Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

DragonBall ja tiimioppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

VAROITUS: Tämä artikkeli liittyy animesarjaan DragonBall, DragonBall Z ja DragonBall Super, ja saattaa sisältää pienimuotoisia juonipaljastuksia.

Tiedätkö japanilaisen suositun animesarjan DragonBall? Kyseinen sarja on saanut alkunsa vuonna 1984 ja siitä on tehty perinteisten mangakirjojen lisäksi televisiolevitykseen päätynyt animaatiosarja, elokuvia ja muutama jatkosarja. DragonBall keskittyy sarjan päähenkilön Son Gokun edesottamuksiin ja kasvuun lapsesta aikuiseksi saakka. Sarjan keskiössä on myös kamppailulajit ja Goku onkin yksi universumin vahvimmista taistelijoista. Gokulla on taito ylittää omat rajansa uudelleen ja uudelleen, sillä hän kuuluu sarjassa esiintyvään ihmismäiseen saiyanilais-rotuun. Mielenkiintoisia asioita, mutta miten tämä liittyy mitenkään Tiimiakatemiaan?

Ensimmäisiä ajatuksia, joita kirjan Reinventing Organizations johdantoa lukiessa minulle tuli on, että ihminen on kuin DragonBall sarjassa kuvattu saiyanilainen! Meillä on kyky kehittyä koko ajan eteenpäin ja ylittää mielemme luomat rajat aina vain uudelleen. Meidän kehityksellämme ei ole rajoja. Ja se mikä tekee tästä kehityksestä vielä häkellyttävämpää on, että pystymme ylittämään omat henkilökohtaiset rajamme ja samalla myös kollektiiviset kehitysaskeleemme. Olemme oppineet lentämään, käymään avaruudessa, sukeltamaan merenpohjaan, hajottamaan atomin, luomaan internetin, hyödyntämään tekoälyä ja ylittämään äänennopeuden. Ja tämä kaikki on vasta hyvin pieni alku meidän kehityksessämme. Ihminen on nimittäin ylittänyt ymmärryksensä rajat monta kertaa viimeisen sadan vuoden aikana, ja meno tulee varmasti kiihtymään huimasti vielä jatkossa. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole tässä esseessä keskittyä teknologian kehittymiseen, vaan ihmisen kollektiivisen ymmärryksen ja henkilökohtaisen kasvun pohtimiseen.

Uuden ajan organisaatiot

Frederic Laloux pohtii kirjassaan Reinventing Organizations ihmisen ajattelun kehittymistä ja sitä kuinka organisaatiot tulevat muuttumaan ajansaatossa Tiimiakatemian kaltaisiksi itseohjautuviksi kokonaisuuksiksi. Olen mielestäni itse ainakin aika etuoikeutettu, kun olen päässyt oppimaan Tiimiakatemiassa. Samalla olen päässyt osaksi tulevaisuutta, ja saanut siitä jo varsin hyvän käsityksen, mitä se tuo tullessaan. Meillä on Tiimiakatemialla käytössä erityisen hyvät työkalut ja ymmärrys, että ei ole enää kuin itsestämme kiinni, haluammeko hyödyntää näitä asioita kehityksessämme.

