Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Draivi

Kirjoitettu 29.05.20
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Draivi - voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto, Martela Frank
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Sisäinen motivaationi on ollut ailahtelevaista akatemian aikana, ja kirjavalintana Draivi vaikutti hyvältä oppaalta oman motivaation johtamiseen. Kirjassa kerrotaan sisäisen motivaation syntyvän pohjimmiltaan yksilön sisältä tulevasta tunteesta. Muiden ympäröivien ihmisten painostus asioiden tekemiseen tietyllä tavalla voi pahimmillaan verottaa motivaatiota sen synnyttämisen sijaan. Olen kohdannut usein tilanteita, jossa muut tiimiläiseni ovat yrittäneet patistella lähtemään johonkin tiettyyn suuntaan tai kokeilemaan jotain uutta, mikä edes hitusen verran herättäisi minussa innostusta. ”Soita tuonne, tee tätä, kokeile tuota”, ja sama laulu jatkuu, muttei lopulta aiheuta isompia edistysaskeleita.

Luin muutaman muun tiimiläiseni esseen samasta kirjasta ja voin todeta, että alunalkujaan tiimiä olisi pitänyt johtaa myös muiden mielestä tiukemmin. Tunnistan itsestäni sen, etten toimi muiden puolivillaisten ehdotusten pohjalta, vaan vasta kun on pakko. Tämä on kurjaa myöntää itsellensä, sillä eihän tuolloin motivaationi tekemiseen ole sillä tasolla, kun olisi toivottavaa. Mikäli ryhdyn johonkin, innostun siitä pikaisesti heti ensimmäisten onnistumisten jälkeen ja hoidan homman täysin eri asenteella.

Kirjasta löytyi mielenkiintoinen psykologiaa ja itseohjautuvuutta käsittelevä tutkimus, jonka pohjalta on tunnistettu asioita, jotka edistävät tekemisen draivia:

  • Vapaaehtoisuuden tarve: Mahdollisuus tehdä itseäni kiinnostavia asioita itse valitsemallani tavalla. Tekemäni työ ei ole ulkoapäin pakotettua, vaan edustaa sitä, kuka minä olen ihmisenä.
  • Kyvykkyyden tarve: Työni tarjoaa minulle sopivasti haasteita ja mahdollisuuden käyttää parasta osaamistani. Pääsen työssäni oppimaan ja kehittymään ja koen saavani asioita aikaan.
  • Yhteenkuuluvuuden tarve: Kokemus siitä, että olen osa yhteisöä, jossa minusta välitetään ja jossa minua arvostetaan ihmisenä. Tunne siitä, että olemme samassa veneessä.
  • Hyväntekemisen tarve: Minulla on mahdollisuus kokea saavani aikaan hyvää työni kautta. Eli omalla työlläni on myönteinen vaikutus – työtovereihin, asiakkaisiin tai laajempaan yhteiskuntaan.

Mietitään tämänhetkistä tilannettani: Olen uudessa harjoittelupaikassa ja käytän jäljelle jäävän vapaa-aikani kalastuksen ja vaappujen valmistuksen parissa. Muuhun tekemiseen on jäänyt nyt vähemmän aikaa, ja koen silti tekeväni nyt juuri sitä, mistä olen varovaisesti uskaltanut haaveilla tiimiläisteni kuullen. Kalastusharrastukseni ja kiinnostus uistintentekoon oli tiedossa muilla jo aiemmin, mutta painostuksesta huolimatta en lopulta ottanut tätä työn alle. Toisaalta ajatus vallitsi pitkään mielessäni, mutta tapa, jolla toteuttaisin sen ei vain ollut vielä selkeytynyt. Aivan kuten kirjassa sanotaan, aloittaminen on vaikeaa, mikäli ympäriltä ei löydy sitä oikeaa tukihenkilöä. Ei vain ole sitä henkilöä, joka osaisi ohjata ja innostaa tekemiseen tavalla, mitä ei vielä itse ole ehtinyt tajuamaan.

Tapasin kuitenkin pitkästä aikaa vanhan armeijakaverini, joka kertoi tekevänsä aseenosia 3D-tulostimella ja mietti, mitä kaikkea muuta laitteella pystyisikään tekemään. Hän oli aidosti innoissaan ja kaipasi apukättä ja kehittäjää. Tämä aiheuttikin minussa täysin uudenlaisen tahtotilan toteuttaa jotakin uutta, ja yhdessä keskustelimme tuntitolkulla ideoista ja tuotekehittelystä siihen pisteeseen asti, että ajatuksen tasolla voisimme joskus mahdollisesti työllistää itsemme kyseisellä tuotekehittelyllä.

Lisäksi harjoittelu tilitoimistossa oli tavoitteiden täyttymys, sillä oman alan työkokemusta varsinkin tässä maailmantilanteessa on todella haastava löytää. Työn arvon ja merkityksen huomaaminen konkretisoitui vasta, kun työn etsimiseen ja tuskailuun alkoi jo hiljalleen kyllästyä. Nyt kun se vihdoin löytyi, on myös asennoituminen ja motivaatio ihan eri tasolla, kuin mitä aikaisemmin olisi osannut ajatella.

Alla olevaa kuvaajaa tarkastellessa voin todeta, että vielä pari kuukautta sitten rämmin hyvin pitkälti ympyrään halkaisijan vasemmalla puoliskolla, lähestulkoon sietämättömän ahdistuksen ja tekemättömyyden kourissa. Nyt jo pelkästään tämänhetkisen tilanteen johdosta vaakakuppi kallistuu ympyrän kahteen oikeanpuoliseen lohkoon, josta saan tekemisestäni aidosti mielihyvää. Toki stressi ei ole kadonnut kokonaan, mutta se on lieventymään päin aiheuttaen samalla ”leipiintymisen” kokonaisvaltaisen häviämisen ja mielentilan virkistymisen.

Suosittelen lukemaan, koska kirja saa ajattelemaan omaa itseään ja tekemistään. Tämän avulla voi löytää ja samaistua niihin haasteisiin, jota tiimityössä kohtaa ja löytää niille selitykset. Jos draivia ei vielä ole löytynyt, on tämä kirja hyvä johtolanka sen löytämiseen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!