h viikossa painaen yhä kovemmin duunia ja tienaten fyksöniä koko vuoden edestä muiden lomailijoiden lompakosta tarjoten jos minkälaisia sesonkiin sopivia palveluita. Kuten arvata saattaa näillä tyypeillä voi olla hieman erilainen mielentila päällä syksyn taas koittaessa… Toinen ei meinaa päästä sängystä ylös millään kusahtaneen uniryhtiminsä kanssa ja ajatuksia herättely takaisin bisneksiä kohtaan ja työ moden etsintä voi kestää. Toinen taas ei ole menettänyt otettaan hetkeksikään ja bisneksiä ei tarvitse vaivalla kaivella henkiin, kun ne eivät ikinä vajonneet on hold-tilaan. Tyyppi saattaa olla astetta vähemmän levännyt, mutta nyt kesän tienestien tuomalla rauhalla häntä ei ainakaan gäp-stressaa tai vahvarin tuoma tuleva nöyryytys! Itse olen nostanut joka kesältä tukia ja suorittanut opintoja = pyöritellyt projekteja, mutta kuitenkin hieman rennommalla otteella tehden enemmän keikkaluontoisia duuneja. Koen tällaisen välimuodon varsin toimivaksi ja välttämättömäksi ainakin itselleni, sillä akatemia kautena oma kalenteri on tupannut olemaan jatkuvasti hieman liian täynnä ja välillä pitää hengähtää. Tiedän kuitenkin mitä teen syksyllä ja mihin keskityn ja kun pyörittelen hommaa tässä kesälläkin jossakin määrin, niin alku ei tule olemaan hidas ja kankea!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!