Laloux käsittelee kirjassaan erilaisia johtamisen ja tiimitoiminnan malleja. Hän mallintaa yhteiskuntamme toimintaa erilaisten tasojen kautta, jotka kuvaavat ihmisen toiminnan kehittymistä yli 10 000 vuoden takaa. Laloux kuvaa näitä erilaisia tasoja värien kautta, jolloin niistä on helpompi puhua kokonaisuuksina. Olennaista näiden tasojen välisessä kehityksessä on, että jokainen taso on tuonut aina jotain uutta ja edistyksellisempää meidän kykyymme toimia yhdessä. Nämä tasot eivät kuitenkaan ole suoraan lineaarisia, sillä ne toimivat tällä hetkellä yhteiskunnassamme samanaikaisesti. Erilaiset instituutiot ja yhteiskunnalliset toimijat ovat omaksuneet näitä tiettyjä tasoja, jotka vaikuttavat niiden tapaan toimia. Näistä eri tasoista voidaan puhua tietyllä tapaa systeemeinä ja mielenmalleina, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa tasojen sisällä. Tietystä Lalouxin esittämä mallinnus on vain yksi osa tai selitys moniulotteisesta maailmastamme, eikä kaikkea voi mielestäni näin suorilta käsin määrittää. Se on keskittynyt pitkälti länsimaalaiseen näkemykseen kulttuurista, ihmisestä ja meidän ajatuksistamme. Mutta silti tämä havainnollistus ihmisen toiminnasta on mielestäni hyvin onnistunut. Siinä kiteytyy monia olennaisia asioita, jotka ohjaavat toimintaamme ja vaikuttavat tämän hetkisessä maailmassa. Se antaa myös mielestäni hyvää suuntaa siihen, mihin meidän tulee toimintaamme keskittää.

Red

Seuraavassa käsittelen lyhyesti mitä nämä erilaiset ihmisen toiminnan tasot merkkaavat yrityksissä ja muissa organisaatioissa, jonka jälkeen pureudun siihen miten nämä näkyvät meidän tiimissämme tällä hetkellä. Lopuksi avaan vielä näkemyksiäni siitä, mitä mielestäni tulee tapahtumaan Lalouxin esittämien mallien jälkeen tulevaisuudessa. Kaikkinensa tämä kirja on ollut itselleni hyvin merkityksellinen, sillä se on selkiyttänyt omia ajatuksiani siitä, mitä uskon tulevaisuuden olevan. Se on samalla antanut vahvistusta sille, ettei omat ajatukseni ole millään tapaa mahdottomia. Kyse on vain siitä minkä uskomme olevan mahdollista.

Saiyan

Untitled design-10

Tämä on yksi meidän olemisemme perustasoista. Käyttäydymme primitiivisesti ja pelko on erityisen vahva toimintamme motivaattori. Tällä tasolla vahvin on se joka määrää. Asioita tehdään, koska pelätään, että muuten käy itselle huonosti. Tekemättömyydestä rangaistaan ja toiminta on hyvin hierarkista. Puhuttaessa Lalouxin määrittämästä punaisesta tasosta, jonka kautta toimintaansa operoi esimerkiksi mafia ja jengit, väkivalta on vahvasti mukana. Puolestaan Lalouxin meripihkaksi määrittämällä tasolla väkivallan käyttö vähenee, kun opimme toimimaan paremmin yhteistyössä keskenämme. Tältä tasolta toimintaansa hallinnoivat hallitukset, armeija, julkiset laitokset ja kirkko. Työskentely on hyvin hierarkista; sääntöjä ja virallisia määräyksiä on paljon. Pelko on edelleen vahvasti läsnä, eivätkä ihmiset toimi juurikaan sisäisesti motivoituneena. Organisaatiotasolla tämä toimintamalli on hyvin jäykkä, koska muutoksia on vaikea toteuttaa nopeasti laajan hierarkia-asteikon takia. Valta on keskittynyt tässä mallissa muutamille harvoille ihmisille.

Super-Saiyan

Untitled design-5

Tämä taso on selkeää kehitystä edellisestä. Valtaa on jaettu hieman eteenpäin ja toimintaa pyritään kehittämään rationaalisen ajattelun voimin. Kaikkea pyritään optimoimaan ja tekemään tehokkaammin. Jokaista toimintoa mitataan. Kaikki toimii niinkuin kone, ja jokainen prosessi pyritään säätämään mahdollisimman nopeaksi sekä tehokkaaksi. Tällä tasolla toimii suurin osa maailmasta tällä hetkellä ja varsinkin yritykset ovat vahvasti osana tätä toimintamallia. Tämä taso on seurausta teollisesta vallankumouksesta ja taylorismista, eli ajatussuunnasta, joka painottaa tieteellistä liikkeenjohtoa. Kaikki pyritään standardoimaan, suunnittelemaan ja sopimaan ennalta. Sen jälkeen toimintaa valvotaan ja pyritään pitämään huoli, että kaikki tapahtuu niinkuin on alunperin suunniteltu. Tätä tasoa kuvaa sanayhdistelmä, ennusta ja valvo.

