Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dimangian uusi aikakausi

Kirjoitettu 28.05.18
Esseen kirjoittaja: Anna-Mari Back
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dettman ja johtamisen taito
Kirjan kirjoittaja: Saska Saarikoski
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5.1. Valmentaminen

Dimangian uusi aikakausi, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Kun Golden Step jäi vain unelmaksi

Kun Tiimiakatemian perinteiset rakettipäivät koittivat maaliskuun lopulla, lähti meidän tiimi sinne hyvillä mielin. Usko omaan tekemiseen ja Golden Stepin pokaamiseen oli monilla hyvin vahva. Olimmehan tehneet selkeästi eniten liikevaihtoa ja projektejakin riitti tiimissämme. Kun lopulta lavalle kuulutettiinkin Globaattori, oli tilanne monelle kova paikka. Osa osasi olla aidosti iloisia kilpakumppanimme puolesta ja osalla taas katkeruus alkoi valloittamaan mieltä.

Palkintojenjaon jälkeen menimme kaikki omaan mökkiimme keskustelemaan tilanteestamme. Mukana oli valmentajamme, joka piti meille kannustavan puheenvuoron täynnä empatiaa meitä kohtaan. Saattoi siinä muutamalla porukasta tulla pari kyyneltäkin silmään, kun pohdimme tiimimme merkitystä ja sitä kuinka pitkälle olimme päässeet.
Dettman ja johtamisen taito -kirjassa kerrotaan koripallovalmentamisesta. Tärkeitä alueita ovat kilpailu, voittaminen, häviö ja Dettmanin henkinen kasvu huippuvalmentajaksi. Häviön hetkellä voimme valita kaksi tietä, joko kyynisyyden, jolloin etsitään syyllisiä ja jäädään vellomaan vihan tunteeseen. On varmaan sanottamattakin selvää, että tämä polku ei vie mihinkään. Voi myös valita voittajan tien ja analysoida syitä, jotka ovat johtaneet saatuun tulokseen ja tehdä toimiva suunnitelma, siitä kuinka parantaa. Häviö joko tuo tiimiä enemmän yhteen tai vetää erilleen.

Minä vastaan minä on tärkein kilpailu

Dettmanin kokemuksen mukaan tärkeintä on voittaa itsensä, ei muita. Voitto ei tunnu miltään, jos voitat ilman, että koet voittaneesi myös itsesi. Silloin on päästy aivan liian helpolla. Golden Stepin kohdalla en koe, että olisimme voittaneet itseämme, koska rehellisesti sanoen, olisimme pystyneet parempaankin. Globaattori sen sijaan oli noussut pohjamudista ylöspäin ja muut huomasivat sen. Me olemme tehneet töitä tasaisesti paljon ja hyvin. Kohdallamme ei ollut tapahtunut mitään selkeää nousua. (En tosin ole ihan varma onko vieläkään kaikki jäsenistämme samaa mieltä tästä asiasta.) ”Tiimi, joka ei myönnä tosiasioita, ei kehity.” -Dettman.

Dettmanin mukaan koripallonpelaajat eivät pidä tärkeimpinä muistoinaan voiton hetkiä, vaikka voisi kuvitellakin toisin. Pelaajat muistelevat eniten lämmöllä treenejä, omaa joukkuettaan, pelimatkoja ja sitä tunnetta, kun on huomannut oikeasti kehittyvänsä ja olevansa hyvä. Dettmanin mukaan sellainen pelaaja, joka saa sisällön elämäänsä muiden voittamisesta, on hyvin pian entinen urheilija. Voisin kuvitella, että itsekin tulevaisuudessa muistelen meidän tiimin ajoilta eniten yhteisiä treenejämme ja matkojamme ja sitä, kuinka kehityimme. Golden Stepin voittaminen yksinään on turha tavoite jos sen haluaa ainoastaan silkasta voittamisen ilosta ja muille näyttämisestä.

Kuinka voimme voittaa itsemme?

Golden Stepin häviämisen jälkeen tiimissämme oli havaittavissa pientä lamaantumista. Olimme ehkä jo lähdössä väärälle polulle, syyttelemään ja puolustelemaan. Tämä näkyi toimintamme hiipumisena ja yhteisten treeniemme laadun huonomisena. ”Ei ihminen tekemisestä väsy, vaan makaamisesta.” Olemme tiiminä huomanneet, että tekemisen puute on usein syynä esimerkiksi tiimin energian huononemiseen. Lamaantumisesta ylöspääsemiseen ei ole oikotietä. Ainoa tapa on tehdä töitä ja kehittyminen omassa työssään tapahtuu jos rakastaa tekemäänsä asiaa.

Miten löytää jokaiselle tiimiläiselle se oma juttu, jossa hän aidosti haluaisi kehittyä? Meidän tiimillä oli muutamakin keino. Järjestimme taitotreenit, joissa jokaiselle luotiin oma taitoprofiili. Saimme kuulla muilta mitä mieltä he olivat omista taidoistamme ja samoin antaa palautteen muille. Näissä ei annettu ollenkaan kriittistä palautetta vaan ainoastaan positiivista! Sen lisäksi teimme jokainen oppimissopimukset, jotka käytiin treeneissä läpi yksi kerrallaan. Sparrasimme toisiamme, etsimme intohimon kohteita ja etsimme keinoja toteuttaa unelmia. Ja vielä viimeisenä teimme jokainen erikseen isolle paperille askarrellen oman tulevaisuuskartan, jotka kävimme läpi tiimimme virkistäytymisillassa mökillä. Ainakin kaikilla pitäisi pikkuhiljaa olla suht selvää mitä asioita haluaa. ”Kun tietää tehneensä enemmän töitä kuin vastustaja, se nostattaa itsetuntoa ja tuloksia.” -Dettman.

