Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dettmann ja johtamisen taito

Kirjoitettu 29.08.19
Esseen kirjoittaja: Lauri Suhonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dettmann ja Johtamisen taito
Kirjan kirjoittaja: Saska Saarikoski
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

 

Etsiessäni seuraavaa kirjaa luettavakseni mietin, mistä aiheesta haluaisin oppia enemmän. Olin aiemmin lukenut henkisen hyvinvoinnin kirjoja ja myös itsensä johtamisen teoksia. Niitä en välttämättä halua lukea enempää. Sitten kuulin hyvästä johtamisen kirjasta, joka minua voisi kiinnostaa. Kyseessä oli siis Dettmannin johtamisen taito, joka kertoo Henrik Dettmannin elämästä koripallovalmentajana ja hänen valmennus/johtamisfilosofiastaan. Tämä kirja vaikutti heti mielenkiintoiselta, sillä tykkään koripallosta paljon ja samalla voisin oppia jotain uutta johtamiseenkin liittyen. Ajattelin, että pystyn varmasti samaistumaan johtamisen oppeihin paremmin urheiluun liitettynä, sillä olen itse harrastanut erilaisia joukkuelajeja monta vuotta ja samalla nähnyt monenlaisia valmentajia.

Kirja on kirjoitettu elämänkertatyylisesti ja siinä käydään läpi Dettmannin uraa valmentajana aina Helsingin Namikasta Suomen maajoukkueen valmentajaksi asti. Samalla käydään läpi hänen kehitystään ihmisenä ja valmentajana ja kuinka hänen valmennusfilosofiansa on muuttunut vuosien varrella. Elämänkertatyyli tekee kirjasta helppolukuisen, vaikka ei varsinaisesti johtamisen opeista välittäisikään. Kirjassa myös perehdytään valmennuksen ja johtamisen oppeihin tapahtumien ja esimerkkien avulla. Juuri nämä opit ja esimerkit tulevat esille Dettmannin toimiessa koripallovalmentajana, mutta näistä osaa pystyy käyttämään myös ihan normaalissa työympäristössä, kuten vaikkapa tiimiakatemialla. Joistain Dettmannin opeista on varmasti hyötyä myös omissa mahdollisissa johtamistehtävissä tulevaisuudessa.

Dettmannin valmennustyyli oli nuorempana tiukka ja hän pyrki pitämään kovaa kuria. Hän pyrki olemaan auktoriteettinä pelaajille. Hän ei välttämättä ollut se kaikkein pidetyin valmentaja, mutta häntä ainakin kunnioitettiin. Tämä toimi siihen aikaan ihan mukavasti. Kuitenkin vuosien varrella hänestä tuli vähitellen pehmeämpi ja enemmän ihmislähtöinen ja yksilökohtainen valmentaja.

Dettmann pyrki johtamaan aina esimerkillä, eli hän pyrki aina olemaan sitoutunut joukkueen tapahtumiin täysillä. Hyvänä esimerkkinä tästä oli se, että päivätöidensä lisäksi Dettmann piti joukkueelleen kahdet treenit päivässä ja hän oli aina paikalla. Tämä lisäsi myös muun joukkueen sitoutumista ja vaatimustasoa, joka on aina vain hyvä asia, varsinkin jos joukkue on täynnä motivoituneita pelaajia, eikä ylimielisiä tähtipelaajia. Dettmann pyrkikin pitämään kaikki pelaajat samalla viivalla, eikä yksikään pelaaja menisi systeemin ohitse. Akatemialla tällainen johtaminen voisi toimia vaikkapa kontaktointi tilanteissa, eli ottamalla puhelimen käteen ja soittamalla voi jo näyttää muille esimerkkiä. Esimerkillä johtaminen onkin omasta mielestäni yksi tehokkaimmista ja simppeleimmistä johtamistyyleistä.

Dettmannin valmennusfilosofiaan kuului myös yksilökohtainen johtaminen. Hän pyrki aina keskittymään pelaajiensa vahvuuksiin heikkouksien kehittämisen sijaan ja halusi aina peluuttamaan pelaajiaan pelkästään heille parhaiten sopivilla pelipaikoilla. Hän myös halusi, että kaikilla on mahdollisimman hyvät oltavat valmistautua otteluihin ja pyrki minimoimaan häiriötekijät. Hän antoi joillekin pelaajille myös yksilölliset harjoitusohjelmat, jotta pelaajat voisivat harjoitella ja kehittyä myös omalla ajallaan. Nämä asiat ovat myös akatemialla paljon läsnä, sillä kaikki ihmiset ovat erilaisia. Heillä on erilaiset lähtökohdat, mutta myös erilaiset vahvuudet. Toisaalta akatemialla on hyvä pohja kehittää myös esimerkiksi omia heikkouksiaan. Akatemialla johtajana toimimiseen kuuluu minun mielestäni lähtökohtien huomioonottaminen, joten tästä opista voisi ottaa koppia omissakin johtotehtävissä.

Dettmannille johtamisessa vaikeita asioita oli liian kaveruuden ja tunteilun välttäminen tietyissä tilanteissa. Hän pyrki aina päättämään asiat järjellä eikä tunteella. Johtajana ei pärjää, jollei osaa vaatia mitään tai, jos ei osaa sanoa ei. Vaikeita paikkoja oli kertoa tietyille pelaajille, että he eivät mahdu joukkueeseen. Vaikeaa oli myös esimerkiksi olla peluuttamatta jotain tiettyä pelaajaa hänen omassa jäähyväisottelussaan, koska hän ei vain pelin kulun takia sopinut kentälle. Johtamisessa ei kuitenkaan voi vältellä konflikteja. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita joiden kanssa myös akatemialla joutuu painimaan. Välillä täytyy pystyä vaatimaan, vaikka se tuntuisi epämukavalta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!