Tavoitteet ja tehtävät ovat tärkeämpiä kuin ihmissuhteet. Tiede on ylipäätänsä vahvasti läsnä tällä tasolla, koska ajatteluamme ohjaa pelkästään rationaalinen mielemme. Pelko on edelleen läsnä tällä tasolla, mutta mukaan on tullut toisenlainen suhtautuminen työnteon tehon lisäämiseen: palkitseminen. Enää ihmistä ei pyritä motivoimaan pelkästään pelon ja vallan voimin, vaan mukaan on myös pyritty ottamaan kepin seuraksi porkkana. Tämä lähestymistapa onkin tuottanut paljon uudistuksia ja parannusta edellisiin toimintamalleihin. Yhä useampi ihminen on vastuussa yhteisestä tuloksesta, mutta lopullinen valta on silti hierarkiassa korkeimmalla olevilla.

Super-Saiyan 2

Untitled design-13

Seuraava kehitysaskel kehityskulussamme on ollut ottaa mukaan kokonaisvaltaisempi aivojen kapasiteetti. Tunteet, empatia ja toisista ihmisistä välittäminen on tullut osaksi työskentelykulttuuriamme. Työyhteisöjä on alettu mieltää perhe-metaforan kautta ja on ymmärretty, että työstä saadaan parhaimpia tuloksia irti, kun se on merkityksellistä niin yksilölle, kuin koko työyhteisölle. Mukaan on tullut arvot ja toiminnan tarkoituksen määrittäminen. Olemme tässä kohtaa myös tajunneet, että emme toimi maailmassa missään yksittäisessä tyhjiössä, vaan toimintamme vaikuttaa kaikkiin ympärillämme. Globalisaatio on ollut yksi vauhdittajista tämän tason saavuttamisessa. Yritystoiminnassa on ymmärretty, että se on toiminnassaan vastuussa asiakkaiden ja osakkeenomistajien lisäksi työntekijöille, toimialalle, tavarantoimittajille, yhteiskunnalle, medialle ja muille toimijoille ympärillään. Mukaan on tullut myös huoli luonnon hyvinvoinnista ja yritykset haluavat kantaa vastuunsa tämän asian suhteen. Valtaa on jaettu entistä enemmän tällaisissa yrityksissä ja yhteiskunnassa onkin ryhdytty puhumaan sen vuoksi matalista organisaatioista. Yrityksen ylimmän johdon valtaa on jaettu eri osa-alueiden managereille, jotka vastaavat alaisistaan. Managerit pyrkivät motivoimaan alaisiaan erilaisin positiivisin keinoin ja puhumalla arvoista, jotka koskettavat työntekijöitä. Motivaatio ei kuitenkaan ole vielä täysin sisäsyntyistä, sillä johtajat pyrkivät voimaannuttamaan alaisiaan sen sijaan, että nämä innostaisivat itse itseään.

Tällä tasolla esiintyy kuitenkin edelleen hierarkiaa. Tiimit ovat hyvin merkityksellinen osa tätä toimintatasoa. Pelon merkitys on huomattavasti vähäisempi ja mukaan on tullut jonkin asteinen välittäminen ja luottamus. Arvojen merkityksen kasvu heijastelee tätä muutosta, sillä arvot ovat asioita, jotka herättävät meissä positiivisia tuntemuksia. Tätä toimintatasoa edustavat tällä hetkellä kulttuuri- ja arvopohjaiset yritykset, jotka selkeästi pitävät huolta itselleen merkityksellisistä asioista. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Apple, Google ja Nike.

