Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Diginatiivin sunnuntaiessee

Kirjoitettu 14.12.15
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Syntynyt digiaikaan
Kirjan kirjoittaja: Don Tapscott
Kategoriat: 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin kirjaa suurella mielenkiinnolla ensimmäiset parikymmentä sivua, kunnes mainittiin sanat: MySpace, LimeWire, MSN ja iPod. Siinä vaiheessa oli pakko kääntää etukanteen ja katsoa milloin kirja olikaan kirjoitettu. 2010 – eihän siitä niin kauan ole, oli ensimmäinen ajatus. Mutta niin, onhan siitä jo kohta kuusi vuotta! Ja herran jestas, mikä kehitys siinä ajassa. Tästä aiheesta sitten käytiin Miian kanssa aamupalapöydässä pitkä keskustelu. Muisteltiin omaa lapsuutta ja teini-ikää, kaikkea teknologiaa, mitä silloin käytettiin ja verrattiin nykypäivään.

Perusajatus kirjassa on pysynyt samana, mutta paljon on myös muuttunut. Sosiaalinen media termiä ei oikeastaan käytetä, laiton lataaminen toistuu koko kirjan läpi ja älypuhelimista ei puhuta. Kuulun itse siihen sukupolveen, josta koko kirja kertoo, joten en aina osaa pysähtyä hämmästelemään kaikkea. Nyt mietin ensimmäisenä kaikkia niitä palveluita, jotka sisältyvät lähes jokaiseen päivääni: Whatsapp, Facebook, Instagram, Snapchat, Spotify, Netflix, Google, iltalehti.fi, ksml.fi, Yle Areena, Word, Excel. Ja minä en edes ole suurkuluttaja mielestäni! Paljon olen joutunut opettelemaan. Vaikka en kunnolla muistakaan aikaa ilman tietokoneita, ei kaikki ole minulle itsestäänselvyyksiä. Monesti nykyään katselen jotakin ilmiötä sivusta ennen kuin liityn itse mukaan. Perheeni ei ole koskaan ollut mikään uraauurtava uuden teknologia suhteen, joten sieltä tämä hitaasti lämpiävä asenne varmaan kumpuaa. Ja toki olen jo sen verran vanhempi kuin nykylapset, että opettelu ei ole enää niin helppoa ja luontainen uteliaisuus on vähentynyt.

Parasta tässä kirjassa oli se, että se oli positiivinen. Siinä siteerattiin monia toisia kirjoja, joissa minun ikäpolveani nimitetään muun muassa tyhmimmäksi ja narsistisimmaksi, mikä on elänyt. Tämä kirja taas suorastaan ylisti meitä. Itsekin olen monesti sortunut halveksimaan esimerkiksi nykyteinejä. Kirja muistutti kuitenkin siitä, että miksi pitäisi? Siten olen vain samanlainen kuin nuo vanhat patut, jotka haukkuvat minua idiootiksi ja itsekeskeiseksi.

Monesti tuo asenne kumpuaa pelosta. Aika moni ihminen pelkää muutosta ja kaikkea uutta. Itseä pelottaa joskus ajatus siitä, millainen tulevaisuus on edessä kun teknologia kehittyy koko ajan niin hurjaa vauhtia, ettei ihminen pysy enää perässä. Kirjan positiivinen asenne kuitenkin ohjasi taas sinne suuntaan, mitä haluaisin koko elämänasenteeni olevan: hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat. Ole avoin. Ja ylipäätään haluan olla positiivinen ihminen. Teknologian yhteydessäkään se ei kirjan mukaan tarkoita sitä, että kulkisi laput silmillä. Tarkoitus on suhtautua positiivisesti, mutta uhat ja negatiiviset asiat tiedostaen. Loppujen lopuksi maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle.

 

Oli muuten aika upeaa huomata, että asia, jota kirjassa paljon pohdittiin – laiton lataaminen – on nyt ratkaistu uusien liikeideoiden avulla! Kirjoittaja itse asiassa lopussa kuvailee hänen ideansa ratkaisuksi tähän ongelmaan ja tulee vahingossa kuvailleeksi nykytotuutta: Spotify ja Netflix. Nuorempana olen lataillut musiikkia netistä ja katsellut pikselisiä leffoja, mutta nykyään kaikki maailman musiikki on ilmaiseksi ja laillisesti ulottuvillani ja Netflixistä löytyy oikeastaan aina jotain katsottavaa.
Moni bisneshän lähtee liikkeelle siitä, että halutaan ratkaista jokin ongelma. Luulen, että jokin kauhistuttava ongelma, josta tänä päivänä vaahdotaan, on parin vuoden päästä ratkaistu. (Ja se, joka on sen hoksannut on pari miljoonaa rikkaampi.) Sellainen ihminen loppujen lopuksi on; me sopeudutaan olosuhteisiin. Ja lapset ja nuoret, jotka ovat vielä parhaiten muokkautuvissa, ovat koko ajan parhaiten kärryillä uusimmasta tekniikasta. Siksi heitä pitäisi arvostaa, ei väheksyä.

