Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

dialogi

Dialogi – Yhdessä Ajattelemisen taito

Kirjoitettu 05.03.17
Esseen kirjoittaja: Anton Vaulasvirta
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen, 7.5 Innovoinnin klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tullessani Tiimiakatemialle dialogirinki oli aika vieras käsite ja kokemuksena täysin uusi. Ensimmäiset ringit tuntuivat vierailta, koska en ollut ollenkaan tottunut keskustelemaan avoimesti isohkolle ryhmälle (ja silloin meitä tosiaan oli vielä 15). Päässä lähinnä pyöri ajatukset, etten halua puhua näin avoimesti ajatuksistani ja välillä se tuntui jopa epämiellyttävältä. Joillekin on vaikea avautua ajatuksistaan muille, etenkin tuntemattomalle isolle ryhmälle. Se vasta olikin ensimmäinen oppimisen paikka.

Jokaisella on varmasti kokemuksia hyvistä ja pitkistä keskusteluista, jotka ovat sisältäneet pohdiskelua, naurua, ajatusten vaihtoa ja päätösten tekoja. Itse olen tällöin huomannut, että niiden jälkeen olokin on pirteä ja mieli virittynyt positiivisella tavalla. Ne suurimmaksi osakseen sisälsivät kaiken mitä hyvään dialogiin vaaditaan. Syynä tähän on luottamus toiseen keskustelukumppaniin ja uskallus puhua suoraan.

Meidän treeneissämme dialogi on paikoin ollut hankalaa. Ensimmäisenä vuotena dialogi ei varmasti kehittynyt samaa vauhtia kuin aiempien ykkösvuotilaisten, sillä meillä treeneissä käytetty aika oli puolet siitä. Nyt kuitenkin toisen vuoden aikana kehitystä on tapahtunut, mutta siinä on omat haasteensa. En tiedä, kuinka moni tiimissäni osaa päästää irti omista mielipiteistään ja kuunnella muiden ajatuksia ja oppia niistä. Osa ajasta kuluu helposti siihen, että odotetaan vain sopivaa hetkeä kertoakseen oma mielipiteensä, samalla kun sivuutetaan kaikki muu mikä on sanottu. Tämä vaatii varmasti paljon aikaa, että opimme ymmärtämään toisiamme ja käymään oikeasti kehittävää dialogia.

Dialogin on vaikea kehittyä niin sanotusti itsestään, jos sen olemassaoloa ei tiedosta eikä itse huomaa kehitettäviä kohteita. Kun dialogi toimii, se oikeasti toimii. Sen avulla saadaan aikaan päätöksiä ja opitaan toisiltamme. Siinä ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan se on yhteistä ajattelua ja tavoitteena on luoda ja oppia uutta, ei kilpailla omien mielipiteiden paremmuudesta: haastamaan toisten ajatuksia niin, että näkemys asiasta kasvaisi mahdollisimman laajaksi. Toimiakseen jokaisen siihen osallistuvan on ymmärrettävä dialogin neljä peruselementtiä, jotka keräsin tähän alle:

 

Kuuntele

Kuuntelet keskittyneesti toisen aitoa sanomaa, mutta myös omia ajatuksia ja reaktioita. Kuunnellessa huomaat myös helpommin muiden ihmisten haluavan puhua. Aidosti kuunnellessa näytät myös arvostuksen toisen ajatuksia kohtaan.

 

Kunnioita

Saat olla oma itsesi, ja jokaisella on vapaus omiin mielipiteisiin. Olet läsnä ja pysyt asian ytimessä, et siis takerru menneisyyteen tai epäonnistumisiin.

 

Odota

Kun olet kärsivällinen, annat mahdollisuuden oppia toiselta. Saat aikaa ajatusten peilailuun, näkökulmien pohtimiseen ja mielipiteiden vaihtamiseen. Tällöin annat tilaa luoville ratkaisuille, jolloin kahden tiukan vaihtoehdon väliltä saattaakin löytyä kolmas.

 

Puhu suoraan

Suorapuheisuus tuo luottamusta ja herättää kunnioitusta, kun on rohkeutta sanoa se mitä aidosti ajattelee. Ajatuksia ei tarvitse turhaan kaunistella, eikä pelätä sitä miten toinen ihminen reagoi suorapuheisuuteen tai mitenkä itse saat palautetta siitä mitä olet sanonut. Puhu rohkeasti sydämestä, ja ymmärrä mitä hyötyjä suorapuheisuudesta voi olla.

Suoraan puhumista voi oppia, mutta mikä sen ydin käytännössä sitten on? Minusta dialogin pohjana toimii edelleenkin luottamus, joka rakennetaan alusta asti Tiimiakatemialla. Kun alamme ensin luottamaan toisiimme ja sitten omiin mielipiteisiimme, mietimme myös perustelut niihin paremmin. Tällöin luotamme, että vastaanottava osapuoli osaa ottaa palautteen rakentavasti ja positiivisesti. Kun tulemme treeneihin valmistautuneina, annamme arvoa niin omalle kuin muidenkin käyttämälle ajalle. Valmistautuneina olemme myös valmiit keskittymään dialogiin ja sen antiin. Kirjassaan Isaacs painottaa kuuntelemista ilman vastarintaa: puhujaa kuunnellaan siis ilman mitään mielipiteitä puhujasta tai asiasta – täysin objektiivisesti. Tarkastellessani omaa kuuntelemistani huomaan, että osaan kyllä ottaa roolin tällaisena kuuntelijana ja tarkastella mielipiteitä toisen näkökulmasta, mutta haasteena on löytää kultaista keskitietä esimerkiksi mielipiteiden risteytyessä.

Omissa treeneissämme tuntuu hieman oudolta ajatukselta johtaa keskustelua. Minusta dialogia voi johtaa jokainen osallistuja, ja jokaisella osallistujalla on myös vastuu dialogissa. Onhan se sentään yhdessä ajattelua parhaimmillaan eikä uusia ajatuksia ja keskustelua synny, mikäli ei tuo omaa osaansa nk. ”dialogipöytään”. On siis tärkeää, että jokaisen päästä syntyvät ajatukset tuodaan yhteiseen kuplaan. Olen huomannut, että kaikkien tärkeintä kuitenkin on puhuminen, eikä liika omien mielipiteiden laaduntarkkailu. Treeneissä on aina mukavampaa, mitä enemmän itse osallistuu keskusteluun ja aidosti käyttää ajatusta dialogin etenemiseen. Dialogia ei kuitenkaan opita päivissä tai kuukausissa, vaan se on pitkäjänteisen kehittymisen tavoite, jota opitaan keskustelemalla toistemme kanssa ja kokeilemalla erilaisia ilmaisutapoja.

 

Anton Vaulasvirta / Osk Globaattori

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!