Super-Saiyan 3

Untitled design-11

Tämä taso on Frederick Lalouxin kirjan Reinventing Organizations pääasiallinen puheenaihe. Itselleni tämä on ollut erityisen havahduttava, sillä se on antanut ajatuksilleni paljon kaipaamaani laajempaa perspektiiviä. Tämä on myös se taso, jota kohti Tiimiakatemialla yritetään tiimejä ohjastaa. Tai tämä on ainakin se näkemys, mikä minulle on syntynyt asiasta. Olosuhteet meillä ainakin ovat täällä sellaiset, että kehittyminen huipputiimiksi on täysin mahdollista.

Ihminen on mielestäni jo vähintään Super-Saiyan tasolla, kun on päättänyt Tiimiakatemialle hakea. Sen kautta tiimeissä aloitetaan rakentamaan yhteistä taivalta käymällä dialogia Super Saiyan (SS) ja Super Saiyan 2 (SS2) tasojen välillä. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla sama päämäärä kehityksensä kannalta, eli ylittää ymmärryksensä rajat ja päätyä tälle SS3-tasolle.

Se mikä tekee SS3-tasosta erityisen edellisiin verrattuna on, että siellä hierarkia on täysin unohdettu. Sitä ei enää ole olemassa. Jokainen tiimin ja yrityksen jäsen on täysin tasavertainen keskenään päätöksenteon ja työskentelyn kannalta. Kukaan ei ole enää kenenkään pomo, eikä kukaan ole keskittynyt vain yhteen työtehtävään. Työympäristö on täysin työntekijöidensä ja yrityksen kulttuurin näköinen. Jokainen työntekijä on täysin itseohjautuva ja työskentelee täysin sisäisen intohimonsa ohjaamana. Vastuu on jaettua, ja asiat tapahtuvat omalla painollaan hetkessä eläen. Tätä tasoa kuvaa sanayhdistelma, aisti ja reagoi.

SS3-tason yrityksestä tai yhteiskunnasta voidaan puhua tietyllä tapaa ”elävänä organismina”, sillä se on toimissaan joustava, nopeasti reagoiva ja erilaisiin tilanteisiin täydellisesti sopeutuva. Tämän tason yrityksissä välitetään työyhteisöstä, ja aidosti siitä miten ihmiset voivat. Voidaan puhua aitouden ja läsnäolon kulttuurista. Ihmiset ovat energisoivia keskenään, sillä jokainen tekee sitä mitä haluaa. Työtehtävät syntyvät tarpeeseen, eikä ketään yritetä väkisin laittaa johonkin ennalta määriteltyyn rooliin.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Ensinnäkin SS3-tason yritystä ohjaa tietyt mielenmallit ja toimintaperiaatteet. Ensimmäinen näistä on, että jokainen yrityksen työntekijä on tasavertainen keskenään, ja kaikki pyrkivät tekemään vain ja ainoastaan hyvää. Tämä on yksi niistä tekijöistä, jotka rakentavat tiimitoiminnan perustaa, eli luottamusta toisiin ihmisiin. Jokaisen tulee pystyä luottamaan, että jokainen on avoin ja rehellinen, voidaksemme toimia tällä tasolla. Toinen on juurikin se, että jokainen on täysin valtuutettu tekemään minkä tahansa päätöksen itse ilman, että kukaan ylempi pomo voi estää sitä toteutumasta. Tässä on kuitenkin se ainoa ehto, että päätöksentekoa varten yksilön tulee konsultoida muita asiasta perillä olevia ihmisiä ja kysyä heiltä mielipiteitä sekä ajatuksia. Esimerkkejä tällaisista yrityksistä ja toimintatavoista edustavat Buurtzorg, Morning Star ja Patagonia.