Huvittavaa oli se, että olin juuri lukemassa tätä kirjaa, kun puhelimeni soi. Mutta näytössä ei ollut normaali kuva, se mikä yleensä on kun joku soittaa. Siinä luki hostlapseni nimi, vaikka hänellä ei tietääkseni ole kännykkää. Vastasin, ja siellähän he olivat; hostlapseni soittivat Sveitsistä. Toinen kiikutti laitteen yläkertaan äidilleen näytettäväksi. Äidin ensi sanat olivat: Jaa, oletkin osannut tehdä jotain sellaista, mitä äitikään ei osaa tehdä. Selvisi, että tyttö oli soittanut minulle pädin kautta. Siinä sitten juttelin hyvän tovin tyttöjen kanssa, samalla kun vanhempi pelasi tietokoneella ja nuorempi lähetteli minulle kuvia ja videoita Facebookissa. Perässä on vaikea pysyä, mutta itse ainakin vielä yritän kovasti. 😀 Vähintään yritän olla jotenkin tietoinen nykypäivästä.

Teknologinen kehitys on muuttanut koko maailman, ja kaikkia eri tulokulmia käsitellään kirjassa laajasti. Itseä tietenkin eniten kiinnostivat luvut koulutuksesta ja työmaailmasta.
Muistan kun lukio alkoi ja olin onnellinen siitä, miten meitä opiskelijoita kohdeltiin. Ensimmäistä kertaa koulutaipaleeni aikana meitä pidettiin ihmisinä ja meille puhuttiin kuin vertaisille. Nykyään ollaan menty vielä enemmän siihen suuntaan, ettemme ole vain vertaisia, vaan joissain asioissa opettajia. Siksi edelleen vallalla ole vanha malli – minä kerron, sinä kuuntelet passiivisesti – ei toimi. Itse en ole matemaattisesti kovin lahjakas, mutta lukion pitkän matikan tunneilla neuvoin aina kavereitani ja opin samalla itsekin, sillä mitään ei voi kunnolla selittää ellei itse tajua sitä. Tämän takia pidän Akatemiasta ja ilahdun uutisista, joissa kerrotaan opettajan heittäneen pulpetit ulos ja laittaneen opsia vähän uuteen uskoon.

Monta vuotta samana pysyneet kalvot ja koekysymykset eivät vaan enää toimi. Meitä pitää opettaa toimimaan nykymaailmassa, joka on jatkuvassa muutoksessa. Joku viisas heppu sanoi joskus, että ainoa pysyvä asia tässä maailmassa on muutos. Minäkään en aina rakasta kaikkea uutta, mutta sitten olen huomannut, että on turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Miksi tuhlata energiaa siihen? Tarkoitus ei ole myöskään sokeasti vain roikkua kiinni kehityksen höyryjunassa, vaan itse pyrin tekemään elämästäni oman näköisen. Menen omaa polkua kulkien omalla tavallani seuraten sopivasti yleismaailmallista reittiä.

Työelämää kohtaan on kuitenkin vielä vähän pelkoja. Yksi syy, miksi tulin Tiimiakatemialle, oli se, että halusin taistella sitä vastaan, mitä minulle joka tuutista hoettiin: Tulette elämänne aikana opiskelemaan 4-5 ammattia. Tiedän kyllä ettei enää ole olemassa sitä, että mennään töihin ja ollaan samassa paikassa eläkkeeseen asti. Mutta ajatus siitä, että joudun pakon edestä opiskelemaan esimerkiksi lähihoitajaksi, että tulen toimeen, oli ahdistava. Yrittäjyys on mielestäni yksi vaihtoehto siihen. En vieläkään tiedä tuleeko minusta yrittäjä joskus, mutta tämän jälkeen minulla on ainakin valmiudet siihen.

Koska kuulun minäkeskeiseen sukupolveen, haluan tehdä myös työelämässä niin kuin haluan. Jos opiskelen uuden ammatin, se johtuu siitä, että minua kiinnostaa. Usein vain tuntuu, että siinä kolmenkympin kieppeillä monien idealismi rapisee ja alistutaan olosuhteisiin ja yritetään luovia mahdollisimman helppoa tietä. Katsotaan nyt miten minun käy, ja millainen maailma on kun ikäiseni ovat vallassa. Toiveeni on kuitenkin tehdä työtä, josta pidän. Että ainoa motivaattorini ei olisi toimeentulo. Kirjassakin mainitaan useaan otteeseen tästä, että nettisukupolvi ei määrittele enää jyrkästi työ vs. muu elämä, vaan työ on yhtälailla osa elämää. Näin minäkin haluan ajatella, mutta joskus se on vaikeaa kun meitä on niin kauan kasvatettu hyvin erilaisin asentein. ”Ah! Vihdoin on perjantai!” ”Mulla ei oo elämää kun pitää vaan opiskella.” ”No saa tästä sentään rahaa.” Kun kuitenkin niin suuren osan valveillaoloajasta ja koko elämästä viettää töissä tai koulussa niin miksei se voisi olla mahdollisimman mukavaa? En pysty itsekään suhtautumaan niin tasapainoisesti opiskeluun ja omaan aikaan ja en tyhmästi oleta, että kaikki on aina ruusuilla tanssimista, mutta kuten yrityksilläkin on visio, pitää meilläkin olla jokin kuva omasta tulevaisuudesta. Merkitys, miksi teen tätä.

