Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi – Ja yhdessä ajattelemisen taito

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Niko Eskelinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi - Ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi – Ja yhdessä ajattelemisen taito, William Isaacs

Dialogi, mitä se oikeastaan on? Ensimmäisenä ehkä tulee mieleen kahden ihmisen välistä keskustelua, koska monologi on yhden ihmisen pitämää puhetta. Seuraavaksi voi tulla mieleen ihmisten välistä keskustelua, mikä ainakin itsellä sanasta dialogi tulee mieleen, kunnes luin tämän kirjan. Dialogi on yhdessä puhumista. Kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa erittäin vaikea laji toteuttaa. Niin vaikea, etten usko kenenkään sitä täysin oppivan.

Itse haluan kehittyä tässä kyseisessä lajissa, koska olen sosiaalinen ihminen ja tykkään höpöttää ihmisten kanssa. Tärkeimmät keinot harjaantua ja kehittyä dialogissa ovat:

  1. Kuuntele
  2. Kunnioita
  3. Odota
  4. Suora puhe

Näitä taitoja pohdiskelemalla itselleni avautui, miten itse esimerkiksi käyttäydyn treeneissä dialogi-ympyrässä. Se myös avasi silmiä sille, minkälainen oikeasti olen ja mitä asioita minun pitää muuttaa ja mitä kehittää itsessäni.

Kuuntelu

Mielestäni se on koko dialogin kivijalka. Tietenkin kaikkia neljää taitoa tarvitaan että dialogi toimii, mutta kuunteleminen luo sille perustan. Siltikin, se ei edistä dialogia jos ihmiset eivät oikeasti kuuntele toisiaan.

Kun sitä alkaa miettimään, niin milloin viimeksi oikeasti on kuunnellut mitä toinen sanoo. Vilpittömästi ollut kiinnostunut mitä toisella on ollut sanottavana ja sen jälkeen jäänyt miettimään ja mutustelemaan sitä ja vielä sen jälkeen sisäistänyt sen? Se on yllättävän vaikeaa.

Esimerkki oman tiimini treeneistä: Treenejä jäljellä arviolta 15 min, joku kertoo mielipiteensä johonkin asiaan, keskusteluun liittyy 3-4 henkilöä, tässä vaiheessa loppui ihmisten kuuntelu. Oikeasti jokainen oli samaa mieltä asiasta ja puhui samasta asiasta, mutta eri tavalla. He eivät huomanneet tätä, koska kukaan ei oikeasti kuunnellut toista vaan jokaisen oma mielipide jylläsi päässä ja se oli pakko päästää suusta ulos. Kolme dialogin taitoa kuuntelu, kunnioitus ja odotus hävisivät.

Sillä hetkellä kun toinen kertoo mielipiteensä tai esittää asian muille, olisi hyvä miettiä omia ajatuksiaan ja jos on asiasta samaa mieltä toisen kanssa, ei välttämättä tarvitse sanoa asiaa eri sanoilla. Jos näin ei tee, syntyy valtava aallokko, missä keskustelu velloo puolelta toiselle saavuttamatta päämäärää.

Kuuntelun koen omaavani vahvuuksiini jossain määrin, tykkään kuunnella ihmisiä ja mietin heidän sanojaan ja omia ajatuksiani asiasta, mutta silti vielä on opeteltavaa sillä välillä omat mielipiteet käyvät liian vahvoiksi, kuuntelu herpaantuu ja sanat on pakko päästää suustaan ulos.

Kunnioitus

Ennen kun pystyy kunnioittamaan toisia ja toisten mielipiteitä, on tunnettava toisen taustoja ja tunnettava hänet ihmisenä. Tiedettävä enemmän kuin nimi, ikä ja mistä on kotoisin. Sitä kautta ymmärtää miksi toinen käyttäytyy ja ajattelee tietyllä tavalla. Kunnioitukseen vaikuttaa myös paljon omat muistiheijastumat. Muistiheijastumat nimensä mukaan heijastuvat menneistä tilanteista. Ne helposti ohjaavat tekemään tai sanomaan asioita automaattisesti. Esimerkiksi etsit kirjettä lipastosta, mutta et katso alimmaiselta hyllyltä, koska se ei ole aikaisemmin ollut siellä. Muistiheijastumasi kertoo tämän ja automaattisesti luotat siihen. Jos jokin asia ärsyttää ihmisissä, mieti ärsyttääkö se oikeasti vai onko se vain muistiheijastuma ja pystytkö katsomaan asiaa eri näkökulmasta ja kunnioittamaan toista. Toisessa ärsyttävä asia voi myös esiintyä itsessään, mutta sitä ei vain myönnä itselleen.