Miten tämä kaikki näkyy ja vaikuttaa meidän tiimissämme? Omasta mielestäni olemme hyvin lähellä murrosvaihetta muuttuaksemme SS3-tason yksilöiksi ja tiimiksi. Operoimme toistaiseksi vielä paikoitellen alemmilta tasoilta käsin, mutta toiminnassamme on vahvoja välähdyksiä uudesta voimien ylittämisestä. Olemme luopuneet yksittäisestä tiimiliideristä ja jakaneet vastuun tasaisesti kaikkien kesken. Vaalimme avointa kulttuuria, ja dialogimme on hyvää. Totta kai meillä on näissä osa-alueissa vielä paljon kehitettävää yksilöiden kehittymisen kautta, kuten puhuimme viimeisimmissä palautekeskusteluissa. Olemme kuitenkin antaneet viimein itsellemme vapauden toteuttaa sitä, mitä jokainen meistä sisimmässään on. Olemme myös oppineet, tai ymmärtäneet ryhtyä muovaamaan omia rajojamme Tiimiakatemian tarjoamien sisällä.

Vanhat mielenmallit mielestäni hidastavat toistaiseksi meidän kehitystämme, mutta usko niihin tulee varmasti karisemaan, kun etenemme tällä uudella polulla, jonka olemme valinneet. Meillä on halu kehittyä ja sen on aistinut vahvasti näin kevään viime viikkojen aikana. Oikeastaan se mitä tämä voisi minulta henkilökohtaisesti vaatia on se, että puhun näistä ajatuksista enemmän tiimin keskuudessa, sillä uskon että aika on nyt sille hyvin otollinen. Vanhojen mielenmallien ravistelu tekisi varmasti hyvää tiimiprosessille. Ainoa asia oikeastaan mitä mietin on se, että kuinka olemme lopulta päässeet tähän pisteeseen? Millä teoilla on ollut merkitys siihen, että meille on syntynyt ilmapiiri, jossa voimme luopua tiimiliideristä? Vai onko tämä vain ollut luonnollista tiimin kehityskulkua? Siihen on oikeastaan vaikea uskoa, koska siinä tapauksessa kaikki muutkin meitä vanhemmat tai samalla vuositasolla olevat tiimit olisivat tehneet samoin. Ja suurelta osaltaan mietin sitä onko minulla ollut minkäänlaista vaikutusta tämän muutoksen syntymisen kannalta? Joka tapauksessa avoimuuden, viestinnän, tiimin jäsenistä välittämisen, tekemisen ja sen seuraamisen tulee kuitenkin kehittyä, että voimme sanoa olevamme vahvasti tällä tasolla.

Super-Saiyan Blue

Untitled design-8

Kulttuurien ja työelämän kehitys on ollut huimaa viimeisimpien vuosituhansien aikana. Sen vuoksi Lalouxin tarjoama malli meidän kokemistamme muutoksista on mielestäni erityisen havainnollistava. Reinventing Organizations on johdatus länsimaisen työelämän ja kulttuurin tulevaan muutokseen, jonka itse ainakin uskon tuottavan paljon enemmän onnellisuutta ympärillemme.