Treeneissä meillä oli ollut jo pidemmän aikaa laiska tunnelma ja porukka meni ja tuli miten sattui. Sitoutumattomuus loisti läsnäolollaan. Sovimme selkeät uudet säännöt auttamaan toiminnassamme. Näitä sääntöjä on esimerkiksi:
-Jos myöhästyt tulet vasta tauolta sisään treeneihin
-Jos vastaat puhelimeen, tulet tauolta sisään treeneihin
-Jos kesän jälkeen sinulla ei ole 80 kirjapistettä, et pääse treeneihin ollenkaan.
-Jos käytöksestäsi huomautetaan useamman kerran, lähdet kokonaan pois treeneistä
-Jokainen suunnittelee treenit pitäen mielessään viisi kulmakiveämme, joihin kuuluu mm. asiakas.

Kaikista parasta näissä säännöissä oli se, että keksimme ne tiiminä itse. Huomasimme itse ongelman ja halusimme siihen ratkaisun. Dettman sanoo kirjassaan, että hän pyrkii aina siihen, että pelaajat oivaltavat ongelmat itse, koska silloin he todella ne tajuavat. Ulkoatulevat ”käskyt” on pahin vaihtoehto.

Toisinaan täytyy ottaa myös kovat keinot käyttöön. Mietimme tiiminämme sitä, että meillä todella on enää jouluun asti aikaa. Minkälainen tiimi haluamme tämän lopun ajan olla? Haluammeko mennä tasaisesti ja kenties jopa alavireisesti loppuun vai vieläkö voimme nousta huipputiimin tasolle? Tulimme siihen tulokseen, että päätöksiä on tehtävä nyt. Loputon empatia saa luvan riittää ja yksilöiden edun sijasta on mietittävä tiimin etua. Näiden ajatusten pohjalta tiimimme jatkaa tulevaan ilman kahta ihmistä, joita kutsui jo uudet tuulet. Uskomme vahvasti tästä alkavan Dimangian uusi aikakausi, kun jäljellä on vain aidosti sitoutuneita tiimipelaajia, joilla yhteiset pelisäännöt ovat selkeitä.

Valmentamiseen oppeja

Dettman kertoo kirjassaan paljon vanhanaikaisesta valmennustyylistä, jota hänkin oli alkuaikoinaan käyttänyt. Siinä pelaajalle osoitetaan hänen virheet ja käsketään parantamaan ne. Valmentaja on muiden yläpuolella ja häntä on kunnioitettava. Ajan saatossa Dettman tajusi kuinka tällä tavalla tuloksia ei synny mitenkään. Kunnioitusta ei koskaan saa käskemällä, vaan se täytyy ansaita. Dettman näkee valmentamisen ja johtajuuden muiden palvelemisena. Sitä ei saa tehdä siksi, että haluaisi itselleen kunniaa vaan nimenomaan siksi, että aidosti haluaa auttaa ja palvella muita. ”Olin kuvitellut olevani suuri johtaja ja nyt tajusin olevani pelaajien palvelija.” -Dettman

Sen sijaan, että keskitytään pelkästään virheisiin, on paljon tärkeämpää keskittyä positiivisiin asioihin ja niiden vahvistamiseen. Aivan kuten mekin teimme taitotreeneissämme. Dettman kertoo, kuinka tärkeää on kysyä pelaajien tunteista ja siitä mitä he valmentamiselta toivovat. Tällä tapaa voi jokaista johtaa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, sillä kaikillehan ei mitenkään voi sopia sama tapa. Suurimmat opit ovat hänelle tulleet suoraan pelaajilta. Kaikkein tärkeintä on aidosti kuunnella ja ymmärtää muita, sillä vain aito ihmisyys herättää luottamusta. Ihmiset näkevät hyvin pian läpi jos johtaja tai valmentaja pitää roolia yllä ja ei ole valmis antamaan itsestään yhtälailla kuin muu tiimi. Esimerkin voima on Dettmanin mukaan kaikkein tärkein avain! Ei voi vaatia tiimiltä sellaisia asioita, joita ei itse noudata

Mitäs sitten kun ja jos Dimangia vielä voittaa Golden Stepin? Silloin olemme varmasti iloisia ja voimme ottaa palkinnon vastaan hyvillä mielin, sillä tiedämme tehneemme töitä sen eteen ja voittaneemme itsemme. Dettmanin mukaan on kuitenkin vaarallista tuudittautua siihen onnen tunteeseen, jonka voittaminen tuo. Sen jälkeen voi alamäki alkaa hyvinkin pian. Pitää alkaa saman tien miettimään miten paranamme vielä siitäkin.

”Mietin koko ajan mitä voisimme tehdä paremmin. Todellinen tavoite ei kuitenkaan ole tulevissa kisoissa tai voitoissa vaan huomisissa harjoituksissa.” -Dettman

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!