 

Tämä on kirjoitettu ilman sen suurempia muistiinpanoja, oikeastaan ajatusten virtana. Mutta huomasin jälkikäteen, että olin sittenkin kirjoittanut ihan asiaa, enkä pelkkää liibalaabaa. Nimittäin tekstissäni tulevat esiin lähes kaikki nettisukupolven kahdeksan normia, joille koko kirja on rakennettu. Tämä on se juju, kuulun itse siihen sukupolveen, josta kirjotetaan, joten välillä on vähän vaikea tutkailla ulkopuolelta omaa toimintaansa. Listaan nyt vielä loppuun ne kahdeksan normia, yhdistelen sinne tekstissäni olleet ajatukset tai jos teemaa ei ole kommentoitu, teen sen lyhyesti.

 

Vapaus

  • vapaus päättää omasta opiskelusta ja urasta
  • vapaus valita, mitä tekniikkaa käyttää ja miten
    –> Vapaus tehdä niin kuin haluaa

Räätälöinti

  • oman opiskelu- ja urapolun muokkaus oman näköiseksi
  • kuuntelen, luen ja kulutan sitä mitä haluan, sillä oikeastaan kaikki on saatavillani
    –> Elämäni on minun näköiseni

Tutkiminen

  • Minulla on pääsy helposti kaikkeen tietoon; kun halusin tietää lisää Budapestista ja Unkarin historiasta oltuani siellä tekemässä projektia, luin useita Wikipedia-artikkeleita ja luin matkaopasta, joka on kirjoitettu paikallisen silmin.
  • Tiimiakatemialla valitsen mitä luen kulloisenkin kiinnostuksen kohteen tai ongelman mukaan. (myös vapautta ja räätälöintiä) Mahdollisuus myös kysellä vertaisilta niin paljon kuin huvittaa.
  • Ystävien, median tai omien laitteiden kautta tutustun uusimpiin sovelluksiin tms.
    –> Jos jaksaa pysyä uteliaana, on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen

Eettisyys

  • En ole välttämättä sen parempi ihminen kuin muutkaan, kuten kirjassakin todetaan, mutta minulla on helpompi pääsy tietoon. Moni eri lähde kasvattaa tietoisuuttani asioista koko ajan. Se ei useinkaan vaikuta toimintaani asti, mutta tieto on silti korvan takana.
    –> En ole pyhimys, mutta arvostan rehellisyyttä ja eettisiä arvoja. Tieto virheistä on meillä sekunneissa.

Yhteistyö

  • Toisten opettaminen lukiossa
  • Tiimiakatemia <3
    –> Toisten kanssa tekemällä oppii paljon enemmän ja nopeammin kuin yksin. Uskon ja toivon, että tulevaisuuden työpaikkanikin voisi olla yhteisöllinen.

Viihde

  • Spotify, Netflix yms. mainitut
  • Paras työpäivä on sellainen, että meillä on ollut yhdessä hauskaa, mutta olemme myös saaneet paljon aikaan.
    –>Aina ei oo kivaa, mut ois kivaa jos aina ois kivaa.

Nopeus

  • Turhaudun, jos kone tai jokin ohjelma ei käynnisty sekunneissa.
  • Olen kärsimättömämpi kuin ennen.
    –> Kaikki mulle heti nyt.

Innovatiivisuus

  • Koska maailma on jatkuvassa muutoksessa, kukaan ei ole kirjoittanut mitään valmiiksi, vaan on mahdollista keksiä ihan oma tapa kaikkeen.
  • Kaikki on jo nähty, joten esimerkiksi mainonnassa kaikki uusi ja erilainen innostaa ja virkistää.
    –> Vain taivaan ollessa rajana ihmiset ovat kannustettuja olemaan kekseliäitä. Ne jotka uskaltavat ajatella isosti, menestyvät.

Lisään vielä oman yhdeksännen normin:

Globaalius

  • Laskin nopeasti ja Facebookissa minulla on kavereita 22 maasta. (Järkytyin itsekin.. Olen siis tavannut kaikki.) Olen käynyt 15 maassa, uuden vuoden jälkeen 17.
  • Voin keskustella samoista ohjelmista kuin unkarilainen nuori.
  • Kuuntelen samaa musiikkia kuin amerikkalaiset.
  • Altistun englannille niin paljon, että tavalliseen puheeseeni sisältyy usein häiritsevän paljon englannin kielisiä sanoja tai sanontoja.
    –> Maailma on meille avoin. Voin työskennellä tulevaisuudessa ympäri maailmaa.

 

Kunnon diginatiivin tavoin menin sitten vielä lopuksi googlaamaan Mr. Tapscottin. Näkyi olevan hyvät nettisivut ja ahkerasti päivityksiä. Niitä voi sitten lukea seuraavaksi. 😉

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!