Millaista on työelämä ja yhteiskunta SS3-tason jälkeen? Kun ensiksi kuvitellaan tilanne, jossa toimintatapamme ovat muuttaneet muotoaan takaisin ”aisti ja reagoi” mielenmalleihin, työelämä on itseohjautuvaa sekä jokaista työntekijää motivoivaa, mitä voimme saavuttaa enää sen jälkeen? Länsimainen mieli hakee vastauksia lähes poikkeuksetta teknologiasta: tekoäly, robotiikka, kvantti-tietokoneet, lohkoketju-teknologia, IoT ja niin edelleen. Suorittava työ tulee vähenemään radikaalisti ja käyttämämme teknologian teho kasvaa eksponentiaalisesti. Voi olla, että saamme lähitulevaisuudessa mahdollisuuden asentaa piilolinssiin/silmään tietokoneen, joka tuottaa esimerkiksi AR-dataa näkökenttäämme. Pystymme määrittämään tuossa koneessa olevien sensorien kautta esimerkiksi keskustelukumppaniemme ruuminlämpötilan ja havainnoimaan sen kautta kokeeko toinen mahdollisesti olonsa tukalaksi keskustelun aikana. Kone voi myös havainnoida itsemme lisäksi toisen ilmeitä ja eleitä, ja esittää niistä tulkintoja meille käytettäväksi keskustelun aikana. Tietokone havainnoi myös samalla itseämme ja terveyttämme. Tiesitkö muuten, että iPhone 7:ssä on enemmän tehoa, kuin tietokoneissa, joita käytettiin 1960-luvulla ensimmäisen kuulennon ohjaamisessa? Se pistää miettimään millaisia mahdollisuuksia kannamme päivittäin mukanamme ja millaisia on vielä edessämme tulevina vuosina.

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että muutokset, joita Laloux on esittänyt kirjassaan ovat olleet ihmisten väliseen kommunikointiin ja kulttuuriseen tapaan viittaavia. Niissä ei ole ollut teknologialla niinkään suurta roolia, paitsi tietenkin Super-Saiyan-tasolla, jolloin teknologian murros otti ensi askeleitaan. Siksi mielestäni oleellisimmat muutokset tällä seuraavalla Super Saiyan Blue-tasolla eivät ole teknologian aikaansaamia (vaikka sillä tulee olemaan erityisen tärkeä osa tätä kaikkea), vaan kulttuurisia, ihmissuhteisiin ja mielenmalleihin sekä systeemeiden vauhdittamia. Myös Laloux viittaa tähän muutokseen kirjansa viimeisillä sivuilla. Näillä sivuilla hän puhuu hengellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä, sillä materialistinen maailma alkaa saavuttaa lakipisteensä ihmismielissä. Alamme kiinnittää huomiota itseemme ja muihin astetta syvällisemmin.

Työelämän muutokset liittyvät myös pitkälti työnkuvaan. Meillä ei ole enää moniakaan niistä ammateista, joita tänä päivänä tunnemme, sillä suurin osa on ulkoistettu roboteille. Ammatit muuttuvat ihmisille ominaisten taitojen ympärille, kuten empatian, uteliaisuuden, itsetietoisuuden, ihmettelyn ja estetiikan tajun keskuuteen. Toimimme varmasti yhdessä samalla tapaa, kuin Laloux kirjassaan sini-vihreää tasoa kuvailee. Suurin muutos tulee tapahtumaan suhteiden ja arvojen syventymisessä. Kaikki ihmissuhteet ja henkilökohtaiset sekä kollektiiviset merkitykset tuntuvat entistä todellisemmilta. Emme halua kokea enää vihaa, koska se ei johda mihinkään. Valitsemme sen sijaan rakkauden ja opettelemme toimimaan sen kautta. Rakkaus on todellinen kasvun voima, kun viha pyrkii vain hajoittamaan kaiken.

Oleellinen kysymys mielestäni on, että tarvitseeko ihmisen tehdä työtä enää tällä SSB-tasolla? Jo sadan vuoden päästä jokainen ihminen voi 3D-printata kaiken tarvitsemansa omaan kotiin ruuasta, vaatteisiin ja huonekaluihin. Tarvitseeko ihminen silloin enää mitään muuta, kun kaikki elämiseen tarvittava on mahdollista saada? Ihminen pyrkii automatisoimaan kaiken, jonka kokee ikäväksi, jolloin jäljelle jää vain vapaa-aikaa. Voimme käyttää aikaamme siihen, mihin muinaiset metsästäjä-keräilijät käyttivät kaiken aikansa ruuan hankinnan lisäksi, eli yhdessä olemiseen ja tarinoiden kerrontaan. Haluamme nauttia sosiaalisesta läsnäolosta muiden seurassa ja tuntea vapauden, kun kenenkään ei tarvitse tehdä jotakin, mitä ei halua. Ympyrä sulkeutuu tietyllä tapaa; lähestymme sitä mistä olemme aloittaneet, mutta aivan uudella tasolla. Olemmeko valmiit paljastamaan todelliset voimamme?