Itse teen aika nopeat arviot ihmisistä ja heistä tulee mielessäni tietynlaisia ihmisiä. Eli ihmisten ulkoinen olemus vaikuttaa paljon omaan mielipiteeseeni heistä ja kunnioittamiseen heitä kohtaan. Siksi minun täytyy tuntea ihminen paremmin, että ymmärrän hänen käyttäytymistä ja ajatuksia. Heidän täytyy tavallaan ”todistaa” miksi he ovat juuri sellaisia kuin ovat.

Odotus

Odotus osittain heijastuu kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen. Treeneissä on keskustelu menossa mihin osallistuu monta ihmistä. Kun on kuunnellut toisia, näkee vieressä istuvan pitäneen kättä ylhäällä useamman minuutin ajan ja vaikka kuinka tärkeä oma mielipide olisi, kunnioittaa häntä ja odottaa omaa puheenvuoroansa ja antaa toisen puhua. Omalla tavallaan odottaminen on aika vaikeaa. Jos kaikki odottavat liikaa, ei synny kunnon dialogia ja jos kukaan ei odota, syntyy sekasorto. Odottamista täytyy olla oikeassa tasapainossa ja sitä ei löydä muuta kuin harjoittelemalla.

Suora puhe

Suurin kehityskohteeni. Olen erittäin huono sanomaan ihmisille suoraan esimerkiksi mitä mieltä olen heistä tai heidän mielipiteistään. Yritän olla mahdollisimman hyvissä väleissä kaikkien kanssa, enkä halua pahoittaa ihmisten mieliä. Jos jokin asiaa ärsyttää, pidän sen yleensä omana tietonani ja elän sen kanssa. Huonona puolena on se, että silloin toinen ihminen ei pysty muuttamaan tapojaan tai kehittymään jossain asiassa, jos hänelle ei kerro totuutta.

Näin Tiimiakatemian alussa suora puhuminen on erittäin varovaista. Yksikin radikaali kommentti saattaa tehdä suuren loven tiimin henkeen. Ihailen heitä, joita kohtaan on sellainen kunnioitus kun he puhuvat suoraan, he osaavat ilmaista asian niin ettei se loukkaa ketään ja kaikki ymmärtävät asian ottamatta sitä itseensä.

Roolihahmot

Dialogin roolit: Aloitteentekijä, Kannattaja, Vastustaja, Sivustakatsoja. Kaikki ovat erilaisia, kaikissa on erilaisia tunnusmerkkejä. Näitä rooleja tarvitaan, jotta dialogi rullaa eteenpäin. Koen sivustakatsojan roolin hieman erilaiseksi kuin kirjassa. Sivustakatsoja on enemmänkin tarkkailija, joka kuuntelee ja ei viitsi ottaa jokaiseen asiaan kantaa. Saattaa olla, että tällainen ihminen koetaan hiljaiseksi hissukaksi jolla ei ole mielipidettä mihinkään, mutta silti he heittävät keskustelujen väliin hyviä näkökulmia, jotka herättävät kysymyksiä, joihin ei ehkä heti ole vastausta. Jos vain saavat puheenvuoron. Muut roolit ovat aika selviä ja mielestäni ne muodostavat enemmistön useammassa tiimissä. Näen itseni vahvinten aloitteentekijänä, kannattajana ja joskus sivustakatsojana.

Tunteella, merkityksellä vai toiminnalla?

Tunteen kielellä puhuvat ihmiset tuntuvat heijastavan sanomisiaan paljon kokemuksiinsa ja ajattelevat ihmisten kautta. Merkityksen miehet pohtivat syitä, miksi näin tehdään ja mitä tästä hyödytään. He kyseenalaistavat asiat ja varmistavat, että tämä on oikea tapa toimia. Viimeisenä ovat toiminnan toteuttajat, joihin itsenikin sijoitan, eivät jaksa kuunnella turhaa asioiden soutamista ja huopaamista vaan haluavat tekoja ja päätöksiä.

Nämä olivat siis eri kieliä mitä ihmiset käyttävät dialogissa. Kaikki yhteen kattilaan heitettynä, dialogin taidot, roolit ja kielet muodostavat aikamoisen sopan! Jokaisen täytyy ymmärtää millä tavoin itse toimii, jotta sopan liemestä saadaan kirkasta.

Loppujen lopuksi Tiimiakatemia on loistava paikka harjoitella yhdessä puhumista, koska sitä tapahtuu kaikkialla!

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!