Ultra Instinct

Untitled design-14

DragonBall Super-sarjassa (joka on yksi alkuperäisen DragonBallin jatkokertomuksista) tämä on korkein taso, jolle Goku on onnistunut itsensä nostamaan. Taso on sarjassa verrattavissa universumien jumalten voimiin. Tällä tasolla hän toimii aistiensa varassa ilman, että hänen tarvitsee erikseen ajatella mitä tekee. Tämä taso on meille samalla uuden alku, sillä kehityskulkumme on käynyt lävitse kokonaisen kierroksen. Olemme palanneet juurillemme, mutta valmiimpana ja viisaampana kuin aiemmin.

Olemme tällä tasolla yhtälailla Luojan veroisia, sillä ymmärrämme viimein, että olemme samasta alkulähteestä syntyneitä. Olemme yhtä ja samaa. Pystymme luomaan kaiken sen mitä näemme ympärillämme ja enemmän. Opimme kulkemaan ajassa ja paikassa sekä eri universumien välillä. Tiedostamme kuinka menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat yhtä. Ymmärrämme ajan ulottuvuuden ja pystymme hyödyntämään sitä parhaaksi näkemällämme tavalla. Tiedostamme kuinka olemme samalla hetkellä juuri syntyneitä ja kuolleita. Ymmärrämme kehomme rajallisuuden ja tutkimme mielemme ulottuvuuksia tarkemmin. Tiedostamme sielumme olemuksen ja ymmärrämme keitä olemme. Osaamme liikkua tietoisen sielun ja ajattelumme välillä. Olemme valaistuneita.

Kuulostaa varmasti hölynpölyltä. Eikä sitä tarvitsekaan uskoa, sillä tulevaisuus voi olla täysin toinen. Kaikki riippuu siitä, kuka sitä on luomassa. Mutta kaikki tämä on mahdollista, kyse on vain siitä aiommeko toteuttaa tällaisen tulevaisuuden. Voi olla, että olen itsekin täynnä hölynpölyä. Pyrin kuitenkin olemaan avoin kaikille kokemuksille, jotka tukevat toisiaan, niin tieteelle kuin sielulliselle kokemiselle. Monesti ihmiset ajattelevat vain joko-tai, kun kyseessä on ennemmin sekä-että. Puhuttaessa tieteestä tai sielusta, emme puhu samaa kieltä. Toista ei voi tulkita toisen käyttämin keinoin. Siksi tieteellinen ajattelu ei voi koskaan ymmärtää sielullista olemusta, koska se ei käytä asioiden kokemiseen samaa havainnointimekanismia. Jeesus tai Buddha eivät olleet kumpikaan tiedemiehiä puhuessaan viisaita sanoja. He ymmärsivät asioita järjen tuolta puolen.

Jos pääsemme tähän pisteeseen, että emme koe enää vihaa, vaan pelkkää hyväksyntää ja rakkautta, olemme päässeet yhteen kehityskulkumme oleellisimpaan pisteeseen. Olemme löytäneet todellisen olemuksemme. Onko tästä pisteestä kuitenkaan enää mahdollista edetä? Jos seuraamme kehityskulkua katsomalla taaksepäin, voidaan kysyä mikä saa meidät uskomaan, että kehitys päättyisi tähän? Miksi tämä olisi jonkinlainen päätepiste? Mieti mitä ikuisuus sanana tarkoittaa. Voiko kaikki olla ikuista?

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!